Fred Savage - Windfall

NIMI: Fred Savage - Windfall
VUOSI: 2010
TARINA/KUVITTAJA: Steven "Jodimest" Swanson

Fred Savagea on tähän mennessä ilmestynyt valitettavasti vain yksi numero, mikä on sääli sillä kiinnostuin juonesta ensimmäisen osan perusteella. Otan aina huomioon kuinka ensimmäinen/ensimmäiset osat uudessa sarjassa voivat aluksi vähän ontua, mutta Savage oli jo ensimmäisessä osassaan varsin tiivis, napakka pakkaus. Tätä oli mukava lukea ja toivon jatkoa pian.

Tapahtumat sijoittuvat 80-luvulle kuvitteelliseen afrikkalaiseen Nouveau Cotentan -valtioon, jonka poliittinen tilanne on jatkuvassa myllerryksessä. Tämän hetkinen johtaja Guisse anasti vallan itselleen vallankumouksessa, eikä ole onnistunut saamaan armeijaa puolelleen. Guisse pyytää palkkasoturi Fred Savagea tappamaan armeijan kurittomia upseereja, mutta Savage kieltäytyy itsemurhalta vaikuttavasta tehtävästä. Tämän jälkeen Savagen kimppuun hyökkää armeijan väkeä, mutta kun Savage kertoo heille kieltäytyneensä sopimuksesta Guissen kanssa hänet palkataankin tappamaan Guisse.

Pidän karusta realismista ja sitä Fred Savage on pullollaan. Sarjakuva ei ujostele väkivallan suhteen ja tekijä on ilahduttavan taitava aseiden ja taistelutilanteiden piirtämisessä. Pelkkää väkivaltapornoa ei kuitenkaan ole luvassa, vaan tarinalla on selkeästi sykkivä sydän ja varmasti paljon sanottavaa, kunhan vain lisää osia saataisiin tehtyä. Olin positiivisesti yllättynyt kuinka lehden alussa oli raportti kuvitteellisen valtion nykyisestä taloudellisesta, maantieteellisestä ja poliittisesta tilasta, sekä lopussa oli hyvä tietoisku lapsisotilaista valokuvien kera. Sarjakuvaa varten on selkeästi tehty paljon taustatyötä ja se näkyy.

Tarina on kiinnostava, vaikkakin ensimmäinen numero on lyhyt ja tapahtumat tuntuvat vähän turhalta edestakaisin veivaamiselta. Itse sarjakuvaa on noin 30 sivua, en nyt jaksa tarkkaa sivumäärää laskea. Näiden sivujen aikana tarina saadaan potkaistua jouhevasti käyntiin, mutta muutamalla lisäsivulla olisi saatu mukaan rauhallisempia hetkiä jolloin lukija ehtisi vähän hengähtää. Kuitenkin ensimmäiseksi numeroksi tämä on erittäin vahva veto. Paljon kertonee varmaan se, että näin lyhyen näytteen perusteella sain paljon selkeämmän kuvan päähenkilön luonteesta kuin mitä olen saanut neljän Blacksad-kirjan perusteella Blacksadistä.

 

 

Kuvitus on mielestäni ihan hienoa ja sopii karuun tarinaan. Tyylissä on vielä paljon hiomista, mutta kyllä tämä jo nyt on mukavaa katsottavaa. Harmittavasti sarjakuva on painettu oudon pieneksi, vähän A5-kokoa isommaksi. Sivuilla on paljon yksityiskohtia, etenkin toimintakohtauksissa, jolloin näin pieneen kokoon puristettuna sivut muuttuvat turhan kiireisen näköisiksi. Painojälki on kuitenkin yhä hyvän näköistä.

Sain hyvän kuvan sarjasta ja jään odottelemaan lisää osia. Kakkososaa on näköjään piirretty jo yli 20 sivua, mutta sen jälkeen tekijä ei ole ainakaan FurAffinityyn ladannut uutta materiaalia yli vuoteen.

TÄHDET: ***1/2