NIMI: Wolf Spirit
VUOSI: 2016
TARINA JA KUVITUS: Eero Oinonen
Kiitokset Nawulfille, joka esitteli tämän sarjakuvan minulle. Wolf Spirit on Oriveden opistossa sarjakuvalinjalla (sarjakuvalinja on tänä vuonna lakkautettu) opiskelleen Oinosen teos, joka on päässyt ihan printille asti ja sitä on ollut myynnissä 5€ hintaan. Opiston oppilaat ovat näköjään vuosien varrella tuottaneet muitakin koira-aiheisia lehtiä. Valokuvissa näkyy ehkä enemmän tai vähemmän koiriin liittyviä sarjiksia, kuten Motivaatio monsteri, Valkoinen hirvi, sekä Koiranpäiviä. Jos joltakulta näitä löytyy nurkista olisin erittäin kiinnostunut ostamaan tai lainaamaan niitä, yhteyttä voi heittää e-mailiini (naravox@gmail.com).
Mutta asiaan! Wolf Spirit on vain noin 30 sivua pitkä, mutta siinä ajassa ehtii tapahtua paljon. Tuntemattomaksi jäävässä fantasiamaailmassa kolmipäinen hydra tyrannisoi kaikkia muita eläimiä ja on jotenkin onnistunut saamaan kaikki kasvitkin kuihtumaan. Susien ja raptorien päälliköt kokoavat joukkonsa ja hyökkäävät hydraa vastaan yhdessä. Myös kaikki muut eläinlajit yhtyvät taisteluun. Tavalliset eläimet eivät pärjää hydralle, joten raptorien ja susien päälliköt tekevät yhdessä erikoisiskun, jolla hydra viimein kuolee. Erikoisisku on muuten ihan samanlainen kuin Hopeanuoli -animen kohtaus, jossa Riki ja Gin viiltävät Akakabutoa kehon sivuilta.
Hydran kuoltua näyttää kuin paratiisissa olisi taas kaikki hyvin. Kasvillisuus palaa, raptorit ja sudet elävät sovussa, erikoisilla syntymälahjoilla varustettuja susia ja raptoreita syntyy säännöllisesti, mutta yhdelläkään ei ole samoja voimia kuin hydran päihittäneillä päälliköillä. Eräänä päivänä raptorit hyökkäävätkin susien kimppuun ja uusi sota alkaa. Sarjakuva päättyy susien nykyisen päällikön pentujen syntymään ja tarina jää selkeästi kesken.
Juoni on kamalan kliseinen, eikä yhtään mitään taustoiteta kunnolla. Hydran vain ilmoitetaan olevan kamala, mutta sen harjoittamaa tyranniaa ei konkreettisesti näytetä. Tarinalla ei ole päähenkilöä, eikä yhteenkään hahmoon tutustuta edes pintapuolisesti. Kannen perusteella päähenkilöiksi voisi luulla raptorien ja susien päälliköitä, joilla ei ole edes nimiä, mutta heidän luonteistaan en pystyisi lukemani perusteella kertomaan mitään. Mikäli jatko-osaa seuraa sen päähenkilöinä ovat todennäköisesti lopussa esiintyvä susien nykyinen päällikkö Akihiro (koska japanibuumi pitää vieläkin pintansa...) ja puolisonsa Crystal. Tässä osassa ei ollut kuitenkaan yhtäkään henkilöä johon lukija olisi voinut kiintyä ja samaistua.
Raptorien ja susien näkeminen tappelemassa hopeanuolimaisesti jättiläishirviötä vastaan hymyilytti. Ajatus on niin häpeilemättömän nostalginen ja kliseinen ja tälläistä tarinaa voin kuvitella monen 10-15 vuotiaan rustailleen. Itsekin piirsin tuossa iässä satoja kuvia koirista tappelemassa kerrostalon kokoisten karhujen ja muiden örkkien kanssa. Tässä tapauksessa tekijä on kuitenkin aikuinen. En sano etteikö aihetta voisi toteuttaa järkevästi, mutta nyt se ei ainakaan ole onnistunut.
Kuvitus on suoraan sanottuna kaameaa. Sävytykset on toteutettu dodge- ja burn -työkalujen avulla ja liikkeessä raiskataan rankasti blurria. Värien käyttö on hyvin lapsekasta, joka sivulla seikkailee mielikuvituksellisia sateenkaarieläimiä. Yllättäen piirtäjällä on kuitenkin oma tyylinsä, joka ei imitoi vaikkapa Hopeanuolta tai Baltoa. Tästä plussaa. Eläinten anatomia on hyvin epämääräistä. Mukavaa kuitenkin, että tekijä on antanut nykytiedon mukaisesti raptoreilleen höyhenpeitteen, vaikka se on monen mielestä dorkan näköistä.
Olin hyvin ällistynyt ja huvittunut tästä sarjakuvasta. Odotin tekijän olevan nuori tyttö, mutta pientä taustatutkimusta tehdessäni tekijäksi paljastuikin aikuinen mies, joka aikoo tehdä sarjakuvapiirtämisestä ammattinsa. En haluaisi murtaa kenenkään unelmia, mutta itsekin lopetin aikoinaan taidekoulun kesken kun tajusin ettei Suomessa vaan ole todennäköistä saada taiteesta kokopäivätyötä, vaikka olisi kuinka huikea piirtäjä. Piirtämistä ei tarvitse koskaan lopettaa harrastuksena, vaikkei siitä saisi ammattia. Jos Oinonen kuitenkin aikoo jatkaa unelmansa jahtaamista hänen kannattaisi tutkia eläinten anatomiaa lisää (poikkeaminen realismin pariin ja sitten takaisin omaan tyyliin ei ole kenellekään pahitteeksi), hankkia teksteilleen oikolukija (kirjoitusvirheitä ja tökkiviä lauserakenteita on paljon), sekä opetella värittämään ilman dodgeen ja burniin nojaamista.
TÄHDET: *
Näin tämän kirjan Tampere Kupliissa, mutta heikon kuvituksen vuoksi jätin sen ostamatta vaikka koiraeläinsarjakuvat usein kiinnostavat. Suomessa voi hyvällä tuurilla päästä julkaisemaan kerran tai pari omia töitään heikommallakin idealla, mutta menestyäkseen taidealalla pitää löytää jotain todella omaperäistä ja sarjakuvissa uskollinen lukijakunta joka levittää aktiivisesti sanaa myös eteenpäin. Ostan mielelläni omakustanteita suoraan tekijöiltä, niissä pääsee näkemään paljon sellaista sarjakuvaa joka ei ehkä muuten koskaan näkisi päivänvaloa. Kiitos arvostelusta, oli mielenkiintoista lukea vaikka itse työ ei suuria kehuja saanutkaan.
VastaaPoistaBtw, jos sinä Nara joskus julkaiset töitäsi jossain muodossa niin ostaisin kyllä heti. :D
Ahaa tätä on ollut coneissa myynnissä! Itse en siis omista tätä, vaan Nawulf kertoi ostaneensa *jostain* ja oletin suoraan opistolta. Hyvin menestynyt omakustanne on esimerkiksi Wurr, mutta en todellakaan usko sen lopulta tuottaneen paljoa rahaa tekijälleen. Jotta Suomessa sarjiksilla pärjäisi pitäisi saada ne suurissa määrin kioskeihin ja muihin kauppoihin, jotta kuka tahansa tavis voisi ne löytää. Sivussa pitäisi tehdä myös sekalaisia kuvitushommia, jotka voivat olla mitä tahansa mainoksien kuvituksista lemmikkiportraitteihin. Kuvitushommissa pitäisi olla hyvin monipuolinen, eli niitä kamalia ihmisiä/taustoja/autoja/jne pitäisi osata piirtää ja mieluusti muutama erilainen tyyli pitäisi olla tarjottavana. Kun tajusin kaiken tämän heitin hanskat tiskiin. En jaksa, en osaa. Siispä nyt koetan kiertää heikkouteni ja jatkaa taidealalla julkaisemalla muiden teoksia. Välillä kyllä mietin livauttavani mukaan jotain ihan omaa, muutama suunnitelma olisi kyllä.
PoistaTervehdys!
VastaaPoistaMinä olen Eero Oinonen, sama henkilö joka teki tämän teoksen. Ihan ensiksi haluan pyytää pahoittelut näinkin suureesta viivästyksestä. Kuulin tästä sinun arvostelusta sarjaani kohtaan vasta hetki sitten yhdeltä tuttavalta.
Toiseksi, haluan pyytää anteeksi sitä että olin niin huono (ja tyhmä) tuohon aikaan kun tuota sarjakuvaa tein. Tapani on innostua ja ylireagoida liikaa ja se näkyy hyvin tuossa teoksessa. Puhuit kyllä asiaa koko arvostelussa, en ole siitä vihainen. Olen vaan pettynyt itseeni että olisin voinut tehdä paremmin...
Vaikka olenkin huono artisti (ja tyhmä edelleenkin), olen nykyään paljon rauhallisempi ja oppineempi. Piirän edelleen sarjakuvia ja kuullut monelta ihmisiltä että olen kehittynyt ja parantunut taidoissa. Pidän kyllä itseäni edelleen aloittajana, mutta unelma sarjakuva taiteilijaksi elää yhä ja minua kiinostaa tehdä pitkiä ja jännittäviä sarjakuvia.
Kiitokset vielä tästä arvostelusta ja anteeksi tämän teokseni huonous. Pyrin joka päivä piirtämään ja tulla peremmaksi :) Hyvää jatkoa sinulle!
Hei! Älä yhtään pyytele anteeksi mitään, ainakaan minulta. Saatuani tämän kommentin en edes uskalla lukea mitä olen vuosia sitten kirjoittanut, koska kirjoitustyylini oli hyvin kärkäs aikoinaan. Tärkeintä on, että olit toteuttanut itseäsi ja saanut jotain aikaan. Toivottavasti jatkat yhä piirtelyä ja tarinankerrontaa.
PoistaNoh, tunne on molemmin puolinen. En myöskään uskalla katsoa omia vanhoja töitäni nykypäivän valossa ^^' Ja kiitos paljon noista sanoista. Jatkan kyllä piirtämistä ja tarinan kerrontaa ja vielä joku päivä teokseni komeillee conien kauppahyllyillä :)
Poista