 |
| Kansi by Shu Yan |
VUOSI: 2013
TARINA: Justin Aclin
KUVITTAJA: Vasilis Lolos
Akaneiro on kolmiosainen muinaiseen Japaniin sijoittuva fantasiasarja, joka lainaa jonkin verran Punahilkan teemoja. Tarina on kiinnostava ja sarjan maailman luomiseen on nähty selkeästi vaivaa, mutta lyhyyden vuoksi sarja ei pääse näyttämään täyttä potentiaaliansa.
Kani on tuittupäinen nuori tyttö, jonka isä on vaeltava ronin ja ihmissuden tappama äiti oli ainu. Ainukansan joukossa hän on outolintu. Ainut valmistautuvat suorittamaan karhupeijaiset, jotta heidän tappaman karhun henki ei jäisi kylään kummittelemaan. Kesken seremonian kylään kuitenkin juoksee punaviittaisten metsästäjien ajama demoni, joka pilaa rituaalin ja karhun henki muuttuu demoniksi. Demonit saadaan kuriin, mutta ainujen ja punaviittaisten metsästäjien välille syntyy riita. Kani tarjoutuu välienselvittelijäksi ja pyytää lupaa liittyä punaisiin metsästäjiin.
Punaiseen viittaan pukeutunut Kani lähtee yksin kulkemaan kohti metsästäjien kylää. Matkalla kettudemoni kuitenkin huijaa häntä väärälle reitille, jolloin Kani päätyy valeasuissa olevien demonien kylään. Demonit esittävät punaisia metsästäjiä ja kouluttavat Kania ovelasti omia tarkoitusperiään varten, samalla kun oikeat punaiset metsästäjät alkavat etsiä häntä.
Akaneiro on mielenkiintoinen sekoitus pääasiassa Japanin mytologiaa ja lorausta Punahilkkaa. Sekoitus toimii hyvin. Itse tunnen Japanin mytologiasta perusjutut ja sarjakuvaa on helppo seurata vaikkei olisikaan mitään aiempaa taustatietoa aiheesta.
Kuvitus on kaunista ja omalaatuista, siinä on hieman japanivaikuitteisuutta joukossa. Värit ovat joka sivulla mielenkiintoisia. Hahmoilla on luontevan näköisiä ilmeitä, enkä kuvituksesta löydä oikeastaan suurempaa moittimista. Jotkin hahmot, etenkin kettudemoni, on piirretty lähinnä epämääräisinä suttuina, kenties korostaakseen hahmon salamyhkäisyyttä. Tästä valinnasta en piitannut, mutta muutoin kuvitus toimii loistavasti.
Sarja tosiaan on lyhyt. Kolmessa osassa (jotka ovat lehtiä, eivät edes pokkareita) tarina rynnii eteenpäin nopealla tahdilla. Sivuhahmoihin ei ehditä tutustua ollenkaan, vaikka ne näyttävätkin kiinnostavilta. Kanin voimat ilmestyvät hänelle nopeasti ja jäi epäselväksi mitä kaikkea punainen metsästäjä oikeastaan osaakaan tehdä. Sarja tuntuu yhtäaikaa hyvin pohjustetulta ja hyvin kiirehdityltä. Maailman luontiin on nähty vaivaa ja hahmoissa olisi potentiaalia kiinnostavuuteen, mutta sitten koko tarina rynnitäänkin nopeasti läpi.
TÄHDET: ***1/2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti