Kävin vähän aikaa sitten äitini luona etsimässä vanhoja piirroksiani ja tekstejäni. Mukaan lähti 2 kauppakassia paperisotkua ja myös nämä kaksi kirjaa. Huomasin kummankin olevan saman taitelijan käsialaa ja todella hienoa jälkeä hänellä olikin! Jokaisen sivun kuvituksena on hyperrealistinen maalaus (mikä on vielä suurempi saavutus kun katsoo kirjojen sivumääriä). Taiteilija on ihailtavasti osannut piirtää yhtä hyvin ihmisiä, eläimiä ja maisemia. Jos jostain on pakko nillittää niin hänen tapansa piirtää karhuille lapsellisempia ilmeitä ja eleitä hieman kohotti kulmiani. Myös tekstistä pidin, sillä kirjat olivat pienille lapsille sopivia, mutta silti hyvin asiapitoisia ja realistisia.
Kummankin kirjan taitelijana on toiminut Pierre Couronne, joka näyttää tehneen paljon kuvituksia lastenkirjoihin ja on kuollut vuonna 2013. Suuren eläintarinakirjan (Das supergrosse Tierbuch) tekstit on kirjoittanut Harald Scheel ja Eläinten pentuja luonnossa (Unsere Tierkinder) -kirjan kirjoittajat ovat Harald Scheel ja Wilfried Carstens. Kumpikin kirja on painettu vuonna 1999.
Suuri eläintarinakirja
Takakansi: "Tässä muhkeassa kirjassa on kertomuksia villieläimistä, erilaisista metsän, vuoriston ja maatalon eläimistä sekä Katista ja hänen koirastaan Ronista, jotka joutuvat mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin. Kirjassa on 17 kertomusta."
Kirjassa on peräti 280 sivua. Kertomukset ovat joko opettavaisia, pintapuolisia juttuja erilaisista luonnon ekosysteemeistä ja lajeista, tai sitten Katin ja Ronin Susikoira Roi -tyyppisiä tarinoita, joissa he yleensä joutuvat jonkinlaiseen pulaan jonka sitten viisas koira ratkoo.
Eläinten pentuja luonnossa
Takakansi: "Tämä kirja on tarkoitettu kaikille luonnosta ja eläimistä kiinnostuneille. Tarinat vievät lukijan syvälle metsään, keskelle Afrikan savannia ja karuun vuoristoon, mutta myös seuduille, joilla elää kettuja, jäniksiä ja muita eläimiä. Kirja kertoo eläinten pentujen elämästä sekä niiden pienistä ja suurista iloista. Kirjassa on seitsemän tarinaa."
Tästä kirjasta puuttuu sivunumerot, mutta sanoisin sen olevan puolet pienempi. Pidin tästä kirjasta enemmän, sillä siinä on selkeämpi fokus. Jokainen tarina seuraa yhtä eläintä sen lapsuudesta aikuisuuteen asti. Tarinoissa on päähenkilöinä villikani, saksanhirvi, kettu, karhu, leijona, villihevonen ja susi.
Tässä teoksessa artti on kyllä tosi upeaa! Ja juuri tämä, että on osattu piirtää sekä ihmiset ja _eläimet_.
VastaaPoistaVarsin usein kun näkyy, että eläinten anatomiaa ei ole edes haluttu ymmärtää ja on ihan hirveetä kuraa :D
Itse en karhun naamoista triggeröitynyt, mutta uskon jos jollain on yhtään lähempänä sydämmessä karhut niin uskon kyllä, sillä onhan sentään muut píirretty realistisesti.
Minä kyllä triggeröidyin :D Karhuista tupataan tehdä monesti sellaisia söpöjä nallukoita, Paddingtoneita ja Nalle Puheja. Samaan syyllistyy harmittavasti tämäkin taiteilija. Yksittäisenä kuvana tämä ei nyt niin haittaisi, mutta hänen karhunsa näyttävät söpöiltä teddykarhuilta hyvin monessa kuvassa, mikä on häiritsevä kontrasti jo sen takia koska hän ei vastaavaa söpöilyä tee muiden lajien kanssa.
Poista