sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Vinkkejä arvostelu-/animaatioblogia kirjoittaville

Suola Kuupielessä on ollut olemassa nyt noin kolmen vuoden ajan ja vaikuttaa yhä taapertavan eteenpäin ilman suurempia väsymyksen merkkejä. Blogikirjoituksia on tähän mennessä ilmestynyt 270+. Ihan hyvä saavutus. En enää muista minkä vuoksi aloitin kirjoittamaan blogia, mitään suurta ahaa-elämystä ei tainnut olla. Olin aikasemmin aloittanut blogin (jo poistettu), joka keskittyi sekalaisiin höpinöihin piirtelystä ja biologiasta (keskittyen tietty koiraeläimiin), mutta vielä täysin uunona blogistina en tuntunut löytävän sille punaista lankaa, saati sitten yleisöä. Ensimmäiset SK:n kirjoituksetkin ovat hävettävän huonoja ja olen miettinyt joidenkin uudelleenkirjoittamista, mikäli uudet aiheet loppuisivat kesken joskus tulevaisuudessa.

Jonkun verran kun tuota blogikokemusta on nyt takana uskallan antaa vähän vinkkejä samantyyppisen blogin kirjoittamisesta haaveileville. Ja miksei näistä jotain iloa voisi olla blogia jo kirjoittaville.

ULKOASU

Olen jonkun verran saanut kritiikkiä SK:n ulkoasusta, kuinka vaaleaa tekstiä on vaikeaa lukea tummalta pohjalta. Itselle taas on aina ollut miellyttävämpää lukea vaaleaa tekstiä tummalta taustalta, ja muutenkin synkkä yleisilme on jees, joten tässä asiassa noudatan omia itsekkäitä tuntemuksiani. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että helpointa suurimmalle osalle olisi lukea mustaa tekstiä vaalealta pohjalta, joten tämä kannattaa pitää mielessä. Käytä selkeitä fontteja, jos jotain superhienoa hieroglyfiä on pakko saada mukaan yritä rajata ne vain bannerikuvaan ja korkeintaan postauksien otsikkoihin. SK:n värimaailmakin taitaa olla muiden silmään karsea, joten en väreistä rupea neuvomaan. Hopeatiikerissä on tämän suhteen hyviä neuvoja.

Päätä jo valmiiksi kuviesi leveydet. Blogi näyttää paljon siistimmältä kun kuvat ovat yleensä saman kokoisia ja mahtuvat päätekstille tarkoitetun alueen sisälle. Ihan alussa tämä asia oli minulla täysin hakusessa ja käytin minkä tahansa kokoisia kuvia, jolloin yleisilmeestä tuli sekava. Kuvia kannattaa käyttää tasaisin väliajoin, ei yhdessä suuressa klimpissä, mutta ei myöskään joka lauseen jälkeen.

Mikäli mahdollista ota käyttämäsi screenshotit, valokuvat ja skannit itse. Tällä tavoin voit käyttää kuvituksena juuri sitä kuvaa, mikä parhaiten havainnollistaa tekstiäsi. Vältät myös turhat riidat, sillä jos vain nappaat kuvia Googlen kuvahaulla voi kuvan alkuperäinen postaaja tulla möykkäämään blogiisi. Onhan se sinänsä hassua, että moni kokee jonkun toisen animaatioscreenshotin nappaamisen kopiointina, vaikka kumpikaan henkilöistä ei kuitenkaan ole itse animaation tekijä. Tavallaan kuitenkin ymmärrän tämän, sillä skannien/screenshottien ottaminen on työlästä puuhaa.

ITSE SISÄLTÖ

Nykyisissä arvosteluissa noudatan yleensä tiettyä rutiinia. Ensiksi kerron teoksen historiallisen taustan, eli lyhyesti jotain tekijästä, teoksen pituus, julkaisuvuosi ja muuta tarpeellista triviaa. Sitten seuraa lyhyt juonikuvaus, jossa koetan vältellä liiallisia juonipaljastuksia. Tämän jälkeen arvostelen teoksen juonta, sen jälkeen kuvitusta, lopuksi seuraa lyhyt yhteenveto ja lopullinen tuomioni. Jonkinlainen tehtäväjärjestys on kannattavaa, koska silloin todennäköisemmin muistaa käydä läpi kaiken sanottavan.

Suosittelen käyttämään kirjakieltä ja jättämään slangisanat vain tehosteiksi. Tämä on vain huomaavaista kaikkia lukijoita kohtaan. Älä käytä hymiöitä. Lähinnä kaverille lähetettävää tekstiviestiä muistuttavaa tekstiä on ärsyttävää lukea pidemmän aikaa. "Tylsän" kirjakielen käyttöön suurimmassa osassa sanomalehdistä, nettisivuista ja kirjoista on oikea syy, ja se on lukukokemuksen selkeys.

Julkaise tekstejä tasaisin väliajoin, pidä vaikka löyhänä tavoitteena yhtä tai kahta kirjoitusta yhdelle kuukaudelle. Tällä tavoin lukijat pysyvät kiinnostuneina blogistasi, mutta eivät saa siitä yliannostusta. Varsinkin alussa kirjoitusinto on kova ja saatat hyvinkin kirjoittaa vaikka kymmenen tekstiä päivässä, mutta kannattaa julkaista näitä vähä kerrallaan. Koskaan ei tiedä milloin kirjoitusblokki iskee ja silloin on kiva olla valmiita tekstejä varastossa.

Kirjoita ylös ideoita tulevia tekstejä varten, vaikka et olisikaan aivan varma miten toteuttaisit nuo ideat. Mikäli pidät arvostelublogia voit kirjoittaa ylös teoksia, joita voisit tulevaisuudessa arvostella. Teen itse monesti listoja aiheista ja teoksista joista voisin joskus kirjoittaa, tavoitteenani on etten missään välissä olisi blogin kanssa täysin tyhjän päällä, vaan aina olisi jokin aihe takataskussa. Tällä tavoin en myös unohda näitä harkinnan alla olevia aiheita, sillä kärsin erittäin hankalasta nuoruusiän dementiasta. Vaikka et olisikaan miettinyt jotain aihetta ihan loppuun asti voi olla silti kannattavaa kirjoittaa siitä sen verran kuin sillä hetkellä keksii. Bloggerissani on tällä hetkellä 7 keskeneräistä kirjoitusta, osassa on useampi kappale tekstiä, osassa pelkkä otsikko. Huonomuistisena minun on vähän pakko kirjoittaa idikset ylös sitä mukaa mitä ne aivolihoihini putkahtavat, muutoin morkkis on suuri kun muistan omistaneeni idean, mutten muista mikä se idea oli. Jatkan keskeneräisiä tekstejä aina silloin tällöin vaikka vain yksi lause kerrallaan.

Pyydä aina silloin tällöin lukijoilta palautetta millaista sisältöä he toivoisivat. Kaikkea ei todellakaan tarvitse toteuttaa ja loppujen lopuksi kirjoitat enimmäkseen itseäsi varten, koska se on kivaa. Kuitenkin lukijoiden kannustus on tärkeää ja heitä haluaa miellyttää. Heiltä varmasti saa ideoita, joita et tullut edes ajatelleeksi ja joista haluat muutenkin kirjoittaa.

MUUT BLOGIT, MAINOSTUS, JNE

Seuraa muita vastaavanlaisia blogeja aktiivisesti, äläkä rupea vittumaiseksi ja asennoidu muihin blogeihin kilpailijoina. Tietenkin itseänikin harmittaa kun joku on kirjoittanut hyvästä aiheesta ja en voi kirjoittaa siitä koska se tuntuisi matkinnalta tai hän ehti jo sanoa samat asiat mitä minun piti sanoa. Kirjoittele muiden blogeihin asiallisia kommentteja ja yritä omalta osaltasi olla kannustava ja inspiroiva. Hyvällä tuurilla muut blogit alkavat mainostaa blogiasi ja ryhtyvät muunkinlaiseen yhteistyöhön. Vaivautumalla kirjoittamaan kommentteja saat todennäköisesti blogien omistajilta ja heidän blogin lukijoilta vierailuja blogiisi ja olemalla itse aktiivinen kannustat muita kirjoittamaan sinullekin palautetta. Blogin kirjoittaminen ilman lukijoiden kommentteja kun on varsin tylsää. Kannattaa lisätä blogiin linkkiosio, johon keräät linkkejä sinua kiinnostaviin blogeihin (SK:lla taisi olla moinen, en nyt tällä hetkellä muista enkä jaksa tarkistaa, teen uudistetun version lähipäivinä).
Muiden blogeja seuraamalla saat muiden ihmisten näkökulmia samasta aihepiiristä. Olen monesti inspiroitunut kirjoittamaan jostain aiheesta kun olen lukenut siitä jostain muualta. Eri foorumeilla roikkuminen ei myöskään ole pahitteeksi.

Mainostuksen suhteen kannattaa olla maltillinen. Facebookissa ja aiheeseen liittyvillä foorumeilla voi silloin tällöin käydä linkittämässä uusimman tekstinsä, mutta yliannostusta pitää välttää. Älä vaikuta tyrkyttävältä. Suurta kommenttisatoa ja suosiota on turha odottaa heti alussa. Ne tulevat pidemmän aikavälin kanssa ja vain jos tekstisi ovat oikeasti kiinnostavia. Veikkaisin saavani puolet blogin katseluistani Googlen hakujen puolelta, ihmisten itse etsiessään heitä kiinnostavia juttuja netistä, enkä tietoisen mainostuksen kautta.

6 kommenttia:

  1. Mun pitäisi tehdä päättötyö tästä Erämaan kutsu kirjasta ja tykkään siitä tosi paljon. Kirjoitit siitä vuonna 2014. Mulla ei sitä kirjaa oo nyt saatavilla joten ajattelin sulta kysyä, että onko tää kirja millä kertojalla? Kaikkitietävä kertoja vai kertooko se Buckin näkökulmasta? Tarttisin vastauksen huomiseksi olisin todella kiitollinen jos pystyt vastaamaan (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetkinen, siis etkö ise tiedä jos olet kirjan lukenut ja siitä teet jotain päättötyötä? No ei siinä mitään, minäkin taisin kouluissa kusettaa about kaiken. Kirjoitin vuosia sitten animesta, en kirjasta. Sittemmin olen kirjoittanut useasta sarjakuvaversiosta. Kirjassa on tapahtumia sivusta katsova kertoja, mutta olen lukenut kirjan viimeksi ainakin yli 5 vuotta sitten, joten minulta ei kannata kysyä mitään tarkkaa.

      Poista
    2. joo no siis joudun tekemään tän työn ilman sitä kirjaa koska hävitin kirjastokorttini joten tuli ongelmia :D kiitos kuitenkin

      Poista
  2. Ihan hyvää pohdintaa. Pakko sanoa, että itse olen aina pitänyt nimenomaan tumma pohja ja vaalea teksti -yhdistelmästä. Vihaan yli kaiken valkoisia taustoja. Olen joskus saanut nettisivuille palautetta asiasta, joten omassa blogissa sitten kompromissina ei-valkoinen, mutta kuitenkin vaalea hillitynvärinen (tai ainakin yrittää aina olla hitusen harmahtava enempi kuin kirkas) ja sitten tumma teksti.

    Hymiöt. Tuosta minun on pakko olla eri mieltä, käytänhän niitä itsekin. ;D Tämä voi riippua toki monesta asiasta, kuten vaikkapa blogin kohderyhmästä. Ja toki tekijästä. Empä tiedä, liekö tämä sitten samantyyppinen kysymys minulle kuin tuo värimaailmajuttu sinulle eli jokainen tekee lopulta, miten itse kokee parhaaksi. Oma näkemykseni on, että hymiöitä voi käyttää hillitysti ja hallitusti oikeassa paikassa vähän samaan tapaan kuin kirosanojakin. Tietyssä kohtaa ne voivat korostaa hyvin jotain tiettyä asiaan liittyvää tunnetilaa, joka kuivalla sanomalehtimäisellä ilmaisulla jäisi ontoksi ja vajaaksi - ainakin omassa ilmaisutavassani. Joskus hymiöillä on mukava leikitellä, sisällytellä niihin jopa esimerkiksi piilovittuilevia ulottuvuuksia, jne. ^^

    Tekstien oikolukeminen ja jopa niiden oikoluetuttaminen toisinaan muilla ei muuten ole myöskään pahitteeksi, jos tahtoo selkeyttä teksteihin. Lukijana en itse viitsi kommenteissa tulla joka pilkusta niuhottamaan, jos tekstistä kuitenkin saa selvän. Laadukkaan tekstin yksi osa on tietty välttää typot ja muutenkin kirjoittaa oikeaoppisesti ja siististi.

    Kuvien leveyden suhteen Vuodatus on ainakin todella mukava muokatessaan isommat kuvat automaattisesti artikkelin maksimileveyteen, joten asialla ei joudu vaivaamaan päätään. Ainoastaan, jos tasaa kuvan tekstin sivuun joutuu vähän katselemaan, miltä se artikkelin kanssa näyttää. Monesti on kyllä haastetta siinä, saako johonkin artikkeliin revittyä yhtään kuvaa, toisiin taas on suorastaan runsaudenpulaa. Esim. viimeisimmästä Lion Guard -artikkelista jouduin karsimaan pois aika monta print screeniä.

    Tuo tekstien julkaisu tasaisin väliajoin ja varastoon kirjoittaminen pitäisi opetella. Itselläni oli joku aika sitten kunnon flow - yleensä pidän itselläni maksimia "yksi artikkeli päivässä" ja miniminä "kunhan nyt muutama artikkeli vuodessa, mielellään enemmän kuin viime vuonna"... Ensin mainitussa on etua siinä, että pidän kahta eri blogia. Pitäisi kai löytää jostain kärsivällisyyttä kirjoittaa juttuja oikeasti varastoon, mutta en jotenkin tunnu saavan niistä enää myöhemmin irti ja toisaalta, jos tekstin saa valmiiksi saakka, on heti hirmuinen hinku julkaista se.

    VastaaPoista
  3. Mainostuksen suhteen vähän kutina, että joudun olemaan kalikan osumasta älähtävä koira tässä kohtaa. Minulla on aika rutiiniluontoista nykyään, että jos jotain haluan netissä saada jakoon, oli se oma bloggaukseni, joku eläinsuojelukampanja tai mikä vaan mielestäni huomiota kaipaava asia, saatan mennä faceen ja linkata sen joka ikiseen ryhmään, johon se parhaalla mielikuvituksella juuri ja juuri sopii. Joskus vähän nolottaa, kun monessa passiivisemmassa ryhmässä saattaa olla monta tällaista minun postaustani eri kuukausilta peräkkäin. Toisaalta, en koe, että olisi aktiivisen ryhmäläisen vika, jos muut ryhmäläiset ovat passiivisia, eivätkä ikinä postaa mitään. Aktiivisemmissa ryhmissä postaukset tippuvat äkkiä uudempien tieltä. En tiedä. Minusta facen kautta pääsee kivasti lukemaan kiinnostavia juttuja. Face ja Noin viikon uutiset Yle Areenasta ovat tätä nykyä tapani seurata ajankohtaisia asioita maailmalla, eläinsuojelussa ja eläintarinajutuissa. :D

    Tuo pohdinta siitä, että muihin bloggaajiin tulisi suhtautua asiallisesti, oli hyvä. Enempi toiset samantapaisista aiheista kirjoittavat voisi nähdä samaa harrastusta harrastavina (sitähän he ovatkin) kuin kilpailijoina.

    Loppuun pakko todeta, ettei bloggaaminen (minulle ainakaan) ole loppupeleissä kovin vakavan ryppyotsaista puuhaa, vaan rento vapaa-ajan harrastus, jota tulee tehtyä sitä mukaa kuin fiilistä ja intoa on. En ole muutenkaan mikään maailman kunnianhimoisin ihminen, joten otan mieluummin rennosti oikeastaan kaiken, mitä teen. Tällä tapaa tekeminen tuntuu ainakin omasta mielestäni paljon mukavammalta ja suosittelen kaikille bloggauksen ja elämän ylipäätään ottamista vähän rennommin niin siitä loppupeleissä nauttii enemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä ja vaivalla kirjoitetusta kommentista!

      Poista