Wolf Children

NIMI: Wolf Children (Okami Kodomo no Ame to Yuki)
VUOSI: 2012
OHJAAJA: Mamoru Hosoda

Pahoittelen poissaoloani, mokkula meni rikki ja tämänkin postauksen kirjoitan äitini koneella muiden juttujen lomassa.

Tätä arvostelua on niin moni toivonut ja silti olen ollut niin saamaton. Olin aloittanut elokuvan katsomisen netissä useamman kerran, mutta aina keskittymiseni herpaantui nopeasti. Tilasin viimein DVD:n ja katsoin sen faijani kanssa, joka ei ymmärrä yleensä animen päälle. Koska hän ei animea katso juuri ollenkaan oli kiinnostavaa kuulla hänenkin reaktio.

Nuori opiskelija Hana näkee luontosalissa hiljaisen, komean jätkän, jolla ei ole omaa koulukirjaa mukana. Hana tarjoutuu jakamaan kirjansa hänen kanssa ja pikkuhiljaa arka romanssi alkaa syntyä sukulaissielujen välille. Mies viimein paljastaa Hanalle salaisuutensa; hän on ihmissusi, sukupuuttoon kuolleiden Japanin susien viimeinen jälkeläinen. Hana ei tästä pelästy ja pari saa kaksi lasta.


 

Perheidylli tuhoutuu kun susimies ei eräänä iltana palaakaan kotiin, vaan löytyy kuolleena metsästysreissun jälkeen. Hanalla on nyt yksin vastuu kahdesta ihmissusilapsesta, joita hän ei paljastumisen vaaran vuoksi voi käyttää normaalisti lääkärissä tai antaa leikkiä muiden lasten kanssa. Hana elää säästämillään rahoilla pitäen huolta tavallistakin lasta vaikeammista lapsistaan, jotka koiranpennun tavoin järsivät kaiken rikki, ulvovat ja muuttavat muotoa vähän väliä. Lastensuojeluviranomaisten ja häädön uhatessa Hana muuttaa maalle ränsistyneeseen taloon kauas kaikesta. Onnistuuko kaupunkilainen selviytymään maata viljelemällä ja valitsevatko lapset suden vai ihmisen identiteetin?

Rakastan ihmissusia. Harvemmin tuon tätä mielenkiinnonkohdettani esille, mutta olen aivan hulluna ihmissusiin ja ihmissudet toimivat innostajana furrytaiteesta kiinnostumiselleni. Minua hirveästi harmittaa kuinka suurin osa popkulttuurista esittää ihmissudet aivottomina tappajina, mutta onneksi Wolf Children ei sorru siihen. Elokuvan ihmissudet vastaavat aikalailla omaa ideaaliani, ne voivat muuttua halutessaan, ovat älykkäitä ja jotain villieläimen ja ihmisen väliltä, eivätkä ole susimuodossaan yhtäkkiä ylivoimakkaita. Vaikka en pitänyt siitä miten ihmissusien kasvot oli piirretty tässä elokuvassa (liian nyhverön näköiset), olin lumoutunut kuinka sulavasti nämä otukset vaihtoivat muotoaan lähes huomaamatta. Wolf Childrenin ihmissudet tuntuivat luonnollisilta.

Elokuvasta on vaikea keksiä suuria moitteita. Itse en pidä ollenkaan nyky
animen nopeista leikkauksista, jatkuvasta huudosta ja teatraalisista eleistä, mutta Wolf Childrenissä näitä ei onneksi esiintynyt ollenkaan. Faijakin hämmästeli "kylläpä ne puhuvat rauhallisesti", kun yleensä se on ollut jotain epämääräistä älämölöä. Joskin susiperheen lähes hysteerinen nauraminen suut ammollaan loi reaktion "tää koko perhehän on pähkähullu" ja kun Hana hymyilee silmät kauan kiinni "hyi avaa silmäs saatana". Suurimmaksi osaksi kuitenkin Wolf Children välttelee stereotyyppiselle animelle tuttuja maneereita, eikä vieraannuta tavallista tallaajaa ja faijani selkeästi piti elokuvasta siitä huolimatta, että se oli animea. Tähän mennessä ainoat häneen kolahtaneet animet, joita olen pakkosuoltanut hänelle ovat olleet realistiset Tulikärpästen hauta ja Jin-Roh. Toisaalta Wolf Children on ehkä turhankin rauhallinen ja moni kohtaus laahaa jonkin verran. Elokuvasta olisi hyvin voinut trimmata pois muutaman minuutin.

Animointi on kauniin näköistä, etenkin taustat ovat henkeäsalpaavia. Hahmojen liikkeet on animoitu todella luontevasti, mutta olin heidän kasvoihinsa pettynyt. Ihmisillä on elokuvassa epämääräinen taikinamainen naama, jossa nenä on yleensä vaan pieni piste. Elokuvan oikeat susi ja kettu olivat realistisesti ja hienosti piirrettyjä, mutta hämmentävästi ihmissusien susimuoto oli lapsellisen näköinen. Haluttiinko tällä erottaa tavallinen susi ihmissudesta, antamalla ihmissudelle susimuodossa enemmän ihmismäisiä piirteitä? Valinta oli mielestäni epäonnistunut, mutta ei kuitenkaan latistanut tunnelmaa.

TÄHDET: ****