keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Three Little Pigs


NIMI: Three Little Pigs (Kolme pientä porsasta)
VUOSI: 1933
OHJAAJA: Burt Gillett

Tämä Disneyn 8-minuuttinen lyhytelokuva perustuu vanhaan ja hyvin tunnettuun satuun. Ilmestyessään animaatio oli hyvin suosittu ja vaikka elokuvaa ei olisi nähnytkään sen rallatus "Who's Afraid of the Big Bad Wolf?" (Pahaa sutta ken pelkäisi?) on varmasti kaikille tuttu.

Kolme porsasta rakentavat itselleen taloja. Ensimmäinen rakentaa talonsa heinästä ja toinen kepeistä, vakavamielisin porsas rakentaa tiilestä. Kaksi huoletonta porsasta naureskelevat urakoitsijalle, joka muistuttaa heitä tiilitalonsa suojaavan häntä paremmin sutta vastaan. Naureskelu keskeytyy kun susi oikeasti saapuukin paikalle. Porsaat juoksevat taloihinsa piiloon, mutta vuoroitellen susi puhaltaa heinätalon ja tikkutalon nurin, jolloin porsaat juoksevat tiilitaloon turvaan. Tiilitaloa susi ei saa enää puhallettua kumoon, joten hän kiipeää savupiipusta sisälle, mutta vastassa onkin poriseva pata. Toisin kuin alkuperäisessä sadussa, jossa susi keitetään hengiltä, tässä versiossa susi juoksee pakoon ja säilyy hengissä.



Katsoin elokuvan DVD:llä, josta yllättävästi oli muutettu yhtä kohtausta. Itse en katsoessa tätä ollenkaan huomannut, Lisätietoja etsiessäni törmäsin alkuperäiseen, hyvin rasistiseen kohtaukseen, jossa susi yrittää jekuttaa porsaita tekeytymällä juutalaiseksi kauppiaaksi. Siivotussa versiossa sudella ei ole juutalaisnaamaria päällään. Elokuvasta on myös tehty muunneltu propagandaversio Toisen maailmansodan aikaan.

Kolme pientä porsasta sai useamman jatko-osan, sekä hahmoja voi silloin tällöin löytää Aku Ankan sivuilta. Sarjakuvissa Iso paha susi, eli Sepe Susi yrittää yhä napsia porsaita, mutta hänen ituhippipoikansa Pikku Hukka suojelee sikoja.

On vähän ristiriitaista miksi loppua on pehmennelty, jotta susi jäisi henkiin, sillä elokuvassa ahkerimman porsaan seinällä on perheportraitteja, joista isää esittää kasa makkaroita. Aika rankka vitsi!


Animoinnissa esiintyy muutamassa kohdassa lievää nykimistä, mutta en ole varma johtuuko se materiaalin jälkikäsittelystä. Noin muuten liike on sulavaa, mutta tyyli on hyvin yksinkertaista ja ei erityisemmin vaikuttavaa. Nykystandardeilla sitä voi pitää hyvin tylsänä.

Kuten lähes aina näissä saalistaja vs saalis -asetelmissa kannustan saalistajaa. Porsaat ovat sitä yhtä ahkerinta poikkeusta lukuun ottamatta ärsyttävän lahopäisiä ja susiparkahan yrittää vain saada ruokaa pöytään. Samoin tunnen esimerkiksi Tomin & Jerryn, Tipin & Sylvesterin, sekä maantiekiitäjän ja Kelju K. Kojootin kanssa. Voisin tuntea saaliseläintä kohtaan sympatioita, ellei niistä olisi tehty niin hemmetin ärsyttäviä!

TÄHDET: **1/2


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti