tiistai 24. tammikuuta 2023

Kaukametsän pakolaiset (kausi 2)

NIMI: Kaukametsän pakolaiset (The Animals of Farthing Wood)
VUOSI: 1994
KÄSIKIRJOITUS: Alan Case, Steve Walker, Sue Butterworth, Jenny McDade, Gordon Harrison, Elphin Lloyd-Jones, Valerie Georgeson, perustuen Colin Dannin kirjoihin
OHJAAJA: Elphin Lloyd-Jones, Philippe LeClerc

Lue ensimmäisen tuotantokauden arvostelu täältä.

Kaukametsän toinen kausi jatkaa suoraan siitä mihin edellisen kauden finaali päättyi. Eläimet ovat saapuneet Valkopeuran puistoon, jossa valkoiset peurat ja suuri osa muistakin asukeista ottavat heidät vastaan suuresta vaelluksesta selvinneinä sankareina. Puistossa elää kuitenkin myös sinikettuja (jotka ovat oikeasti hopeakettuja), joita johtaa julma Arpinaama. Siniketut eivät voi sietää uusia tulokkaita ja aluksi ketturyhmät kyräilevät toisiaan, kunnes välit kiristyvät sotimiseen asti. Valkoiset peurat ovat antaneet kummallekin ryhmälle oman reviirin puistossa, mutta koska Kaukametsän eläimet yhä noudattavat valaa, jonka mukaan he eivät saa tappaa toisia kaukametsäläisiä, ovat Kaukametsän pedot vaarassa kuolla nälkään talvella. Arpinaaman partioidessa reviirin rajalla ja välillä kaapatessa Kaukametsän eläimiä on jotain selvästi tehtävä, jotta Kaukametsän eläimet eivät tuntisi olevansa vankeja uudessa kodissaan.

Lapsena pidin tästä kaudesta huomattavasti enemmän kuin ensimmäisestä. Toisella kaudella mukaan tuodaan paljon lisää kettuja ja muitakin petoeläimiä, jotka ovat selkeästi sarjan kiinnostavinta antia. Juoni on huomattavasti tiiviimpi, kiinnostavia juonikuvioita on enemmän ja monipuolisemmin. Siinä missä ensimmäisellä kaudella tarina seurasi lähinnä vain eläinten pyhiinvaellusta, on nyt mukana useita juonikuvioita, monesti yhtäaikaisesti, kuten sissisota sinikettujen kanssa, talven nälänhätä, salametsästäjien ajaminen pois puistosta, perheriidan takia omilleen lähteneen ketunpojan seuraaminen, sekä Mäyrän loukkaantuminen. Kaikki nämä ovat kiinnostavia ja jännittäviä tapahtumia, etenkin koska edelliseltä kaudelta tuttu elämän raadollisuus on yhä mukana.

Sinikettujen pomo Arpinaama on hyvin kliseinen pahis, jolla ei ole mitään hyviä puolia. Hän kuitenkin onnistuu olemaan aidosti uhkaava. Pidin myös sinikettujen ulkonäöistä paljon. Punakettujen puolelta löytyy kuitenkin yllättävän kiinnostavia persoonia. Kaukametsän Kettu on saanut neljä pentua, joista yksi ryhtyy Romeo & Julia -tyyliseen romanssiin siniketun kanssa. Kettu suhtautuu tähän yllättävän ankarasti ja suorastaan rasistisesti. Tämä asenne lieventyy sarjan edetessä, mutta Kettu suhtautuu sinikettuihin niuvasti vielä kolmannellakin kaudella. Hänen hahmo ei koskaan kasva kokonaan tämän ennakkoluulon yli. Kettu tekee sarjan aikana paljon sankarillisia tekoja, mutta toisaalta hänessä on myös selkeästi huonoja puolia. Tämä tekee hänestä kiinnostavan päähenkilön.

Kettu on myös hyvin ankara poikaansa Rohkeaa kohtaan, jolla on uhkarohkean seikkailijan luonne. Rohkea lähtee riidan päätteeksi omilleen ja tässä sarja yllättää hyvin pessimistisellä asenteellaan. Hänen kohtalo on todennäköisesti sarjan surullisin, sillä katsoja pääsee näkemään kuinka ylpeän ja iloisen ketunpojan asenne lannistuu vähä vähältä. Elämä ilman perheen suojaa onkin hyvin vaikeaa ja vaikka hän löytääkin kumppanin, on kumppani kiinnostunut hänestä vain koska kuulee Rohkean olevan kuuluisan Kaukametsän Ketun poika ja haluaa Ketun geenit pennuilleen! Miten nöyryyttävää voikaan olla Rohkealle, että hänen isänsä varjo seuraa häntä tällä tavalla. Rohkean tarinalle ei löydy onnellista loppua. Vaikka tämä on kova pala katsojalle, on tarina varmasti hyvin opettavainen lapsille. Elämä vaan on joskus... paskaa.

Sarjan suhtautuminen pahiksiin oli myös kiinnostava, sillä kettujen riitoja ei pystytä ratkomaan puhumalla, eikä edes kielletyn rakkauden voimalla. Puistoon palaa rauha vain jos Arpinaama saadaan tapettua. Hänen kanssaan on mahdotonta neuvotella, eikä hänen tekojaan haluta antaa anteeksi. Näin absoluuttinen näkökulma on virkistävän karua ja realistista lastenohjelmaan. Toisaalta mustavalkoisuutta on vähennetty ihmisten kohdalla, sillä sarjaan ilmestyy kiltti metsänvartija kaikkien ilkeiden ihmisten joukkoon.

Karu ote jatkuu jälleen kun useita tärkeitä hahmoja kuolee. Kukaan ei ole turvassa, oli hahmo miten rakastettu tahansa. Tämä on vain osa elämän kiertokulkua. Ensimmäisen kauden lävistettyjen hiirten kaltaista shokkikohtausta ei enää ole luvassa, mutta jonkin verran nähdään verta ja raakaa taistelua. Kuitenkin yksi juonellisesti tärkeä kuolema tehdään hämmentävästi ohimennen, katsojilta piilossa, eikä ruumiissa ole näkyvissä lainkaan verta vaikka kuolema oli varmasti raaka. Tämä oli outo ratkaisu, ottaen huomioon mitä kaikkea muuta sarjassa uskallettiin näyttää ja kuinka merkittävä kuolema oli. Talvella Kaukametsästä tulleet petoeläimet näkevät myös nälkää, mutta ulkoisesti heille ei ole annettu esimerkiksi näkyviä kylkiluita. Eräässä kohtauksessa Naaraskettu päivittelee miten heikolta Kettu näyttää, mutta Kettu näyttää ihan samalta kuin aina ennenkin.


Piirrosjälki vaikutti olevan myös parempaa tällä kaudella. Ainakin kiinnitin huomiota upeisiin talvitaustoihin, joita vasten punaiset ketut näyttivät upean eläväisiltä. Asetelmiin on nähty selkeästi vaivaa. Vaikka välillä animoinnissa on pientä nikottelua ja outoa hitautta, etenkin toimintakohtauksissa, on tätä selkeää jälkeä kuitenkin suuri ilo katsoa.

Erittäin huonona puolena jotkin hahmoista ovat yhä ärsyttäviä ja yksiulotteisia. Jo viime kaudella rasittava Kärppä saa yhä paljon ruutuaikaa sekoiluilleen ja nyt hänellä on myös lajitoveri, joka sekin on ihan yhtä raivostuttava. Näiden hahmojen turhanpäiväiset sekoilut ja korvia raastavat huutelut vievät nopeasti maun jakson katsomisesta, kunnes viimein tilalle astuu järkevämpiä hahmoja. En ymmärrä kenen mielestä nämä hahmot voisivat olla viihdyttäviä ja miksi heille on annettu niin paljon huomiota. Oikeastaan kaikki saaliseläimet jäävät yhä taustalle ihmettelemään ja heille on annettu vain yksi korostettu luonteenpiirre.





Suosittelen sarjaa ehdottomasti, jos ei sitä ole onnistunut lapsena näkemään telkkarista. Kakkoskausi on monessa mielessä suuri parannus ensimmäiseen kauteen, joka sekään ei missään nimessä ollut huono. Kolmoskaudesta en vielä ole nähnyt kuin yksittäisiä kohtauksia ja tiedän suurinpiirtein mitä siinä tapahtuu. Valitettavasti näkemäni ja lukemani asiat eivät ole olleet lupaavia. Jostain syystä en koskaan nähnyt kolmoskauden jaksoja lapsena, vaikka ilmeisesti nekin on näytetty telkkarissa, sillä kolmoskauden hahmojen nimiä on suomennettu Wikipediaan. Mikäli viimeinen kausi osoittautuu täysin ketunpaskaksi, voi sarjan lopettaa kesken kakkoskauden lopussa. Kakkoskauden viimeinen jakso sitoo kaikki juonilangat nätisti yhteen ja finaali tuntuu niin lopulliselta, etten edes näe tarvetta lisäjaksoille.

TÄHDET: ****



12 kommenttia:

  1. Jälleen innostava arvostelu. Kuten ykkösosan arvosteluissa kerroinkin, tämä sarja on mennyt minulta kokonaan ohi, mutta kiitos tämän kirjoittamasi tekstin olen aina vain innostuneempi etsimään tämän sarjan käsiini. :D

    Katsoitko lapsena sellaista tonttupiirrettyä kuin "Taavi-tontun huikeat seikkailut"? Nämä Kaukametsän pakolaisista ja etenkin niissä esiintyvistä raakuuksista kirjoittamasi tekstit tuovat jotenkin kyseisen sarjan mieleen, joskaan Kaukametsän pakolaisia näkemättömänä en osaa sanoa, kuinka paljon yhteistä niissä oikeasti on.

    Jos en muista nyt omiani (pikavilkaisu Wikipediasta ei hirveästi auttanut lisätietojen varmistamisessa), niin sarjan päähenkilönä toimi Taavi-tonttu, joka oli eräänlainen villieläimiä auttava eläinlääkärihahmo. Hän ratsasti ketulla, joten jos sarjan arvosteleminen mitenkään nappaa, siitä saisi hyvän tekosyyn kirjoittaa tänne, vaikkeivat ketut tai muutkaan koiraeläimet olleet suoraan elokuvan pääjuonena.

    Pidin sarjasta aikanaan paljon, mutta se sisälsi paljon surullisia kohtauksia, mikä itse asiassa oli syy siihen, miksi se minusta oli niin kiinnostava, koska niitä uskallettiin näyttää ja vieläpä kohtuullisen tiheään tahtiin (sikäli kuin aika ei ole kullannut muistoja, olin kuitenkin alle kouluikäinen lapsi nämä viimeksi nähdessäni :D).

    Harmi kyllä kyseinen sarja oli liikaa monille vanhemmille, jotka eivät missään nimessä antaneet lastensa katsoa sitä ja niinpä ilmeisesti sen seurauksena (?) sarjaa lakattiin lopulta näyttämästä telkkarissa.

    Omasta mielestäni kyseinen piirretty oli kuitenkin aika kesy, sillä olihan kyse kuitenkin lastensarjasta, joten mitään American Horror Storyn kaltaista raakustelua siinä ei sentään ollut.

    En vielä näin aikuisenakaan osaa ajatella sitä lapsille "oikeasti vaarallisena" ohjelmana, vaikka se varmaankin oli sitä hurjinta ääripäätä, mitä esimerkiksi nelivuotiaalle uskaltaisi näyttää.

    Sarjan joistakin jaksoista on ilmeisesti koostettu elokuva nimellä "Taavi-tontun huikeat seikkailut", mutta en ole varma, olivatko itse yksittäiset jaksot/sarja tuolla samalla nimellä. Ilmeisesti Taavi-tontun maailma oli osa laajempaa tonttutarinaa ja telkkarissa näytettiinkin aikanaan samaan tai ainakin samankaltaiseen maailmaan sijoittuvaa samalla piirrostyylillä tehtyä tonttupiirrettyä myös ilman Taavi-tonttua kettuineen. Sitä en pitänyt yhtä kiinnostavana.

    "Taavi-tontun huikeat seikkailut" näyttäisi kuitenkin löytyvän myös YouTubesta. En vielä ehtinyt katsoa tätä videota kokonaan, mutta pikavilkaisulla vaikuttaisi olevan juuri tarkoittamani sarja:

    https://www.youtube.com/watch?v=NMTZEB25cvM

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin tätä tonttuohjelmaa lapsena ja pidin siitä, mutta tarkkoja tapahtumia (tai oikeastaan mitään tapahtumia) en muista enää ollenkaan. Esimerkiksi mitään surullista tai järkyttävää kohtausta en muista, muistikuvieni mukaan tuo oli kepeä hyvänmielen sarja. Enkä muista oliko sarjassa pidempää juonikaarta vai olivatko kaikki episodit itsenäisiä tarinoita. Voi olla etten vain nähnyt tarpeeksi jaksoja.

      Poista
  2. Ah, parisen vuotta sitten katsoin tubesta ekan kauden, ja kyllähän tämä kirjoitelma houkuttelee katsomaan kakkosen myös! Tuo Arpinaaman naikkonen taisi olla aika pahasti miehensä nyrkin alla, mutta silti luihu tapaus itsekin? Nämä ovat omia lapsuuden sarjoja tosiaan, ja tainnut lapsena maistua kolmoskausikin vaikka en muuta muista kuin että rottia vilisee ja niiden johtaja taisi olla valkea, omaa häntäänsä rakastava yksilö.

    Ja tuohon edellä olevaan kommenttiin liittyen, Tontut oli myös rakastettu sarja! Eräs kohtaus mikä on jäänyt mieleen oli jakso, jossa nuori tyttö oli saanut jotain toukkia sisäänsä ja Taavi keitteli sille rohdot millä ne sai veks. Oli lapsena kyllä kuumottava :D Lisäksi viimeinen jakso oli hyvin koskettava, en halua liiemmin spoilata mutta siskojen kanssa tuli itkettyä sitä katsoessa. Taavia seurasi tuomaritonttu Klausin seikkailut, jotka tosiaan eivät olleet yhtä mukaansatempaavia kuin Taavin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arpinaaman vaimo oli mielestäni hienon näköinen ja olisin toivonut sille vielä enemmän ruutuaikaa. Tosin ihan hyviä kohtauksia sille oltiin tehty, hänen ja Naarasketun taistelu oli mielenkiintoinen, etenkin kun hyvis hävisi. Vaimolla ei taida olla suomenkielistä nimeä, englanniksi on Lady Blue. Vaimo oli Arpinaaman ärjynnän kohteena monesti, mutta vaimo osasi myös manipuloida miestään.

      Poista
    2. Kaikki ketut ovat kyllä tunnistettavan näköisiä mukavan luonnollisilla yksityiskohdilla, tämän vaimonkin tummempi pään seutu tuo vähän hunnun mieleen. Varmaan tässä hahmosuunnittelussa myös näkyy miten lihansyöjiä suositaan persoonallisine ilmeineen, kun taas hiiret, jänikset jne. ovat samannäköisyydessään liukuhihnakamaa.

      Poista
  3. Itsekin pidin junnuna tätä kakkoskautta paljon kiinnostavampana - varmaankin, koska uusien kettujen myötä sen saattoi lukea koiraeläinsarjaksi. Uudet pahisketut olivat hahmoina paljon kiinnostavampia ja minusta kiva nähdä myös pahiksilla perhe. Olkoonkin, että tuo Ketun kenkku asenne omiin jälkeläisiinsä ei ole mikään kovin sankarillinen. Pieni moniulotteisuus ei toki tee päähenkilölle pahaa, mutta joskus kyllä ärsyttää, jos se tekee hahmosta tekopyhän. (Kaikkien ihailema tyyppi onkin melkoinen kuspää omia lapsiaan kohtaan.. Huh huh.)

    Muistelisin, että tämä sarja joskus penskana innoitti jopa joihinkin leikkeihin, jossa oltiin sinikettuja ja punakettuja. Huolimatta siitä, etteivät ketut noin muuten tuntuneet yhtä cooleilta kuin koirat ja sudet.

    Vähän jäi kiinnostamaan tuo ensimmäisessä artikkelissa mainittu, sarjasta puuttumaan jäänyt kirjoissa esiintyvä juonikuvio. Pitääpä joskus katsella, jos saisi nuo vain englanniksi olevat osatkin hommattua ja luettua, sekä DVD-julkaisut jostain maailmalta metsästettyä.

    Saisi kyllä Yle laittaa nämä Yle Areenaan, jos on kerran tuotantoakin ollut rahoittamassa. Tai vielä parempaa, DVD-julkaisu sarjasta suomeksi puhuttuna ja alkuperäisdupeilla suomitekstein!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. YLE:n toiminta on kyllä outoa. Luulisi, että sarjasta pidettäisiin kynsin hampain kiinni kun siihen on laitettu omaa rahaa.

      Poista
    2. No.. Sen lafkan toiminta on muutenkin, mitä on, niin empä ole tästäkään kauhean yllättynyt. Ei kai auta kuin pitää peukkuja sen puolesta, että ymmärtävät tämän sarjan arvon jonain päivänä. Tai sitten käy niinkuin Muumien kanssa ja Maikkari tekee siitä uusintadupin. Ryhmä Haun kanssa taisi myös olla joku vastaava kuvio, kun siitäkin on 2 eri suomiduppia? Koskas muuten Nara teet Ryhmä Hausta arvostelun? :D

      Poista
    3. Ihan kaikkeen ei sentään mielenkiinto riitä, vaikka kuinka olisi koiria xD

      Poista
  4. Ykköskaudelta näin varmaan kaikki jaksot, mutta taannoin kun sarjaa esitettiin uusintana, hoksasin, että mitä pidemmälle sarjassa edettiin, sen varmempaa alkoi olla, että jonkun jakson missasin, kolmoskauden varmaan sitten kokonaan. Mutta vaika sarjassa on omat pelotavat ja raa'at kohtauksensa, en näkisi syytä sille, miksei tätä voisi olla nähtävissä vielä jossakin. Joksin tuntuu siltä nykypäivänä, että jos lapsille tarkoitetussa sarjassa on vähääkään "arvelluttavaa", ei sitä saisi näyttää, Kaukametsän pakolaiset takuulla nykypäivänä joutuisi mustalle listalle vaikka se miten esittää asiat siten kuten on.

    Muistoissa sarja on loistava, tatuoitu harmaisiinaivosoluihini.

    VastaaPoista
  5. Jepjep; muistan tätäkin joskus kattoneeni silloin pienenä. Kyllä se vaan niin on, että sääliksi käy näitä nykypäivän lapsia: silloin kun mä olin lapsi, meillä oli vielä piirrettyjä, joissa sankarit oli sankareita, pahikset pahiksia eikä hahmot näyttäneet muovisilta (vaikka olenkin opiskellut 3D-grafiikan tekemistä ammattikorkeassa)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole hirveän perillä millaisia lastenohjelmia nykyään on, sillä en taida olla kohderyhmää ja ylipäänsä en juurikaan katso telkkaria. Mutta mitä vähää olen nähnyt, jokin Ryhmä Haun tapainen ei innosta.

      Poista