Dogs of War

NIMI: Dogs of War
VUOSI: 2013
KUVITTAJA: Nathan Fox
TARINA: Sheila Keenan

Dogs of War kertoo kolmen eri sotakoiran tarinat kolmessa eri sodassa. Olin erittäin kiinnostunut tästä sarjakuvasta, koska vapaa-ajalla luen hirveän paljon työkoirien historiasta. Etenkin sotakoirat ovat aina kiinnostava aihe. Odotukseni olivat siis korkealla, eikä sarjakuva valitettavasti oikein vastannut niitä vaikkei missään nimessä huono ollut. Kirjan pääosassa ovat selkeästi koirat, enkä edes yritä muistella ihmisten nimiä.

Ensimmäinen tarina kertoo ensimmäisessä maailmansodassa palvelleesta Boots -colliesta. Bootsin tehtävä on ryömiä sotatantereella etsien haavoittuneita, yhä hengissä olevia sotilaita, joiden luo sitten johdattaa lääkintämiehet. Hänen omistajansa on vasta 16 vuotias poika, joka myös osallistuu sotaan. Nostan hattua että vaikea teinisotilasaihe on otettu mukaan, vaikkei siihen kunnolla perehdytäkään. Koirien epävirallisenä tehtävänä oli myös rauhoitella sotilaita, mikä tulee hienosti tässä tarinassa esille.

Ensimmäisessä tarinassa esiintyy kuitenkin asia, jonka suhteen minulla on ristiriitaisia tuntemuksia. Boots ja omistajansa osallistuvat kuuluisaan Joulun aselepoon, jossa englantilaiset ja saksalaiset sotilaat lopettavat sotimisen joulun ajaksi ja pitävät jalkapallo-ottelunkin. Aluksi minusta oli hienoa kuinka tälläinen kuuluisa ja puhutteleva tapahtuma oli otettu mukaan, mutta jälkeenpäin se alkoi tuntua liian sokeriselta. Muutenkin kyseinen tapahtuma on jo niin tunnettu ja otettu esille ennenkin kirjoissa ja elokuvissa, joten jokin toinen tositapahtuma olisi ollut parempi valinta mikäli haluttiin linkki tiettyyn oikean elämän tapahtumaan.

Seuraava tarina sijoittuu toiseen maailmansotaan. Ihmispäähenkilö on jälleen nuori mies, luonteeltaan ja ulkonäöltään aikalailla samaa kauraa kuin edellinenkin. Hänet värvätään Yhdysvaltojen salaiseen osastoon Grönlannissa, jossa hän on vastuussa vetokoiratiimistä. Poika tykästyy erityisesti Loki -nimiseen valkoiseen huskyyn, jota muut pitävät vain tottelemattomana ahmattina. Tarinassa mielenkiintoista on sijoittuminen Grönlantiin, sillä yleensä toisen maailmansodan sotatarinat sijoittuvat itse sotatantereille Euroopassa. Vakoiluoperaatiot jäävät huomattavasti vähemmälle huomiolle.

Viimeinen tarina hyppää Korean sodan yli Vietnamin sotaan. Tarina alkaa mielenkiintoisesti sodan jälkeen, keskittymällä ensin pikkupoikaan tottelemattoman beaglensa kanssa. Pari törmää traumatisoituneeseen sotaveteraaniin, joka alkaa muistella menneitä, beaglen muistuttaessa häntä hänen sotakoirastaan saksanpaimenkoira Shebasta. Sheba jäi muiden koirien tavoin Vietnamiin muiden sotilaiden käyttöön, samalla tavalla kuin muutkin varusteet. Koirat kiintyivät lujasti kouluttajiinsa, mutta kouluttajien lähtiessä kotiin heillä ei ollut lupaa ottaa koiria mukaansa. Sodan loputtua koirat lopetettiin tai hylättiin viidakkoon. Tässä tarinassa plussaa on, ettei pikkupoika koiransa kanssa paranna miestä hänen menneisyyden haavoistaan, mutta he varmasti antavat hänelle hetkellistä lohtua.

Kokonaisuus jäi mielestäni vähän tasapaksuksi. Ilmeisesti kirjan kohderyhmä on teinit, eikä sen takia tarinoissa näytetä paljoakaan verta eikä sotilaiden tuskaan ja epätoivoon paneuduta täysillä. Tämä on harmi, koska odotin jo kunnon sotaeeposta. Olisi myös ollut mielenkiintoisempaa jos tarinoiden koirat olisivat perustuneet oikeisiin tunnettuihin sotakoiriin. Mukavaa on kuinka tekijät ovat selvästi tehneet taustatöitä tarinoiden eteen ja koirien kaikenlaiset eri tehtävät ja rodut on otettu ihan hyviin huomioon.

Kuvitus ei ollut mieleeni ollenkaan, vaikka muutama kohta totta kai aina välillä oli ihan hyvän näköinen. Lueskelin muiden ihmisten arvosteluita ja taidan olla mielipiteeni kanssa yksin, sillä kaikki ylistävät kirjan kuvitusta. Omaan mieleeni se on liian rennolla kädellä piirrettyä, välillä lähes hutaistua. Kahdessa ensimmäisessä tarinassa nuoret miehet näyttävät välillä hyvin samanlaisilta ja toimintakohtaukset ovat usein hyvin vaikeaselkoisia. Taustat ovat myös lähinnä sekamelskaa, joista kyllä sentään näkee mitä ne esittävät, mutta itse kaipaisin suuremmalla vaivalla tehtyjä yksityiskohtia tukemaan näin vaikuttavaa ja vakavaa aihetta.

Dogs of War on ihan hyvä lukukokemus jos kaipaa realistisia koiratarinoita, en usko itse jaksavani kuitenkaan palata tämän pariin enää yhden lukukerran jälkeen. Odotukseni olivat selvästi aivan liian korkealla aluksi.

TÄHDET: ***1/2