Piirsin tämän kuvan Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n tulevaa muistipeliä varten. Olen yleensä valinnut tällaisissa projekteissa vähemmän suosittuja hahmoja, mastiffeja ja jopa ihmisiä, koska tiedän pystykorvien olevan muiden suosikkeja ja helpoimpia piirrettäviä. Tällä kertaa kuitenkin valitsin hahmoista Kisaragin, koska halusin kokeilla värittää revontulia. Noh, ne eivät onnistuneet toivotusti, mutta ensimmäiseksi yritykseksi tästä tuli ihan kelvollinen.
Itseltään varastaminen on aina ok! Häpeilemättä läpipiirsin koirani kuvan. Onpa kätevää kun on oma malli kotona.
Kun luonnos oli valmis piirsin sen uudelleen valopöydällä. Vähän harmittaa etten jaksanut tehdä värillisiä ääriviivoja, ne olisivat voineet tehdä kuvasta eloisamman ja näyttävämmän. Totta puhuen minulla ei ole ollut paljoa piirtoinspistä viime aikoina, mutta tein tämän kuvan puoliväkisin kun halusin kuitenkin olla projektissa mukana.
Pelkästään sinisävyinen kuva oli yllättävän hieno! Oikeastaan harmitti alkaa värittämään sitä enemmän, varsinkin kun en tiennyt onnistuisivatko revontulet ollenkaan.
Pelkäsin käyttää vesivärejä taivaaseen, vaikka niillä olisi varmasti voinut saada aikaan luonnollisemmat revontulet. Vesiväreissä on kuitenkin aina tietty kontrollin puute, mikä pelotti liikaa uutta juttua värittäessä. Käytin vain puuvärejä mahdollisimman paljon, mutta kuten lähes aina mukana on myös hieman vesiväriä ja Copic-tussia.
Lisäsin vielä geelikynällä lumihiutaleita. En nyt ole erityisen tyytyväinen mutten pettynytkään kuvaan. Suhtaudun siihen neutraalisti. Revontulet eivät sulaudu taivaaseen tarpeeksi, ne ovat nyt vain tommoisia värikkäitä möykkyjä... Silti opin tästä paljon ja kenties seuraavalla kerralla niistä tulee luontevamman näköisiä. En aio yrittää parannella tätä kuvaa tai tehdä sitä uudelleen, ihan hyvä se näin on, eikä sitä tarvitse hävetä muiden rinnalla.
Vieläkin se vaan jaksaa. Etkö tajua ettei ketään kiinnosta lukea blogiasi? Yritä jo nykyaikaistua. Kännykkähuorat odottavat sinua!
VastaaPoistaOho, jollakin on paha mieli.
PoistaItsekin tykkään tuosta sinisävyisestä kuvasta. Aina välillä omallakin kohdalla ajattelee, kun pistää juurikin esim. sinisen varjot pohjalle, että tarvitseeko kuvaa edes värittää loppuun. Toisaalta, kun on kerran jonkinlainen visio miltä haluaa valmiin työn näyttävän niin silloin on vain jatkettava väritystä etiäpäin.
VastaaPoistaRevontulet ovat varmasti olleet vaikea toteuttaa, mutta nou hätä, kuva on silti oikein hieno :>
Kiitos kommentista! Jos kyseessä olisi ollut vain itselleni tehty kuva olisin voinut jättää sen sinisävyiseksi. Mutta tähän projektiin piti tehdä "kunnollisia" värikuvia.
PoistaKomiaa jälkeä. Sininen kuva on kyl itsessäänkin nätti ja tuttu tunne myöskin että toisinaan teos olisi pitänyt jättää valmiiksi jo aikasemmassa vaiheessa. Onneksi voi aina skannata noita jemmaan :D
VastaaPoistaKiitos :3
PoistaTäytyy sanoa että tykkään aina lukea ja katsoa näitä missä dokumentoit piirtelyitäsi. Piirrät kaiken niin tolkuttoman tarkasti ihan luonnoksista alkaen, ja jaksat hioa ja valopöytäillä ja ties mitä. Saatat olla syynä siihen miksi itse haluaisin myös postailla tällaisia prosessidokumentteja, tosin en jostain kekkanan syystä vain saa niitä julkaisukuntoon (muutama on vuodelta 2016 enkä enää tiedä jaksanko hioa ne loppuun ja julkaista, vai julkaisenko vain kuvat yhdessä tekstissä ja länttäisin oheen vähän tuota tekniikkaselostusta). Sininen on hyvä väri, siitäkin olen samaa mieltä; varjostan sillä paljon, ja käytän välillä tuollaista samantapaista eestaas -kerrostustekniikkaa sen ja muun värityksen suhteen. Lisää tällaista vaan jatkossakin!
VastaaPoista(En osaa päättää oliko tuo ylin kommentti tehty tosissaan vai vitsillä... Jos on vitsi, niin ei ollut hyvä sellainen.)
Kiitos kommentista! Voi kunpa postailisit lisää piirustusjuttuja, olet todella taitava! Ymmärrän empimisen ja inspiraation puutteen. Olen ratkaissut asian yksinkertaisesti pakottamalla itseni julkaisemaan edes jotain kerran kuukaudessa. Jos en julkaise kuukausittaista postaustani, tulee paha mieli ja huono omatunto vaivaa alitajuntaa.
PoistaTuo eka kommentoija on vähän dingdong. Olen kirjoitustyylin ja aiheiden perusteella aika varma, että hän on kirjoittanut eri nimillä monen monta kertaa tänne ja muihinkin blogeihin. Hänestä ei tarvitse välittää.
Niin kuin Afuzekin yllä itsestään mainitsi, myös minulle on tullut näistä piirrospostauksista inspistä alkaa tehdä vastaavia dokumentointipostauksia piirtämisestä. Se on tosin yhä haaveilun tasolla, koska ensin pitäisi saada perustettua blogi sitä varten, mutta kenties vielä senkin seinän jonain päivänä saan potkaistua tieltäni. :D Ja sitten kun (vältän nyt tarkoituksella sanaa "jos") se lopulta tapahtuu, sinä olet ollut siinä yksi iso inspiraation lähde.
VastaaPoistaJa sitten itse kuvaan. Tuo sininen välivaihe on minustakin erityisen miellyttävän näköinen. Olen myös samaa mieltä siitä, ettei kuva ole huono, vaikkei se ihan parhaimmistoon näkemistäni kuvistasi ylläkään. Kuva näyttää muuten hyvältä ja tietynlainen karkeus sopii kuvaan, mutta revontulet eivät yllä taidollisesti samalle tasolle muun kuvan kanssa, minkä toki jo tiesitkin.
Minua muuten tyylissäsi viehättää tavattomasti tuo tapasi yhdistää vesi- ja puuvärejä (ja Copic-tusseja). Jälki näyttää silmääni oikein hyvältä ja siinäkin olet toiminut jo pitkään inspislähteenä samankaltaisille taidekokeiluille. :D
Voi minä niin kaipaan lisää lukemista, joten annan kaiken siunauksen blogihaaveellesi!
PoistaEn muista, olenko jo kysynyt asiasta, mutta käytätkö vesiväreinä tavallisia vesivärinappeja vai akvarellikyniä?
VastaaPoistaKerrot usein vesiväreissä pelottavan niiden hallitsemattomuus. Yksityiskohtaiseen ja hallittuun vesivärimaalaamiseen sopivat paremmin akvarellikynät, koska pigmentin määrää on helppo säädellä kynää painamalla/väriä kerrostamalla ja veden määrää säätelemällä.
Toisin on nappien kanssa, jossa jo värin irtoamiseen napista tarvitsee kohtuullisen paljon vettä, joka puolestaan jo määränsä puolesta vaikeuttaa värin levittämistä hallitusti juuri haluttuihin kohtiin.
Erityisen kätevää akvarellikynien käyttö on silloin, kun kyse on kohtuullisen pienistä teoksista, joita käsittääkseni enimmäkseen teet?
"Kohtuullisen pieni" tarkoittaa tässä yhteydessä nyt maksimissaan noin A4-kokoa, sillä piirrät kuitenkin melko yksityiskohtaisesti ja A4-kokoiselle (saatikka vielä pienemmälle) paperille, jolloin lukuisat samaan kuvaan mahdutetut yksityiskohdat ovat usein parhaimmillaankin melko pieniä.
Akvarellikynillä saa myös kätevästi tehtyä tarkasti hallittuja värin vaihtumisia liukuvasti väristä toiseen (esim. jos haluaa vaikka revontulien värien vaihtelun sijoittuvan juuri tiettyyn kohtaan revontulien "mutkaa" tai "taitosta", koska perspektiivi huomioidenhan revontulet mutkineen taittuvat tietyllä tavalla, eivätkä vain pelkästään halkaise taivasta yksiulotteisen näköisinä).
Toki kerroit, ettet aio yrittää parannella kyseistä kuvaa tai mitään, mutta toivottavasti tästä kommentista on hyötyä tulevia revontulikokeiluja varten (tai ehkä ainakin joku blogin lukija hyötyy tästä).
Käytän tavallisia vesivärinappeja, mutta akvarellikynät voivat todellakin olla kokeilun arvoisia. Kiitos vinkistä ja kivoista kommenteista!
Poista