Edellinen Valkohammas -artikkeli muistutti minua tästä aiheesta. Olen jo kauan miettinyt kirjoittavani Takahashin oikean elämän koirista, mutta tiedon muruset ovat hajallaan pitkin monen monia mangoja, joten laiskuus on vienyt voiton. Mutta yksinään Hanakosta voin nyt kirjoittaa nopeasti. Heti alkuun tarkennan, ettei tämän artikkelin tarkoitus ole missään nimessä pilkata Takahashia tai hänen koiraansa. Tämä artikkeli EI väitä etteikö koirassa olisi voinut olla pieni määrä sutta, mutta en pysty uskomaan koiran olleen puoliksi susi.
Olen vuosien saatossa huomaamattani ihastunut koirasusiin ja toivoisin saavani matalaprosenttisen koirasuden joskus tulevaisuudessa, sitten kun olen rahallisesti ja asumuksellisesti paremmassa jamassa. Imen itseeni jatkuvasti uutta tietoa koirista ylipäänsä, mutta koirasudet etenkin ovat olleet tarkassa syynnissäni jo useamman vuoden. Tutkin niiden sukupuita, luen käyttäytymisestä ja terveystilanteesta, puhun kasvattajien kanssa ja minulla alkaa olla selkeä käsitys mitä on tarjolla Suomessa, Amerikassa ja Britanniassa. Uusimpina tuttavuuksina olen alkanut imeä tietoa korealaisista ja venäläisistä koirasusista. Piirtäjänä olen halunnut piirtää suden ja koiran eroavaisuudet oikein, ja tutkimalla näiden eroja olen pikkuhiljaa alkanut korjata tapaani piirtää näitä eläimiä. Nykyään itken verta kuinka olen piirtänyt susia vielä muutama vuosi sitten. En missään nimessä ole koirasusiekspertti, joten jos joku on tekstini kanssa eri mieltä voi siitä kertoa asiallisena kommenttina.
Mitä haittaa on väittää koiraa koirasudeksi, jos se ei sitä oikeasti ole? Tai suden määrän paisuttelusta? Haittana on se, että matalaprosenttinenkin koirasusi voi olla todella haastava koulutettava. Koirasudet ovat itsenäisiä (aina ei kiinnosta kuunnella), mutta samalla hyvin laumakeskeisiä (eroahdistus yleistä, joka voi johtaa jatkuvaan ulinaan, karkailuun, tai kodin tuhoamiseen), opportunistisia ja melkoisia houdineja, joten niiden kanssa pitää olla ekstratarkkana etteivät ne pääse karkuun. Ne myös vaativat paljon sosiaalistamista, sillä suden tavoin ne tuppaavat aikuisiällä muuttumaan kaikkea uutta karsastaviksi. Kun tavallista koiraa väitetään koirasudeksi, etenkin jos se on helppoluonteinen, voi joku saada koirasusista aivan väärän kuvan. Tämä ihminen sitten hankkii jostain oikean koirasuden ja onkin sitten aivan kusessa sen kanssa, koska koira on täysin erilainen kuin kaverin rekku. Koira päätyy kiertoon, lopetettavaksi, tai karkureissulla auton alle. Takahashi on supersuosittu mangaka Suomessa, ja hän teki Hanakosta jopa oman tarinansa, jossa karkailua lukuun ottamatta puolisuden omistamisesta sai hyvin helpon kuvan.
Ja nyt päädytäänkin sitten Hanakoon. Takahashi sai Hanakon Amerikan matkallaan, kun hänen amerikkalainen ystävänsä kysyi jos hän haluaisi ottaa koirasutensa omakseen. Hänen ystävä väitti, että Hanakon toinen vanhempi oli saksanpaimenkoiran ja alaskanmalamuutin risteytys, toinen puhdas siperiansusi. Väittämän mukaan Hanako olisi siis keskiprosenttinen koirasusi, 50% susi, 25% sakemanni ja 25% malamuutti. Keskiprosenttisilla susilla on hyvin paljon suden piirteitä ja niitä on vaikea erottaa puhtaasta sudesta (tämäkin toki riippuu mitä koirarotuja on mukana, mutta malamuutti ja sakemanni ovat jo valmiiksi varsin susimaisia). Puolisudella susimaiset piirteet tuppaavat voittamaan ulkonäössä, sillä moni koiran piirre johtuu väistyvistä geeneistä.
Hanakosta ei ole montaa kuvaa saatavilla, eivätkä ne ole parhaita koiran rakenteen arvioimiseen, mutta koetan nyt tarkentaa miksi en usko sen olleen puoliksi susi, tai kenties koirasusi ollenkaan.
Yllä olevista kuvista tulevat esille seuraavat koirien piirteet: Huonosti karvoittuneet korvat. Korvien sisäpuoli on paljas ja pinkki iho näkyy selkeästi. Jopa intian-, etiopian- ja arabiansusilla on voimakkaasti karvoittunut korvien sisäpuoli, vuodenajasta riippumatta. Korvat ovat korostuneen suuret. Hanakolla on rekikoiraroduille tyypillinen luminenä, eli nenän musta pigmentti on haalistunut keskeltä pinkiksi. Suden pigmentti kirsussa, kyynelkanavissa, anturoissa ja kynsissä on musta. Ainoastaan arktisilla susilla, eli napasusilla, on lihanväriset kynnet, mutta tätä alalajia ei Hanakossa ollut. Hanakon kynnet näyttävät olevan valkeat (ylempänä olevassa kollaasikuvan yläoikeassa kuvassa on kaksi kynttä näkyvillä, tumma ja valkea). Turkki on tasapitkää, sudella sen sijaan on eripituista karvoitusta, joka on helppo huomata etenkin kasvoista. Hanakon silmät ovat tummanruskeat, ja vaikka tätäkin väriä esiintyy susilla on paljon yleisempää, että sudella on haalean väriset silmät, joiden musta pupilli erottuu helposti varsinaisesta silmän väristä. Tämä helpottaa kommunikaatiota, mutta terävät silmät ovat ilmeisesti pelottaneet ihmisiä, joten tuhansien vuosien ajan pehmeäkatseisia tummia silmiä on suosittu niin paljon, että lähes jokaisen koirarodun standardi tänään vaatii tummia silmiä. Koiralla vaikuttaisi olevan leveä rintakehä, susilla taas rinta on hyvin kapea. Koiran toisen vanhemman sanottiin olevan puhdas siperiansusi, mutta siperialaisia/venäläisiä susia on käytetty erittäin harvoin koirasusien jalostuksessa Amerikassa. Hanako näyttää hyvin malamuuttivoittoiselta koiralta, pieni loraus saksanpaimenkoiraa selittäisi nuo satelliittikorvat ja pienet eroavaisuudet puhtaaseen malamuuttiin.
Mitkä piirteet sitten viittaavat suteen? Hanakon väri on sudenharmaa. Tämä on kuitenkin yleinen väri koirillakin. Se näyttäisi olevan kookas, mutta siinä olevat koirarodut ovat myös kookkaita. Sen kerrotaan olleen hanakka karkailija, mutta tämäkin on yleistä etenkin rekikoiraroduilla, eikä Takahashi ole vaikuttanut mestarikouluttajalta.
Onko kuitenkin mahdollista, että Hanako oli koirasusi? Kyllä. Matalaprosenttiset koirasudet näyttävät enemmän koiralta, koska, noh, niissä on enemmän koiraa. Koska koiran geenejä on paljon enemmän voivat matalaprosenttiset näyttää täysin koirilta. Kenties Takahashi tai koiran entinen omistaja oli kuullut/ymmärtänyt koiran rodut väärin? Entä jos koiran vanhemmat olivatkin sakemanni-malamuutti ja siperian(husky)-susi? Oli totuus mikä tahansa, en missään nimessä halua millään tapaa alentaa Hanakon arvoa vaikka en uskokaan sen olleen puolisusi, eikä Takahashi ole mielestäni typerys jos hän on uskonut ystävänsä sanaa. Koirana Hanako on varmasti ollut hieno tyyppi, oli se sitten vaikka puoliksi sinivalas tai chihuahua.
Toisen ihmisen mielipide tästä aiheesta. Linkissä näkyy myös esimerkkejä koirasusista, joiden taustat tunnetaan.
Tässä linkissä selitetään millä tavoin korkea-, keski- ja matalaprosenttiset koirasudet eroavat toisistaan. Huijarimyyjistä varoittava linkki. Tässä linkissä esitellään koiramaisimpia koirasusia, joiden taustat tiedetään.
Koirasusista voi lukea myös Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n Tähdenlento -jäsenlehdestä numero viisi (yksittäisiä lehtiä voi tilata Hopeapuodista vaikkei olisikaan jäsen), johon haastattelin koirasusikasvattajaa jolla on keski- ja matalaprosenttisia koirasusia. Numerossa esiteltiin myös erilaisia rotuja, joissa on sutta taustalla.
Vertailuna 50% koirasusista tämä koira on puoliksi susi, puoliksi saksanpaimenkoira, joka on kasvatettu Venäjällä kokeellista sotakoiraprojektia varten. Myös tämä on puoliksi susi, puoliksi sakemanni, ja on yksi ceskoslovensky vlcakin esivanhemmista. Nämä koirat ovat puoliksi susia, puoliksi malamuutteja, ja toimivat Venäjällä rekikoirina.
Ja vielä viimeiseksi edellisessä artikkelissa käsitelty Jed, joka oli 25% susi, 25% belgianpaimenkoira ja 50% malamuutti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti