tiistai 15. syyskuuta 2015

Haastattelussa ammattitaiteilija, osa 3: Wielder



Tässä artikkelisarjassa haastattelen ulkomaalaisia furry-/koiraeläintaiteilijoita, jotka elättävät itsensä joko kokonaan tai pääsääntöisesti taiteensa avulla. Tarkoitus on antaa jonkinlaista kuvaa millaista on olla ammattitaiteilija sellaisesta urasta haaveileville, kertoa taiteilijoiden eri tekniikoista/myyntitavoista/tyyleistä, saada vaihtelua tähän blogiin, sekä tietenkin antaa samalla ilmaista mainosta näille piirtäjille. Näitä tulee ilmestymään aika harvakseltaan, sillä sekä vastaamisessa että suomentamisessa kestää aikansa.

HUOM! Artisti ei tule vastaamaan blogiin lähetettyihin kysymyksiin, ottakaa artistiin henkilökohtaisesti yhteyttä jos jokin mietityttää.


NARA: Ole hyvä ja esittele itsesi!

WIELDER: Heippa, nimeni on Robin Powell, mutta suurin osa furryfandomissa tuntee minut nimellä Wielder. Olen syntynyt ja kasvanut Kaakkois-Yhdysvalloissa, niin hyvässä kuin pahassakin mielessä, ja olen kolmen koiran, kahden chinchillan, sekä yhden aviomiehen ylpeä omistaja. Mitä nettiläsnäolooni tulee, tsekatkaa FurAffinityni,, sekä mikäli teitä kiinnostaa jokapäiväiset asiani ja keskeneräiset kuvat uusista töistä voitte käydä Twitterissäni.

Wielder, itäkanadansusi, on nykyinen "fursonani", vaikka minulla on ollut kolme muutakin ennen. Olen aina tuntenut yhteyttä susiin ja koiraeläimiin yleensäkin, joten ennen Wielderin nykyistä inkarnaatiota kävin läpi yhden suden ja kaksi koirasusihahmoa. Suurimmaksi osaksi Wielder on minä. Meillä on samanlainen ulkonäkö, luonne, tykkäämiset ja inhoamiset... minkä vuoksi onkin hämmentävää miksi ihmiset pitävät hänestä! 



N: Kuinka kauan olet piirtänyt, sekä harrastuksena että ammattina? Milloin aloit tehdä tilaustöitä?

W: Olen piirtänyt siitä asti kun pystyin pitelemään kynää. Ensimmäinen tekemäni kuva, joka SELVÄSTI esitti jotain muuta kuin pelkkää piiperrystä oli sarjakuvatyylinen jänis, joka oli sen aikainen lempieläimeni... noin kahden tai kolmen vuoden iässä. Nuorena vanhempani aina kannustivat minua taideharrastuksessani, synttäreillä ja juhlapäivinä lahjani olivat tyypillisesti luonnosvihkoja, lyijykyniä, tusseja, mustekyniä ja Crayolan värikyniä. Mihin tahansa menin olin lapsi luonnosvihon kanssa. Olen yhä tuo lapsi. Ura ikään kuin muodostui yhdistelmänä nuoruuden itsevarmuutta ja olosuhteiden pakosta lukion loputtua ja aloittaessani korkeakoulun. Pystyin maksamaan opinnot apurahan turvin, mutta kirjat ja taidetarvikkeet olivat asia erikseen. Olin ollut osa furryfandomia netissä jo useamman vuoden, joten tuntui luonnolliselta piirtää tilaustöitä ja tasokkaita alastomia pin-uppeja tienatakseni vähän lisärahaa koulua varten.

N: Kuinka usein hyväksyt tilaustöitä ja tienaatko niillä elantosi? Millaiselta näyttää tyypillinen työpäiväsi? Millaisia tilaustöitä teet?

W: Tavallisesti otan parin viikon välein satsin nopeita tilareita, kuten badgeja, pääkuvia, väritettyjä luonnoksia ja kirjanmerkkejä, mikäli elämässäni ei ole mitään sairautta tai muuta hätää. Mieheni on töissä ilmavoimissa, eli hän tuo pääasiassa leivän pöytäämme, mutta taideurani auttaa paljon laskujen maksussa ja pankkitilin pönkittämisessä. Nykyään otan harvemmin vastaan isoja tilaustöitä, sillä yritän oppia muutamia tekniikoita ennen kuin aloitan niiden tekemisen uudestaan. Toisin kuin moni tämän päivän furryartisti käytän lähes pelkästään perinteisiä välineitä, mikä tarkoittaa ettei ole olemassa brushpakkauksia, joita voisin vain ladata saadakseni tiettyjä tekstuureja aikaan. Ei ole filtteriä, jonka läpi käyttäisin kuvan Photoshopissa, eikä ole "peru"-nappia. Jatkuva taitojen hionta ja valitsemiesi välineiden rajojen rikkominen on käsityön hinta, sillä kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi... kukaan ei voi tehdä sinulle tutoriaalia, joka opettaisi käsiäsi ja silmiäsi saamaan tietyn tekniikan toimimaan sinulle.

Tavallinen työpäiväni alkaa nousemalla aikaisin, huolehdin koiristani, yleensä käymme kolmen kilometrin lenkillä, teen aamupalaa itselleni ja miehelleni ja rentoudun kahvilla. Katson läpi listan tilauksista, joita minun pitää työstää, tarkistan pitääkö yhtään Copic -tusseistani testata tai täyttää uudelleen ja sitten alan luonnostella. Joskus jaan nämä pienet lämmittelykuvat FurAffinityn scraps -osiossa, tai todennäköisemmin Twitterissä. Yritän aina skannata keskeneräisiä töitä tasaisin väliajoin asiakkailleni. Työskentelen kahden työn parissa yhtä aikaa, jotta en palaisi loppuun jomman kumman kanssa. Yleensä lopetan työskentelyn noin tuntia ennen mieheni kotiin tuloa, jotta voin suorittaa kotiaskareita ja kokata. Olen yllättävän sivistynyt vaikka fursonani on villieläin!

 N: Oletko julkaissut mitään virallisempia töitä, kalentereita, kirjoja, sarjakuvia tai niin edelleen? Onko teoksiasi ollut esillä muiden järjestämissä julkaisuissa? Onko jotain kenties suunnitteilla?

W: Korkeakoulun aikaan osallistuin yhteistyönä tehdyn sarjakuvan tekoon, sarjakuva kertoi historiallisista tapahtumista Marquis de LaFayetten elämässä. Osallistuin myös portfolion tekoon noin vuosikymmen sitten, tosin en tiedä mitä projektille tapahtui. Tein oman osani, kohautin olkiani ja jatkoin elämääni. Rehellisesti puhuen myönnän etten sovi suuriin ryhmätöihin, sillä olen hirveä perfektionisti ja minulla kestää kauan saada työni valmiiksi. Suurimmaksi osaksi tykkään tulkata toisten ideoita tilaustöiksi tai työskennellä yksin. On toki muutamia henkilöitä, joiden kanssa voin tehdä yhteistyötä, mutta he ovat harvassa. Toimin parhaiten yksin. Mielessäni on useita tarinoita, joiden jakamiseen olen viimein saamassa tarvittavaa rohkeutta ja taitoa. Se nähdään sitten! Sitä odotellessa teen mielelläni tilareita muille.

 N: Oletko tyytyväinen nykyiseen taiteeseesi? Mitä toivoisit saavuttavasi taiteen saralla seuraavien 5-10 vuoden sisällä? Haluatko näyttää vertailukuvia joista näkisimme kuinka paljon olet kehittynyt vuosien varrella? 

W: Tyytyväinen on ehkä väärä sana. Jos olet täysin tyytyväinen taiteesi kanssa olet mielestäni ylimielinen ja tunkkainen ääliö. Taide on kasvua ja muutosta. Kun olet tyytyväinen työhösi, kun olet mielestäsi niin täydellinen kuin voit koskaan olla voit yhtä hyvin hankkia toisen harrastuksen tai taidon, sillä olet missannut jutun jujun. Voin olla tyytyväinen siihen kuinka kovasti yritän, kuinka paljon teen uusia asioita, kuinka monia tekniikoita yritän ja kuinka monessa parannun, mutta en koskaan tule olemaan tyytyväinen työhöni kokonaisvaltaisesti.

Mitä tulee asioihin, joita haluaisin saavuttaa, haluaisin kovasti tehdä jonkinlaisen jatkuvan projektin, joka perustuisi hahmoihini. Ei ole väliä olisiko kyseessä sarjakuva tai osittain kuvitettu novelli, kunpa vain minulla olisi aikaa tehdä sellainen. Juuri nyt työni on toisten ihmisten ideoiden herättämistä eloon. Toivoisin löytäväni tavan luoda tasapaino muiden ideoiden ja omien ideoideni toteuttamisen välille.

 N:Kärsitkö ikinä art blockeista ja kuinka pääset niistä eroon? Tuntuuko koskaan, että tässä ammatissa on liian paljon paineita? Mitä teet jos sinulta tilataan kuvia aiheesta, joka ei ole sinun mieleesi? 

W: Piirtotaito on kuin lihas, eli et voi vain odottaa sen tuloa takaisin. Laita uutta musiikkia soimaan, vie lempihahmoasi uuteen suuntaan, selaile läpi taidehistoriakirjoja ja etsi tyyli, jota haluaisit kokeilla. Kaikki nuo asiat ovat toimineet minulle. Taide on näkemistä uusin silmin. Uusien ja kiinnostavien asioiden etsiminen on paras lääke inspiraation ja motivaation puutteeseen.

Furry- ja fantasiataiteen asiakkaat ovat itse asiassa erittäin kohteliaita ja anteliaita ihmisiä. Erittäin harvoin olen kohdannut kärsimättömiä tai ymmärtämättömiä asiakkaita, joten paineet eivät yleensä tule asiakkaitteni kautta. Suureksi osaksi paineet tulevat siitä, että haluaisin mieluummin piirtää asiakkaille arvokkaamman työn kuin mistä he ovat maksaneet, kuin että asiakkaan idea ja itse työ kärsisivät hintarajoituksen vuoksi. Suurimmalla osalla asiakkaistani on upeita ideoita ja heille rakkaita hahmoja, joten on äärimmäisen tärkeää, että teen parhaani heidän vuoksi. Palkka on kivaa, mutta palkitsevampaa ja joskus raskastakin on muiden antama luottamus sinuun ja työhösi. 

Rehellisesti sanoen jos saan tilauksen, josta en ole kovin innostunut koska en pidä sen ideasta tai se ei yksinkertaisesti ole jotain mitä haluaisin piirtää, lähetän asiakkaan toisen artistin perään. Maailmassa on hirveästi upeita taiteilijoita ja asiakkaita, joten on turha saitailla kummankaan suhteen. Menetän mieluummin yhden myynnin kuin tekisin työn, jota vihaisin alusta loppuun.

 N: Mitä haasteita on ammattitaiteilijoilla? Onko sinulla tasainen virtaus tilareita, vai onko välillä vaikeuksia löytää rahaa elämiseen?

W: Kuten sanoin mieheni tuo suurimman osan tuotoista perheeseemme, joten vaikka teenkin töitä ammattimaisesti, ei minulla ole samoja paineita kuin sinkkutaiteilijalla. Sanoisin suurimpien haasteiden olevan loppuun palamisen välttely saman aiheen takia (loppujen lopuksi on vain rajoitettu määrä tapoja piirtää koiraheebo kurkkimassa ujosti olkansa yli) ja oma henkinen kasvu. Jos uuvutat itsesi tilareilla ja et tee kokeellisia töitä itsellesi saatat artistina jämähtää paikoilleen. Etenkin jos olet perinteinen taiteilija ja et voi vain poistaa layeriä Photoshopilla jos käyttämäsi tekniikka ei onnistu. Moni meistä perinteisistä taiteilijoista pelkää sellaisia asioita kuin dynaamista valaistusta, varjostusta, ympäristön valaistusta, loistavia efektejä, perspektiiviä, toimintakohtauksia ja niin edelleen, ihan vain koska pelkäämme tyrivämme kuvan. On haastavaa tasapainoilla uusien ja jännittävien asioiden kokeilun, sekä parhaiten taitojasi heijastavan kuvan antamisen välillä.

 N: Mistä löydät asiakkaasi ja miten kannustat heitä ostamaan sinulta taidetta? Järjestätkö säännöllisesti  alennuksia tai muunlaisia kampanjoita?

W: Asiakkaani löytävät minut omin avuin nykyään. Tulet huomatuksi lisäämällä tasaisena virtana HYVÄLAATUISIA kuvia. Kestää kauan haalia kunnon seuraajakunta, mutta kerran koukutettuna he ovat varsin uskollista porukkaa. He kyllä muodostavat jonon ovellesi jos vain voivat luottaa sinun aina näkevän vaivaa heidän eteensä. Olen nähnyt kuinka ihmiset lataavat sivuilleen läjäpäin huonosti piirrettyjä piiperryksiä, ilman minkäänlaista skannin jälkikäsittelyä Photoshopilla, yrittäen haalia itselleen yleisöä pelkällä kuvamäärän voimalla, mutta se ei vaan toimi. Saatat saada muutaman katselukerran lisää tuolla tavalla, mutta yleisösi ei tule jäämään uskolliseksi seuraajaksesi, kommentoijaksi ja niin edelleen. Joten yritän jakaa vain oikeasti hyviä tuotoksiani FurAffinityssä ja DeviantArtissa. Jos ihmisiä kiinnostaa minun vähän hassummat jutut, he löytävät ne Twitteristä.

En oikeastaan kannusta ihmisiä ostamaan töitäni. Oman työpanoksen myyminen ei koskaan ollut aihe jossa menestyin kaupallisen taiteen opinnoissani... Asiakas joko tykkää taiteestani ja haluaa sitä itselleen, tai sitten ei. Minä vain yksinkertaisesti avaan rajatun määrän tilauksia journalissani ja jos ihmisiä kiinnostaa he voivat varata itselleen paikan. Koetan tarjota pienempiä ja halvempia paikkoja ihmisille, joilla on tiukempi budjetti, koska haluan tarjota kaikille mahdollisuuden omistaa taidettani. Omasta kokemuksesta voin todeta, että halvempien ja kalliimpien vaihtoehtojen tarjoaminen auttaa paljon. Alennuksia tarjoan yleensä vain pienistä töistä, kuten badgeista ja kirjanmerkeistä. Suuremmat työt vaativat liikaa aikaa ja materiaaleja, jotta voisin antaa niistä alennuksia.

YCH:t*. Minä kyllä tarjoan niitä aina silloin tällöin. Ja se oli todella PELOTTAVAA aluksi. Periaatteessa teet kuvan perustukset tietämättä kiinnostuvatko ihmiset edes siitä. Se on uhkapeliä, mutta joskus tuntuu, että ihmisille, jotka eivät ole itse kovinkaan taiteellisia kivan luonnoskuvan näkeminen voi herättää heidän luovuutensa. He voivat innostua ostamaan sen, jos he voivat nähdä oman hahmonsa osana kuvaa. Kun ajattelen asiaa tällä tavoin olen todella innostunut piirtämään YCH-kuvia.

*YCH = Your Character Here.


 N: Onko sinulla kokemuksia erilaisten oheistavaroiden myynnistä nettikaupoissa kuten RedBubble ja CafePress? Millaiset designit ovat myyneet parhaiten?

W: Itse asiassa minulla ei ole OLLENKAAN kokemusta tälläisestä. Mielestäni digitaalisesti piirtäville artisteille on helpompaa päästä jyvälle oheistuotesivuista, koska digitaaliväritys soveltuu paremmin t-paidoille, tarroille, jne. En tietenkään vastusta tuon kokeilua joskus ajan kanssa. Uskoisin tien menestykseen tässä taidemaailman osa-alueella olevan hyvä käsitys siitä mitkä teemat ovat trendikkäitä juuri nyt, sekä tekemällä aiheista tarpeeksi yleisiä, mutta samalla kiinnostavia, jotta massat nauttisivat niistä.

 N: Ovatko hinnastosi mielestäsi reiluja? Entäpä muut artistit, ovatko heidän hintansa yleensä liian halpoja? Saatko ikinä valituksia hinnoistasi?

W: Mielestäni omat hintani ovat reiluja. Mutta ei helvetti jos olisin vaatinut samoja hintoja "ennen vanhaan". Se olisi ollut täyttä hulluutta. Maksaessasi taiteesta maksat samalla kokemuksesta, materiaaleista, ajasta ja työstä. Joten on järkeenkäypää, että hinta nouse kun taiteilija pätevöityy työssään.

Suurimmaksi osaksi furrytaiteilijat pyytävät aivan liian vähän rahaa. On toki muutamia "loistavia" esimerkkejä taiteilijoista, jotka pyytävät aivan liikaa epämääräisestä työstä, mutta he ovat vain pieni osa fandomia, joka suureksi osaksi koostuu lahjakkaista, niukalla palkalla elävistä taiteilijoista.

Muutama ihminen on valittanut hinnoistani, muttei todellakaan moni. Kuten sanoin yritän tarjota hyvälaatuisia ja halvempia pieniä töitä, jotta kaikki voisivat saada JOTAIN. En todellakaan palvele vain niitä muutamaa fandomin jäsentä, joilla sattuu olemaan hitosti pätäkkää.


N: Mitä materiaaleja/ohjelmia käytät?

W: Pääasiassa piirrän sileälle Bristol -paperille käyttäen sekaisin Copic -tusseja, värikyniä, kuitukärkikyniä ja musteita. Kohokohtiin käytän valkoista geelikynää tai valkoista läpikuultavaa mustetta. Silloin tällöin hullaannun ja teen työn joko kokonaan Prismacolor -kynillä tai kokonaan vesiväreillä, mutta nykyään näin käy vain harvoin, sillä nuo tekniikat vaativat paljon aikaa. Perinteinen taide on etusijalla, mutta tiedän tarpeeksi digitaalisesta työskentelystä jotta voin siten luoda kelvon työn, mutta sanon yhä etteivät digitaalitekniikat ole vahvuuksiani.

 N: Näytä viisi työtä, joista olet ylpein! Voit myös kertoa miksi valitsit juuri ne.

Tämä on suurempi työ, kooltaan 28 x 35 cm (normaalisti kuvani ovat noin 20x 25 tai 22 x 30 cm), ja jos ollaan täysin rehellisiä tein tämän henkisen romahduksen jälkeen. Kuvassa esiintyy kolme parasta ystävääni koko maailmassa, jotka todella auttoivat minua tuona aikana ja olivat valoni pimeässä. Tämän vuoksi halusin tehdä jotain, joka näyttäisi kuinka paljon he innostivat minua ja opastivat minua tuona aikana. Työ syntyi osittain Lady Antebellumin Compass -laulun innoittamana, ja tietenkin näiden kolmen upean ihmisen rakkauden innoittamana.


Myönnän heti ensimmäiseksi, että rakastan työstää luonnollisia taustoja ja mielestäni olen ihan hyvä niissä. Sen sijaan arkkitehtuuri ja kovat viivat perspektiivissä? Ei herrajumala ei! Muuuuutta Perdialla, Zannahilla ja heidän kaverillaan oli aivan LOISTAVA tarina jonka he halusivat kuvitettavan ja mielelläni kokeilin heidän vuokseen aihetta, jota normaalisti välttelen. Perspektiivi ja yksityiskohdat, jopa anatomia toimintakohtaukselle olivat kaikki hankalia, mutta tämä on silti yksi lempi tilaustöistäni!


Tämä on jo vähän vanhempi työ, mutta rakastan sitä yhä. Se on vain rauhallinen kohtaus, jossa tilaajan hahmo nauttii pirteästä aamusta kissojensa kanssa. Jouduin taas piirtämään kovaviivaista perspektiiviä, mutta se toimi hyvin laatikonmuotoisessa taustassa. Rakastan luontoa, eläinkavereita ja kahvia, joten vaikka en tehnytkään tätä itselleni se tuntuu silti henkilökohtaiselta kuvalta.


Tämä on henkilökohtainen kuva, jossa hahmoni Idonea, satyyrin ja paimenkoiran sekoitus, osallistuu samhain-rituaaliin. Mieheni ja minä olemme molemmat pakanoita ja arvostamme luontoa, joten koetan piirtää jotain juhlallista aina suurten pyhien aikana. Rakastan samhainia/halloweeniä ja kuinka se edustaa meitä noitamaista väkeä, ja tämä on erityisen voimakas kuva. Tässä kohtaa aloin myös KUNNOLLA yrittää saada enemmän kontrastia varjostukseeni.


Kaikki seuraajani ja kaverini tietävät, että rakastan Star Warsia. Tämä oli joululahja eräälle parhaimmalle kaverilleni, DJ:lle, hänen rakastettavasta renttumaisesta mekaanikkohahmostaan muutaman padawanin kanssa jeditemppelin katolla. DJ on ollut minulle upea ystävä vuosien mittaan ja hän on lahjakas kirjoittaja, joten oli hauskaa piirtää hänen hahmonsa elämä... noh.. eläväksi! Jälleen astuin ulos mukavuusalueeltani Coruscant- kaupungin taivaanrannan kanssa ja olen todella iloinen lopputuloksen kanssa.

N: Mikä inspiroi sinua? Oletko jonkin sarjan fani?

W: MUSIIKKI. Tiedän sen kuulostavan kliseiseltä, mutta kuuntelen aina musiikkia piirtäessäni. Rakastan kaikkea instrumentaalisesta räppiin. Kunhan vain pidän temmosta ja sanoituksista (jos sellaisia on), voin inspiroitua niistä. Rakastan myös historiaa, luontoa ja kirjoja, joten ammennan niistä paljon inspiraatiota. Minulla on erittäin rikas fantasiamaailma kierossa päässäni.

Mitä tulee sarjoihin, rakastan sellaisia sarjoja kuten The Followin, The X-Files, Attack On Titan, The Walking Dead, ja monta muuta. Olen hulluna hyvään hahmon kehitykseen ja karkeisiin juonikuvioihin, ja kaikissa edellä mainituissa on noita ominaisuuksia. Ja totta kai piirrän fanitaidetta! Pääasiassa hahmostani marysuemaisesti Obi-Wan Kenobin kanssa, mutta hei, kaikkien pitää nörtteillä jostakin, vai mitä?

N: Ketkä ovat idolisi piirtämisen saralla? Kuinka he ovat vaikuttaneet tyyliisi ja aihevalintoihisi?

W: Lempiartistini, jotka ovat joko kuuluisia tai klassisia artisteja, ovat Rafael, M.C. Esher, Frederic Remington, Charles M. Russell ja Bev Doolittle. Rafaelista pidän koska vaikkahn olikin suuri renesanssimaalari, hänen töissään on lähes kuvitusmaista tyyliä... rohkeampia ääriviivoja taustaa vasten, enemmän liikettä, ja rakastan kuvitusta taiteen osa-alueena. Amerikkalaiset Remington ja Russell työskentelivät paljolti Villi Länsi-/cowboy-aiheen parissa, jotka näyttivät entisajan sisua ja luonnetta. He ovat tunnettuja laajoista maisemistaan ja dynaamisista asennoista, joista kumpaakin koetan itse tavoitella. Ja Bev Doolittle... kuinka hän vangitseekin niin paljon yksityiskohtia töihinsä, en vaan voi käsittää sitä, mutta ehdottomasti jatkan saman yrittämistä! Hän pääsääntöisesti tekee villieläin- ja luontokuvia, joita aivan jumaloin.

 N: Piirrätkö usealla eri tyylillä? Mistä tyylistä nautit eniten?

W: Taidan piirtää useammalla tyylillä.

N: Minäkin oon kuvassa! :D
Tämä on esimerkki suositusta chibi-tyylistä, jossa hahmon anatomia on rankasti teurastettu, jotta siitä tulisi hitsin söpö.


Tämä on sekä lahja vanhalle kaverille että kunnian osoitus Hayao Miyazakin Prinsessa Mononokelle, jossa yritin vangita vähän hänen tyyliään ja sekoittaa sitä omaani. Tämä on myös harvinainen esimerkki digitaalisesta työstäni.


Viimeinen kuva on lemmikkimuotokuva isäni rakkaasta pikkusheltiestä, Banjosta, ja se on aika fotorealistinen.

N: Kuinka usein käyt coneissa? Teetkö niissä tilaustöitä? Tienaatko vai menetätkö rahaa yleensä näissä tapahtumissa?

W: En oikeastaan ikinä nykyään. Toisin kuin monet muut furryt olen naimisissa armeijan kanssa, joten elämäni ei ole täysin omani. Mutta kun aikoinaan kävin coneissa tein vain pieniä juttuja kuten badgeja ja silloin tällöin luonnoksia ja ääriviivatöitä. Kokovärillisissä kuvituksissani kestää liian kauan, jotta voisin tarjota niitä coneissa. Tienasin ihan hyvin coneissa aikoinaan.

 N: Onko sinulla vinkkejä tästä urasta haaveileville nuorille piirtäjille? Oliko taitelijan ura tähtäimessäsi alunperin, vai sattuiko uravalinta vaan osumaan kohdalle?

W: Yritä aina olla parempi kuin mitä olit edellispäivänä. Taide on elinkeino siinä missä kaikki muutkin, joten sinun pitää saada kokemusta ollaksesi siinä parempi. Älä lannistu ja jatka asioiden opiskelua ja oppimiesi asioiden kokeilua käytännössä. Ja kohtele muita hyvin aina kun mahdollista! Ihmiset ovat muutakin kuin vain rahapussin kantajia, ja jos kohtelet heitä vain sellaisina hekin kohtelevat sinua kehnosti takaisin. Kun asiakas ostaa sinulta taidetta he eivät osta pelkästään työtä, vaan myös osan sinua. Varmista, että heidän katsoessa teostaan he voivat ylpeinä muistaa teidän jakamia hetkiä ja kommunikaatiota.

Ja mitä uraani tulee, en oikeastaan tähdännyt siihen. Minä vain rakastan piirtämistä ja olen iloinen kun muutkin nauttivat siitä!

 N: Oletko itseoppinut vai taidekoulun käynyt? Suositteletko taidekouluja? Onko netissä mitään hyviä työkaluja taiteilijoille, esimerkiksi tutoriaaleja, joita suosittelisit?

W: Olen pääasiassa itseoppinut. Olen ollut korkeakoulussa taidetta varten, mutta rehellisesti puhuen suurimman osan oppimistani asioista olen oppinut tarkkailemalla ja pohdiskelemalla mikä toimii ja mikä ei. En itse suosittele suurta osaa taidekouluista, sillä ne ovat ylihinnoiteltuja ja tulet maksamaan opintolainaa koko loppuelämäsi ajan. Mutta mielestäni on hyödyllistä käydä tavallista korkeakoulua tai yliopistoa. Yksinkertaiset opinnot piirtämisessä, taidehistoriassa ja elävästä mallista piirtämisessä auttavat kyllä muokkaamaan hyvästä taiteestasi erinomaista. Suosittelen ehdottomasti osallistumaan tuollaisille edullisille kursseille paikallisessa korkeakoulussa. Jos sinulla ei ole varaa muutamaan korkeakoulukurssiin monilla kaupungeilla on omat taidetoimikuntansa, joille maksat kerran kuussa pienen summan ja saat osallistua heidän piirrustus- ja kuvanveistotuokioille. Osallistu ja opi! Youtube on myös uuden tiedon aarrearkku mitä tulee tekniikoiden oppimiseen. Ei yhtään tee pahitteeksi katsoa kymmenen minuutin video jostain mitä et ole kokeillut ennen.

 N: Oletko koskaan ollut taidevarkauden uhri? Mitä artistien kuuluisi tehdä näissä tilanteissa?

W: Hah! Vai uhri. Hauska ajattelutapa, omasta mielestäni. Tsekataanpa faktat. KAIKKI meistä piirsimme läpi Simban tai Balton silloin joskus, minä ainakin tein pentuna, joten jos joku tykkää taiteestani niin paljon, että haluaa kokeilla piirtää sen itse, niin senkun! Tyypillisesti pyydän vain hänen kertovan minulle siitä ja lisäävän kuvan mukaan tiedon alkuperäisestä taiteilijasta, mutta oikeasti tykkään nähdä kuinka joku muu tulkitsee teokseni vaikka se olisikin vain läpi piirretty tai uudelleen väritetty. Elämä on liian lyhyt huudellakseni jonkun 13-vuotiaan perään joka yrittää parhaansa oppia läpi piirtämällä. Olen 31-vuotias ja minulla ei ole aikaa tapella netissä teinien kanssa.

Mitä muiden taiteilijoiden pitäisi tehdä tässä tilanteessa? Kunhan tuo henkilö ei MYY printtejä työstäsi, tai läsäytä kuvaa kahvimukeihin tai vastaavaa, yritä vaan päästä asian yli, oikeasti. On suurempia asioita joista murehtia. Loppujen lopuksi "taidevarkauden" ei pitäisi olla edes sanavarastossasi enää.

N: Entäs hankalat asiakkaat? Onko heistä ollut ongelmaa ja kuinka ratkaiset ongelmat? Minkälaisia asiakkaita pitäisi välttää?

W: Välttele ketä tahansa joka valittaa HIRVEÄSTI hinnoistasi. Nämä ihmiset tulevat pihistelemään kanssasi jokaisen kuvan kanssa, mutta samalla he ovat hirveän tarkkoja työsi laadusta. Joten suurelle työmäärälle saat vain pienen palkan. Jos joku henkilö arveluttaa puhu heidän kanssaan hetki ennen kuin syvennyt heidän tilaukseensa, ja ehkä pyydä heiltä pieni summa luonnoksia vastaan. Tällä tavalla et menetä paljon työaikaa ja he eivät menetä paljon rahaa.

Minua on siunattu hyvin kärsivällisillä ihmisillä, joten minulla ei ole varaa valittaa. Olen huomannut julkisen työlistan pitämisen näkyvillä auttavan. Asiakkaita myös rauhoittaa jos pidät heidät ajan tasalla säännöllisesti heidän tilauksensa edistymisestä. Ole vain rehellinen ja reilu, äläkä ole aina tekemässä kuvia itsellesi samalla kun olet velkaa sinulle taiteesta maksaneille asiakkaille.

N: Haluaisitko vielä lisätä jotain? Kiitos paljon kun jaksoit vastata tähän ärsyttävään kyselyyn! 

W: Googlen kuvahaku on ystäväsi. Pidä mallikuvia aina saatavilla. Jos et tiedä miltä jokin näyttää, älä improvisoi! Etsi se ja opettele piirtämään se. Mallikuvien käytössä ei ole mitään hävettävää!

8 kommenttia:

  1. Heips! Saankohan sua tätä kautta edes kiinni. <'D

    No joka tapauksessa muutamat artikkelit ovat vähän kärsineet ulkoasun vaihdoksesta. Esimerkkinä siis tämä haastattelu jossa valkea tekstin väri ei erotu valkeasta pohjasta. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Niinpä näkyy, korjailen. Kiitos kommentista!

      Poista
    2. Huoh, Bloggerissa on kyllä jotain mätää nyt kun nämä värit eivät millään meinaa vaihtua. Luovutan nyt hetkeksi ja palaan astialle kun olen energisempi.

      Poista
    3. Pakko kyllä tähän jatkeeksi kehaista miten opettavaista luettavaa nämä haastikset ovat olleet!
      Ja siitä juontuukin seuraava kysymys; että onko näitä tulossa kenties vielä joskus lisää? <:

      Poista
    4. (en ole vieläkään saanut tätä korjattua, teen sen viikonloppuna kun on enemmän aikaa)
      Kiva jos pidit näistä. En ole oikeastaan ajatellut tätä sarjaa ollenkaan, mutta kyllähän tätä voisi jatkaa. Näissä on ihan hirveä homma kyselyn järjestämisessä ja suomentamisessa. Toki voisin jotain suomalaista haastatella, mutta en oikein tunne ketään suomalaista, joka pääsääntöisesti tienaisi elantonsa taiteella, enkä aivan tyhjästä kehtaa kysellä tuiki tuntemattomilta vain jotain tyhmää blogia varten.

      Poista
    5. Tämä on nyt viimein korjattu!

      Poista
  2. Tämä on kiinnostava artikkelisarja. Jos kaikesta aiemmassa kommentissa kuvailemastasi vaivasta huolimatta jaksat joskus jatkaa tätä, niin täältä löytyy Wohwelin lisäksi toinen aiheesta erittäin kiinnostunut lukija!

    Tällaiset monipuolisia kysymyksiä sisältävät haastattelut kattavasti pureutuvine vastauksineen kertovat taiteilijoiden työstä paljon enemmän kuin satunnaiset, taiteilijoista kertovat lehtiartikkelit, mitä nyt niitä joskus vastaan tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kiinnosteli! Ehkäpä joskus käynnistelen tätä sarjaa uudestaan. Nykyään tosin tuppaan laittamaan kaikki haastattelut Tähdenlento-lehteen.

      Poista