Vastaan kysymyksiinne, osa 3

Tämä on toistaiseksi viimeinen vastauskierros aiempaan postaukseen, jossa pyydettiin lukijoilta kysymyksiä. Kysymyksiä tuli enemmän kuin odotin, minkä vuoksi olen vastannut osissa ja nyt suljen sen kommentoinnin. Uusia kysymyksiä saa toki aina esittää milloin vain, mutta en enää vastaa niihin tälläisenä koosteena, vaan vastaan suoraan kysymyksen alle. Kiitos kommenteista! Oli mukavaa nähdä, että blogilla on aktiivisia lukijoita ja teillä oli oikein hyviä kysymyksiä.

Tämän kierroksen alkupää keskittyi paljon Hopeanuoleen/Gingaan, mutta oli lopussa kysymyksiä myös muista aiheista.

"Miten sinusta tuli Ginga-fani, miten tutustuit Gingaan?"

En muista milloin ja miten tämä tapahtui, mutta ensikosketus on tapahtunut TODELLA nuorena. Muistan jo tarhaikäisenä joskus leikkineeni Hopeanuoli-leikkejä. Ala-asteella Hopeanuolia lainailtiin ristiin ja niitä jopa katsottiin koulussa silloin kun opettajalta oli opetusmateriaali loppunut. Meillä oli välillä elokuvatunteja, jolloin kotoa sai tuoda videoita, joista luokka äänesti mikä katsottaisiin. Hopeanuolet tuppasivat voittamaan, koska olivathan ne niin jänniä.

"Keräiletkö Ginga-oheistuotteita? Millainen Ginga-kokoelma sinulla on?"

Keräilyni on ollut vaatimatonta, eivätkä nämä ole erityisen hienosti esillä. Kaikki suomeksi julkaistut tietysti löytyy ja VHS-julkaisuista olen yrittänyt keräillä eri variaatioita. Muutama figuuri, japanimanga, pehmo ja sekalainen pikkusälä löytyy, mutta paljon olen jättänyt väliin. Kaikki mahdolliset yhdistyksen kamat olen säilyttänyt. En usko Ginga-kokoelmassani olevan mitään erityisen mielenkiintoista.

"Oletko nähnyt Yoshihiro Takahashia livenä? Oletko menossa tapaamaan häntä, kun hän syyskuussa tulee Helsinkiin?"

En ole nähnyt, enkä ole nyt menossa. Tiedän, että tämä voi hyvin todennäköisesti olla viimeinen kerta kun hän käy Suomessa. Kuitenkin ilmoitus nimikirjoitustilaisuudesta tuli hyvin yllättäen ja lyhyellä varoitusajalla. Minun pitäisi sopia poissaolo töistä, koira laittaa hoitoon ja laittaa matkaan aika paljon rahaa. Kysyin juuri vapaapäiviä Lapin reissua varten, enkä halunnut kysyä erikoisjärjestelyitä heti uudestaan. En usko, että tässä tilaisuudessa Takahashin kanssa voi jutella paria minuuttia pidempää, eikä nimikirjoitusta saa ottaa vapaavalintaiseen esineeseen. Rakastan hänen sarjojaan ja hänellä on ollut suuri vaikutus minun lapsuuteeni, mutta en silti usko, että saisin hirveästi irti hänen tapaamisestaan. Hopeanuoli-yhdistykseen otettiin yhteyttä sähköpostilla tähän tapaamiseen liittyen ja ehdotettiin Takahashin haastattelun järjestämistä, en itse edelleenkään ajatellut mennä, mutta ehdotin tätä hommaa sopivalle henkilölle. En paljasta enempää vielä.

"Mitkä Ginga-hahmot ovat suurimpia suosikkejasi ja mitkä inhokkejasi?"

Ainakin Riki (Riki on se ykkönen!), Gin, John, Musashi, Sniper, Yukimura, Saheiji ja Hidetoshi Sekiguchi kuuluvat suosikkeihin. En pidä ollenkaan Weedistä, Siriuksesta ja Kyoushirousta.

"Laita nämä sarjat paremmuusjärjestykseen: GNG, GDW, Orion, Last Wars, Noah."

GNG, GDW, TLW, Orion. Noah kuuluu roskakoriin.

"Millaisia muutoksia sinä tekisit Ginga-saagaan?"

Karsisin hahmoja rankalla kädellä. Kaikenlaisia turhia sivuhahmoja on aivan liikaa, minkä vuoksi uudet hahmot ovat aluksi suuren huomion kohteina, kunnes vaipuvat vain taustalle ihmettelemään. Osa hahmoista on yksinkertaisesti kadonnut, koska Takahashi on unohtanut niiden olemassaolon. Vanhoja hahmoja tulisi käyttää aina kun mahdollista ja välttää uusien hahmojen luontia, ellei ole täysin varma, että uusille hahmoille riittää käyttöä myös tulevaisuudessa. Laittaisin Giniä vierailemaan useammin Daisuken luona, jotta näkisimme ihmisiä enemmän ja vierailut eivät aina koskisi koirien haavojen parantamista. Minulle omistajan ja koiran välinen side lukeutui Hopeanuolen alkupuolen parhaimpaan antiin, mutta tämä elementti on unohtunut lähes täysin sarjasta. Toisin mukaan lisää narttuja tai muuttaisin joidenkin urosten sukupuolta, sillä urosten määrä on narttuihin verrattuna moninkertainen. Toivoisin, että narttujen joukosta löytyisi enemmän toiminnan naisia, eikä vain äitejä tai pulasta pelastattavia neitoja, vaikka näillekin hahmotyypeille on paikkansa. Lisäisin sarjaan enemmän sisältöä, joka perustuisi hahmojen välisiin suhteisiin ja jokapäiväiseen luonnossa selviytymiseen, ikuisen sotimisen sijaan. Noah pyyhittäisiin täysin pois saagasta.

"Toivotko vielä jatkoa Gingalle, vai toivotko, että jatkoa ei ole enää tulossa?"

Jos taso on samaa kuin Noahissa, en toivo enää jatkoa. Mutta näytän peukkua jos Takahashi haluaa tehdä lyhyitä Shin Gaiden -tyylisiä tarinoita, joilla syvennetään sivuhahmoja ja selvitetään sarjan juoniaukkoja (esimerkiksi se kuuluisa Chuutoran katoaminen).

"Missä Hopeanuoli- ja Weed-anime ovat mielestäsi onnistuneet paremmin kuin mangaversiot? Pidätkö enemmän animesta vai mangasta?"

Hopeanuolen kohdalla pidän hieman enemmän animesta, mutta versiot ovat melko tasoissa. Animessa oli mielestäni enemmän tunnelmallisia ja tunteellisia hetkiä, varsinkin musiikilla on ollut suuri rooli tunnelman luomisessa, mutta manga on etenkin loppua kohden piirretty todella upeasti ja yksityiskohtaisesti. Weedin kohdalla valinta on helppo. Anime oli lähes täysin pettymys, muutamaa hyvin piirrettyä jaksoa/kohtausta lukuun ottamatta.

"Onko sinulla joitain lempitaiteilijoita? Suomalaisia tai ulkomaalaisia."

Toki ja he ovat vaikuttaneet paljon taiteeseeni! Suosikkipiirtäjäni on Jaime Sidor/Emrys, joka tosin valitettavasti ei ole ollut aktiivinen vuosikausiin. Hän piirtää pääasiassa mustavalkoisia ääriviivapiirroksia, joissa on todella rohkeat ja selkeästi itsevarmuudella tehdyt viivat, ja hänen ihmissudet sun muut hirviöt ovat täynnä raivoa. Hänen tyylinsä on hyvin realistinen ja yksityiskohtainen.

Synnabar on toinen suuren vaikutuksen tehnyt, mutta myös nykyään varsin epäaktiivinen. Pidän hänen rouheista, luonnosmaisista viivoista. Monesti hän värittää perinteisesti piirretyt kuvansa digitaalisesti ja tämä yhdistelmä toimii todella hyvin, eikä värityksestä heti huomaa sen olevan digitaalista. Hänen kuvissaan on paljon viittauksia mytologiaan ja menneisyyden kulttuureihin, mitä arvostan paljon.

Goldenwolf on se pakollinen nimi kaikkien turripiirtäjien parissa. Kun nuorena aloin kiinnostumaan furry-/turrigenrestä hänen työnsä olivat ensimmäisten löytämieni joukossa. Hänellä on vesi- ja puuvärit hyvin hallussa ja hän piirtää oikein miellyttäviä ja luonnollisia kuvia.

Muita tärkeitä vaikutteita ovat olleet muun muassa Dark Natasha, Wielder, ja Balaa. Näitä on niin monta ja kaikilta olen yrittänyt bongata tyyli- ja tekniikkavinkkejä, joita voisin jäljitellä.

"Minkälainen musiikkimaku sinulla on? Onko jotain all time favorite biisiä?"

Suurin rakkauteni on U2. Oikeastaan mikään muu artisti ei pääse lähellekään intohimoani U2:sta kohtaan. He ovat olleet elämässäni jo lähes 20 vuotta. Kaikissa ylä- ja etenkin alamäissä tämä bändi on jaksanut innostaa, lohduttaa ja pitää yllä edes jonkinlaista kiinnostusta elämää kohtaan. Vaikka olen kuinka jäyhistynyt vuosien varrella pystyn yhä helposti tuntemaan lapsenomaista ihmetystä kun kuuntelen/katselen U2:n juttuja. Joskus jokin asia vain loksahtaa kohdalleen ja näin minulle on käynyt tämän bändin kanssa. Arvostan kuinka suurella intohimolla he tekevät työtään, arvostan tarinoita laulujen takana, kuinka tämä on ensisijaisesti live-bändi, joka kuulostaa parhaimmalta livenä, sekä sitä, ettei bändin jäsenten käytöstä tarvitse häpeillä - ei ole mitään huumeskandaaleja, turpakekkereitä ja bändärien hyväksikäyttöjä. No, ainakaan toistaiseksi, mutta kun kyseessä on näin ikivanha yhtye on vaikeaa kuvitella, että tuollaista enää nousisi pinnalle. Kaikki tietenkin mahdollista. U2:n musiikki puhuttelee minua suoraan sydämeen ja tuntuu kuin se olisi kirjoitettu juuri minulle. Heillä on todella laaja katalogi, josta löytyy yllättäviä tyylivalintoja ja jotain kaikkiin fiiliksiin. Yleensä kuuntelen heidän livejään mieluummin kuin studioversioita.

Kun nyt kysyttiin yksittäistä suosikkikappaletta, niin selkeästi suosikkini on U2:n A Sort of Homecoming. Tämä iski täysillä heti kun ensimmäistä kertaa kuulin sen joskus kersana. Todella hellä, unelmoiva, mietiskelevä ja hieman melankolinen kappale, josta kuitenkin jää päällimmäisenä hyvä olo. Kappaleen sanat jättävät paljon tulkinnan varaa ja olen lukenut erilaisia vastauksia kysymykseen mistä tämä oikeasti kertoo. Tämähän on tulkinnanvaraisen taiteen hieno puoli, jokainen voi nähdä siinä jotain itselleen relevanttia. Oman tulkintani mukaan laulaja haluaa jättää aiemman elämänsä taakseen ja rakentaa paremman tulevaisuuden toisen ihmisen kanssa.

Esimerkkejä U2:n hienoista liveistä, joita tulee säännöllisesti kuunneltua, ovat esimerkiksi Rattle & Hum -elokuvan With or Without You ja Exit, nämä ovat mielestäni huomattavasti parempia kuin studioversiot ja tässä elokuvassa oli kyllä valaistus kohdillaan. Tykkään todella paljon WoWY:n loppuun lisätystä säkeestä, jota ei studioversiossa ole ja jota jään aina kaipailemaan jos laulu sattuu kuulumaan radiossa tai baarissa. Muistaakseni olin 15v kun Sydneyn ZooTV-kiertueen keikka julkaistiin DVD:llä ja sieltä etenkin Bullet the Blue Sky kolahti kympillä. Tämä oli varmaan siisteintä mitä olin ikinä teinisimmuillani päässyt näkemään! Ja onhan tuo vieläkin hiton komeaa menoa, liekit taustalla ja Edgen kitara ja Bono lääh puuh -ukkona (niin joo, nimesin koirani hänen mukaan). U2 harmittavasti harvemmin soittaa kovinkaan raskasta rockia, mutta kyllä sekin selvästi onnistuu.

Toki kuuntelen paljon muutakin. Depeche Modella on todella syvä, intiimi ja synkkä soundi. Paljon syntikkaa ja kasaria. Ja Dave Gahanin ääni, ah! Olen paininut vuosien varrella paljon masennuksen kanssa ja DM käsittelee usein synkkiä aiheita, mutta yleensä heidän esittämässään pimeydessä on myös paljon lohtua. Hyvin runollinen bändi. Lempikappaleeni heiltä on The Love Thieves.

Nykyään tehdään paljon kasarisyntikkapoppia jäljittelevää musiikkia, jota kutsutaan synthwaveksi. Kuuntelen paljon tällaisiä artisteja, joita olen bongannut YouTuben kautta - yksi hyvä kanava on NewRetroWave, joka postailee eri synthwave-artistien kappaleita. Tätä kautta olen alkanut seuraamaan esimerkiksi seuraavia artisteja: The Midnight, Michael Oakley, Saffari, Dance with the Dead, d.notive, Destryur, Scandroid ja niin edelleen.

Tämä on ehkä yllättävä valinta ja joku voi jopa naureskellakin (koska ei tiedä paremmin), mutta Robbie Williams on aivan upea! Jeesus miten yhdessä ihmisessä voikin olla niin paljon lahjakkuutta! Robbie sanoittaa kappaleensa itse, hän pystyy uskottavasti vetämään rockia, poppia, jazzia, hiphoppia, melkeinpä mitä vain. Livenä hänellä on ihan uskomaton energia ja karisma, mutta samalla esiintyminen näyttää raivostuttavan helpolta - kuin hänen ei tarvitsisi edes yrittää. U2:n tavoin hän on ehdottomasti parhaimmillaan livenä ja levyllä mälsä kappale saakin ihan uutta eloa. Jos yhtään kiinnostaa tsekata kuinka monitaitoinen Robbie onkaan voi vertailla keskenään esityksiä kuuluisalta Knebworthin keikalta (2003), etenkin niitä enemmän rock-henkisiä kipaleita, 2001 Royal Albert Hallin keikan esitysten kanssa, joissa hän coveroi vanhoja jazz-/swing-kappaleita. Minähän en jazzista ole kiinnostunut pätkääkään, PAITSI silloin kun Robbie esittää sitä. Hänen esiintymistyylinsä on niin magneettinen, hän on tarinankertoja. Parina esimerkkinä tästä esiintymiskyvystä olkoon Knebworthistä Me and My Monkey ja Albert Hallista Mr Bojangles ja Well, Did You Evah?

Muita mainitsemisen arvoisia artisteja ovat Ghost, Hurts, Rammstein, David Bowie, Billy Idol, Kent, Muse, Bruce Springsteen... Pääasiassa kuuntelen aika vanhaa kamaa, enkä seuraa ollenkaan mitä uusia hittejä radiossa soitetaan. Mutta kuuntelen myös kaikenlaista teknobilejumputusta ja ties mitä roskaa, fiiliksen mukaan.

"Omaatko jotain ns. outoja tai erikoisia tapoja?"

Vihaan sukkia ja vältän niiden käyttöä niin paljon kuin mahdollista.

"Mielestäsi paras, hauskin tai mieleenpainuvin postauksesi täällä blogissa? Ja miksi?"

Olen tyytyväisin historia-aiheisiin teksteihini, koska olen halunnut kirjoittaa aiheista, joista ei ole ennen ollut saatavilla tietoa suomeksi. Kaikista tyytyväisin olen Dingot näyttelykoirina -jutusta, koska se perustui lähes täysin sanomalehtiarkistoista löytämiini artikkeleihin, jotka olivat maksumuurin takana ja aiheesta ei ollut saatavilla tietoa edes englanniksi, eikä todellakaan suomeksi. Tällaisten artikkelien kirjoittaminen on hyvin raskasta ja aikaavievää, koska tiedonmurut löytyvät sekalaisesti pitkin sanomalehtiä ja löydösten perusteella pitäisi lopulta kirjoittaa selkeä teksti, jossa olisi jokin punainen lanka. Nämä aiheet ovat mielenkiintoisia katsauksia menneisyyden elämään, enkä halua niiden jäävän täysin unholaan.

"Keräiletkö mitään? Oletko keräillyt ennen jotain, mitä et enää kerää?"

Tästä pitäisi joskus jaksaa tehdä ihan oma postaus, sen perään on kyselty usein. Käytän tässä vastauksessa nyt vanhoja kuvia. En varsinaisesti kerää enää mitään vain keräilyn takia, mutta ostan kun näen jotain kiinnostavaa ja sattuu olemaan ylimääräistä rahaa. Samantyyppisiä tavaroita sitten ajan kuluessa kerääntyy. Kai sitä voi sanoa keräilyksi, vaikka keräilyssäni ei ole mitään päämäärää.

Minulla on jonkin verran oheistuotteita elokuvista ja tv-sarjoista. Hannibal-sarja (Mads Mikkelsenin tv-versio) on minulle hyvin tärkeä, joten siitä on tullut ostettua figuureja, kirjoja, fanitaiteita ja jopa Hannibal-nukke. Nukke poseeraa vitriinissä hellissä tunnelmissa Alien-elokuvien xenomorfin kanssa. Yhä Hannibaliin liittyen ostin myös Will Grahamin hahmon piirtämiä kelloja, jotka myytiin aitona, mutta tätä on mahdotonta todistaa jälkikäteen. Tiedän, että erästä kohtausta varten näitä kelloja piirrettiin kymmenittäin, ehkä jopa sadoittain, ja sarjan loputtua sen esineitä huutokaupattiin faneille. Tällaisia pikkuesineitä huutokaupattiin usean kappaleen könteissä ja vain murto-osalle tehtiin aitoustodistus. Myyjällä oli myynnissä samaan aikaan muitakin tavaroita sarjasta ja hän osasi kertoa niiden alkuperän, mutta ainahan on mahdollista valehdella, joten näiden aitous jäänee mysteeriksi.

Titan A.E. -animaatio on minulle ollut lapsuudesta asti pieni pakkomielle. Olen ostanut pari alkuperäistä animaattorien tekemää luonnosta, jotka ovat todella samanlaisia, mutta en osannut päättää kumpi on parempi joten molemmat ovat kehyksissä seinällä. Kokoelmani suurin ylpeys on tietääkseni ainoa laatuaan, mutta vaikea sanoa varmasti, koska elokuvaa ja sen tuotteita kohtaan on niin vähän kiinnostusta. Korso on yksi lempihahmoistani ja tämä pienoismalli/maketti/maquette on todennäköisesti tehty animaattoreille malliksi ja myös skannattu DVD:n menua varten, jossa se pyörii 360 astetta. Harmi vain ase oli katkennut. Myyjällä oli myynnissä samantyylisiä maketteja muistakin päähahmoista ja harmittaa todella, TODELLA paljon etten ostanut niitä tai ottanut niistä kuvia talteen.

Öööh mitähän muuta mainitsemisen arvoista olisi? Kirjahylly on täynnä koira- ja turrisarjakuvia, sekä kirjoja luonnosta ja kryptozoologiasta. U2-kamaa on aika paljon. Vähän joka nurkassa on jokin "omituinen" esine, joiden olemassaololle olen täysin sokeutunut. Vasta silloin kun tänne tulee joku vieras (erittäin harvinainen tapahtuma), joka alkaa ihmetellä mikä tämä ja tuo on havahdun muistamaan, että oho, tälläinenkin oli olemassa ja ei varmaan löydy ihan joka kodista.

Toisen maailmansodan aikainen kaasunaamari

Taksidermiaa eli täytettyjä eläimiä ja kalloja keräilin ihan keräilyn ilosta joskus kahdenkympin alussa. Hyvin kallis harrastus, joten en nykyään ostele näitä yhtään tai edes selaile mitä voisi olla myynnissä. Kotona on muun muassa täytettyjä mäyriä, variksia, rusakko, naakka, kalalokki, pulu, jotain pikkulintuja. Nahkoina on opossumi, näätä, hopeakettu, kojootti (tämä on kyllä upea!) ja sinikettu. Kalloja on myös jonkin verran ja olen lähinnä halunnut koiria: punakettu, kojootti, siperianhusky, pitkäkarvainen collie, englannincockerspanieli, kääpiöpinseri, keskikokoinen villakoira, pari mysteerirotua, supikoira, siaminkrokotiili, harakka, näätä ja kissa. Jos rahaa tulvisi ovista ja ikkunoista alkaisin jälleen ostelemaan eri koirarotujen kalloja.

"Käytkö coneissa?"

Aika harvoin, mutta jos käyn olen yleensä myyjänä taidekujalla.

"Miellätkö itsesi "faniksi", kuulutko johonkin fandomiin?"

Todellakin! Olen monenkin asian intohimoinen ja suorastaan pakkomielteinen fani. Vuorovaikutan muiden fanien kanssa kuitenkin lähinnä Hopeanuoli-fandomissa. Muita fanikuntia seuraan sivusta ja ehkä joskus kommentoin jotain aiheeseen liittyvissä FB-ryhmissä/Twitter-tileissä/Tumblreissa/Discordeissa. Vaahtoan eri sarjoista/elokuvista/artisteista lähinnä yksityisviesteillä kavereille.

"Katsotko mieluummin uusia leffoja/sarjoja/kirjoja tms. vai palaatko herkemmin kuluttamaan samoja tykkäämiäsi teoksia uudelleen ja uudelleen?"

Katson mieluummin itselleni uusia teoksia. Palaan saman teoksen pariin yleensä silloin kun haluan näyttää sen toiselle ihmiselle ja saan seurata hänen reaktioitaan ja keskustella teoksesta hänen kanssaan. Silloin tällöin haluttaa palata vanhan teoksen äärelle uudelleen yksinkin, mutta näitä mielihaluja tapahtuu aika harvoin ja vasta sitten, kun viime kerrasta on jo kulunut vuosia. Alkuvuodesta oli aika paska rahatilanne, jonka takia en pystynyt hankkimaan uusia kirjoja. Tämä oli aika paha paikka, koska en pysty olemaan vessassa lukematta (lol), joten aloin sitten kaivella vanhoja, vuosia pölyjä keränneitä kirjoja esille. Tuli luettua ainakin Death Note-, Emma-, Nana- ja Akira-mangat uudestaan. Nyt menossa Don Rosan kootut. Elokuva-/sarjapuolella odotan tällä hetkellä uusinta The Boysin tuotantokautta ja käyn läpi Stephen Langin uraa.