keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Good Dog


NIMI: Good Dog
VUOSI: 2013
TARINA JA KUVITUS: Graham Chaffee

Yksiosainen Good Dog seuraa Ivan -katukoiran elämää muutaman päivän ajan slice-of-lifemaisesti. Ivan etsii paikkaansa elämässä, näkee painajaisia ja puhuu välillä isännällisen bulldogin kanssa isäntien huonoista ja hyvistä puolista. Ivan haluaisi selkeästi tehdä elämällään jotain, muttei tiedä mitä.

Ivan törmää paikasta toiseen vaeltavaan kulkukoiralaumaan, jota johtaa karismaattinen koirasusi Sasha. Hänen villinä elänyt äitinsä oli nähnyt unessaan ennustuksen, jonka mukaan Sasha voisi valita kahden elämänpolun väliltä, joko elää sukunsa tavoin pohjoisessa, saada kauniin nartun kanssa pentuja ja elää onnellinen, mutta lopulta merkityksetön elämä. Tai sitten jättää tundra, vaeltaa tuntemattomille maille, johtaa laumaa kohti ennen näkemättömiä haasteita ja kuolla nuorena väkivaltaisesti. Toisella polulla Sashan kuolema tultaisiin muistamaan kaikkien koirien keskuudessa, joten Sasha valitsi sen. Ivan hengailee katukoirien keskuudessa ja koettaa ansaita heidän luottamuksensa kertomalla mistä löytäisi kanoja. Metsästysretki menee pieleen kun Sasha hyökkää kanojen omistajan kimppuun ja kuolee rytäkässä, jolloin lauma hajaantuu ja Ivan päätyy jälleen yksinäiseksi.



Tätä kirjaa on jotenkin vaikea kuvailla ja sisäistää, kenties minun pitäisi lukea se uudelleen vähän ajan päästä ja kunnolla sulatella lukemaani tajutakseni jotain syvällistä pointtia. Tarinassa yhtäaikaisesti ei juuri tapahdu mitään ja toisaalta tapahtuu paljonkin. Sashan ennustettua legendaarista loppua hypetettiin melkoisesti ja loppupuolen delaaminen kanalan omistajan lyödessä kepillä oli antiklimaattinen. Koska hei, olen niin tottunut koiratarinoiden olevan monen päivän taisteluita kerrostalon kokoisia karhuja/hirviöitä/juttuja vastaan, joten tämä tuntui vain niin... normaalilta. Lopussa Ivan on ihan samassa pisteessä kuin alussakin, yksin miettimässä mitä tekisi itsensä kanssa. Pikkaisen vihjataan kuitenkin kanalan pitäjän haluavan ottaa koira omakseen, mutta mitään kunnon päätöstä Ivanin tarinalle ei ole. Kaikki hänen kokemansa tuntui hieman turhalta.

Koirien pohdinnat ihmisistä ovat mielenkiintoisia ja jäävät harmittavan pintapuolisiksi. Tarinasta olisi voitu saada paljon irti, jos dialogia olisi vielä syvennetty. Koirilla on kaikilla muutaman luonteenpiirteen ansiosta tunnistettavat persoonat, mutta hahmot jäävät silti etäisiksi.




Taide on nättiä. Tekijän tyyli on erittäin selkeää ja sympaattista. Vaikka olenkin lähinnä yksityiskohtapornon ystävä osaan arvostaa yksinkertaisempiakin tyylejä. Etenkin varjostukset on toteutettu näyttävästi muutamassa kohtauksessa. Joillekin koirille olisin antanut selkeämpiä ulkonäöllisiä piirteitä, sillä välillä oli hankala erottaa hahmoja toisistaan.

Näin pähkinänkuoressa siis hyvää taidetta ja kelpo tarina, mutta jotain wow-efektiä nyt jäi uupumaan, taikka sitten en ensimmäisellä lukukerralla kunnolla sisäistänyt tarinan sanomaa. Lauman hajaannuttua Ivan toteaa kuinka mukavaa oli kerrankin kuulua jonnekin. Onko tässä yritetty mietiskellä jotain yksilön ja yhteisön eroista? Kenties se menee jo ylianalysoinnin puolelle.

TÄHDET: ***1/2


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti