Kawaita Meisou (Parched Meditation)

NIMI: 乾いた瞑想
VUOSI: 1979
TARINA JA KUVITTAJA: Harumi Sato

Kawaita Meisou on yhden luvun pituinen itsenäinen tarina, joka julkaistiin Manga Shōnen -lehdessä vuonna 1979, ja myöhemmin kerättiin muiden Harumi Saton lyhyttarinoiden kanssa pokkariksi. Kyseessä on hyvin vähän tunnettu tarina, joka olisi jäänyt täysin unholaan elleivät The Clover Projectin jäsenet olleet skannanneet ja kääntäneet sitä englanniksi. The Clover Project keskittyy kääntämään vanhoja, huonosti tunnettuja koiramangoja, ja he ovat jo saaneet kiitettävän määrän lyhyitä ja pitkiäkin tarinoita käännettyä. Nämä tarinat ovat pääasiassa kotimaassaankin unohdettuja ja kiinnostavat pientä yleisöä, joten on mukava juttu, että jotkut viitsivät tehdä näistä fanikäännöksiä. Virallisia käännöksiä tuskin on koskaan tulossa.

Tarinan päähenkilö on nimetön afrikanvillikoira, joka epäonnistuu jälleen metsästyksessä ja hänet potkitaan pihalle laumastaan. Luuserisankarimme päätyy vaeltamaan autiomaalle, jossa ei ole vettä tai ruokaa. Seuranaan hänellä on vain omat masentavat ajatuksensa, korppikotkat ja puhuva leijonankallo, joka houkuttelee koiraa luovuttamaan. Tarina nojaa täysin mietiskelyn varaan ja toimintaa on vähän. Onkin yllättävää, että tarina on julkaistu nuorten poikien lehdessä. Tämä yleisö ei ehkä ole osannut arvostaa tarinaa sen arvoisella tavalla. On myös sääli kuinka tarina on julkaistu lehdessä hirvittävän huonolla paperilla, jossa joka sivulla sivun toinen puoli kuulsi läpi. Näin nätisti piirretty taide olisi ansainnut parempaa kohtelua. Onneksi tarina on päässyt pokkariin mukaan, mutta pakostakin mietin niitä tarinoita, joiden ainoa julkaisu on jäänyt johonkin surkealaatuiseen lehteen.

Tarina ei sinällään ole mitenkään ainutlaatuinen tai yllättävä. Onhan tällaista nähty ennenkin, eikä tarinan opetuksessa ollut mitään mullistavaa oivallusta. Näin lyhyellä sivumäärällä ei voida luoda suuria ihmeitä. Tarina on kuitenkin samaistuttava ja opetus on aina ikivihreä. Erikoisen tarinasta tekee lähinnä eläinten käyttö ja sen kohderyhmä, harvoin nuoria poikia kiinnostaa syvällinen pohdiskelu. Afrikanvillikoiria harvoin näkee missään mediassa. Mukavaa vaihtelua saada sellainen päähenkilöksi. 

Tarina on todella kauniisti piirretty. Jälki on miellyttävän selkeää, pehmeätä ja välillä hyvin yksityiskohtaista. Jotkin asetelmat ovat todella dynaamisia ja kekseliäitä. Aavikon kuumuus ja päähahmon elämän ja kuoleman välillä harhailevat ajatukset välittyvät lukijalle hyvin. Tarinassa on kiehtova unenomainen tunnelma. Harmi, että tarina jäi näin lyhyeksi ja tekijä ei ole muutenkaan saavuttanut suursuosiota, mutta eläinaihe vaikuttaisi olleen mukana hänen monissa muissakin teoksissa.

Eihän tästä juurikaan pahaa sanottavaa ole. Lyhyt pituus vain estää tarinaa jättämästä suurempaa vaikutusta.

TÄHDET: ****