maanantai 17. marraskuuta 2014

Nikki, Wild Dog of The North


NIMI: Nikki, Wild Dog of The North
VUOSI: 1961
TARINA: Perustuu James Oliver Curwoodin kirjaan
KUVITTAJA: ?

Jälleen yksi elokuvaan perustuva lyhyt sarjakuva. Elokuva-Nikkiä en ole nähnyt, joten en voi kommentoida ovatko sarjakuvan tapahtumat jotenkin erilaisia. En myöskään ole lukenut alkuperäistä kirjaa.

Nikki on jo melko kookas malamuutin pentu, joka turkismetsästäjäomistajansa kanssa löytää orvon mustakarhun pennun. Omistaja Andre Dupas sitoo pennut yhteen, mutta joen tyrskyissä hänen kanoottinsa kaatuu, jolloin pennut ajalehtivat virran mukana kauas miehestä. Dupas lopettaa etsinnät pian, ajatellen etteivät pennut olisivat voineet selviytyä hengissä. Nikki ja karhunpentu Neewa ovat kuitenkin yhä elossa, mutta yhä toisiinsa sidottuja. Aluksi jatkuvasti tappelevat pennut oppivat lopulta elämään yhdessä ja pitämään toisistaan.



Köyden viimein katketessa eläimet jäävät toistensa luo, auttaen ja suojellen toisiaan. Talven tullessa Neewa ryhtyy talviunille ja hämmentynyt Nikki jää yksin. Koiralla on vaikeuksia saalistaa talvella ja se alkaa rosvota turkismetsästäjien ansoja. Tämä kostautuu Nikkille koiran jäädessä itse ansaan kiinni. Metsästäjä on jo ampumaisillaan ketunraudoissa riuhtovan Nikkin, kun huomaa nälkäisen suden tulevan paikalle ja alkavan taistella Nikkin kanssa. Nikki tappaa suden, vaikka on kahdesta jalastaan kiinni ketunraudoissa. Vaikuttunut metsästäjä tekeekin Nikkistä taistelukoiran.

Tarina on varsin valkohammasmainen, etenkin taistelukoirakäänteellään. Tarinan alkupuoli on varsin harmitonta kaverikomiikkaa karhun ja koiran välillä, mutta tarina muuttuu yllättävän synkäksi puolivälissä Nikkin jäädessä yksin. Realistiseksi tarinaa ei voi sanoa, Nikki on melkoinen superkoira ymmärtäessään kuinka ihmisten ansat toimivat ja voittaessaan suden itse pahasti haavoittuneena.



Kuvitus on aikakaudelle tyypillistä, melko persoonatonta jälkeä. Kuitenkin tässä sarjakuvassa on mukana melko paljon koomisia paneeleita, mitkä tekevät lukemisesta viihdyttävämpää. Väritys on onnistunutta, jos pidetään aikakausi yhä mielessä. Kaikki hahmot ja esineet ovat järkevän värisiä, monissa vanhemmissa sarjakuvissa kun on pienen budjetin takia voitu tehdä outoja värivalintoja.

Tarina ei tehnyt minuun suurempaa vaikutusta, sillä se tuntui lainaavan juonenkäänteitä muilta teoksilta. Nikki ja Neewa tapaavat vielä uudelleen lopussa, mutta kohtaaminen tuntuu kiirehdityltä ja olisin toivonut jälleennäkemisen olevan vähän tunteellisempi. Kenties elokuvaversio uppoaisi paremmin, sillä sarjakuvan lukee hetkessä eikä hahmoihin ehdi kunnolla kiintyä.

TÄHDET: **1/2


4 kommenttia:

  1. Itse olen aina mieltänyt tällä piirrosjäljellä olevat sarjakuvat jotenkin raskaslukuisiksi. Ihan mielenkiintoinen asetelma, tekisi melkein mieli kurkata tuo Disney-leffa että miten oikea karhu siinä toimii koiran kanssa.
    Et muuten ole sen nimistä manga/anime-sarjaa vielä kurkannut kuin Gingitsune? Siinä näyttäisi olevan aika pörryköitä hahmoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gingitsune täysin uusi tuttavuus, pitää tsekata tarkemmin.

      Poista
  2. Musta taas tällainen vanhempi tyyli näyttää aika kivalta, mutta en sitten tiedä jos useampisivuista sarjisalbumia alkaisin lukemaan tämän tyylisellä kuvituksella että olisivatko fiilikset samanlaiset mitä anonyymi ylempänä kuvaili (raskaslukuista). Suurin ongelma itselleni on kuitenkin kielimuuri, koska ei toi englanti valitettavasti luonnistu kovin hyvin ainakaan sarjisten osalta. Varsinkaan jos kyseessä ei ole mitään perusenglantia, vaan melkein joka kolmas sana pitäisi katsoa sanakirjasta.

    Näitä vanhalla tyylillä tehtyjä koirasarjiksia ei taida kauheasti olla suomennettuna. Tai sitten saatavuus on heikonlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan Suomessa aikoinaan julkaistu Lassie-, Bessie- ja ties mitä koirasarjakuvia, joissa on kuvitus tätä luokkaa. Mutta ne tosiaan on julkaistu silloin ilmestymisvuosinaan, joten parhaiten löydät niitä divareista.

      Poista