 |
| 1961 Searsin kevät-kesäkatalogi |
Koirien osto- ja myyntikulttuuri on muuttunut vuosien varrella hyvin paljon. Tänä päivänä koiranpennun ostajat ovat yleensä hyvin tietoisia rotujen ominaisuuksista, rotukoirien suvuista ja koirien terveysongelmista. Pentutehtailijoista ja huonoista kasvattajista varoitellaan uutisissa, tv-ohjelmissa ja keskustelupalstoilla. Pentu otetaan nykyään pitkän harkinnan jälkeen, niitä ei osteta hetken mielijohteesta esimerkiksi lapselle joululahjaksi, ja tällaiseen impulsiivisuuteen kannustavat kasvattajat lynkataan heti.
Koirien hinnat ovat nousseet dramaattisesti, tänä päivänä sekarotuisista vahinkopennuistakin tai rekisteröimättömistä rotukoirista voidaan pyytää jopa tuhat euroa, joskus ylikin. Halutuimmat rodut tai rotuyhdistelmät voivat maksaa useita tonneja. Korkeita hintoja puolustetaan ajattelemalla, että koiran ostohinta on halvin kulu, tulevathan ruokinta ja eläinlääkärikulut maksamaan ajan myötä enemmän. Onhan tässä jotain logiikkaa, mutta olen seurannut hintakehitystä huolestuneena. Eivätkö pilviin nousevat hinnat aja ostajia hankkimaan halpoja koiria epämääräisistä lähteistä? Onko tavallisella duunarilla tai työttömällä tulevaisuudessa varaa tai "oikeutta" pitää koiraa? Olemmeko menossa liian pitkälle kaikenlaisten vaatimusten kanssa mitä tulee lemmikkien pitoon? Onko koirakulttuurista tullut liian kyttäävää ja holhoavaa? Vaaditaanko nykyisiltä kasvattajilta ja omistajilta liikaa?
Tällä kertaa haluan esitellä millaisista lähteistä koiria on ennen ostettu. Moni menneisyyden ylistetty kasvattaja leimattaisiin tänä päivänä rahanahneeksi pentutehtailijaksi, ja tuskin kovinkaan moni haluaisi ostaa koiraa lemmikkikaupasta tai tilata sitä osamaksulla postimyyntikuvastosta. Kannattaa silti miettiä avoimin mielin menneisyyden myyntikikkoja ja kasvatustapoja, sillä vaikka ne eivät tänä päivänä olisi soveliaita, olivat ne ennen täysin hyväksyttyjä ja tällaisten ihmisten koirista meidän nykyisetkin koirat polveutuvat. Huomautan myös, että juttu koskee lähinnä menneisyyden koirakulttuuria Yhdysvalloissa.
 |
| 1955 Spiegelin joulukuvasto |
En ole varma millä kaikilla postimyyntiä harjoittavilla tavarataloilla oli valikoimissaan myös lemmikkejä, ja milloin näiden postimyynti alkoi ja loppui. Löysin ainakin Searsin ja Spiegelin 50- ja 60-luvun katalogeista koiria, sekä myös muita yllättäviäkin eläinlajeja. Näitä yrityksiä voisi verrata Anttilaan tai Hobby Halliin, niillä oli hyvin laaja valikoima tuotteita vaatteista leluihin, kodinkoneista työkaluihin. Ne lähettivät asiakkaille tasaisin väliajoin paksuja katalogeja, joiden lopussa oli tilauslomake. Se oli sitä aikaa ennen internetiä ja verkkokauppoja!
Aloitetaan läpikäymällä Spiegelin joulukuvastoa vuodelta 1955. Tarjolla oli koiranpentujen lisäksi aaseja (69,95 dollaria tai 8 dollaria kuussa!) persialaisia ja siamilaisia kissoja, undulaatteja, tukaaneja, pyhämainoja ("Maailman paras puhuva lintu." 49 $), kaikenlaisia papukaijoja, kapusiiniapinoita (45 $), ja kinkajuja/kierteishäntäkarhuja (39,95 $). 2-7 vuoden ikäinen, ruunattu ja koulutettu shetlanninponi maksoi 299,95 $ tai 18 $/kuukausi. Myös kouluttamaton shetlanninponivarsa oli tilattavissa 159,95 $ hinnalla. Tilauksen mukaan sai kirjoittaa ensi- ja toissijaisen toivevärin. Hyvin monen eläinlajin kohdalla väriä tai edes sukupuolta ei saanut valita. Eläinten tarvikkeita pystyi kätevästi tilaamaan samasta katalogista ja monen eläimen mukana tuli hoito-ohjeet.
Sitten niihin koiriin. Rotuja oli joulukuvastossa kahdeksan: basset hound (65 $), beagle (33 $), bostoninterrieri (65 $), karkeakarvainen terrieri (oletettavasti kettuterrieri, 59,95 $), cockerspanieli (32 $), pitkäkarvainen collie (45 $), sileäkarvainen mäyräkoira (55 $) ja saksanpaimenkoira (79,95 $). Lisää rotuja kerrottiin olleen syyskuvastossa. Pennut olivat 8-20 viikon ikäisiä kun ne lähetettäisiin tilaajalle. Pennut olivat American Kennel Clubiin rekisteröidyistä vanhemmista ("Parhaimmista saatavilla olevista verilinjoista") ja pennun mukana tulisi tästä todisteet, mutta tilaajan piti itse rekisteröidä pentunsa, mikäli niin haluaisi. Pennut oli rokotettu ja niille oli tehty jonkinlainen terveystarkastus. Väriä ei saanut valita, sukupuolen sai. Koirat pystyi myös maksaa osamaksulla. Pentu kehotettiin tilaamaan pian. "Tilaa aikaisin! Älä viivyttele! Saat varmasti pennun ajoissa jouluksi!"
 |
| 1955 Spiegelin joulukuvasto |
Katsotaanpa sitten Spiegelin kevät-kesäkuvastoa vuodelta 1963. Tässä katalogissa koirat olivat saaneet näyttävän kokonaisen sivun, jossa 27 eri saatavilla olevaa rotua näkyi kuvakollaasissa, ja lisääkin vaihtoehtoja löytyi. Tilattavissa oli yhteensä 56 rotua, joista kaikista oli lyhyt kuvaus. Jopa niinkin eksoottisia rotuja kuin basenjeja ja norjanhirvikoiria sai tilata katalogista! Koiria riitti kaikenlaisiin budjetteihin. Halvimmasta päästä olivat beagle (37,45 $), cockerspanieli (37,45 $), pitkäkarvainen collie (52,95 $) ja kiinanpalatsikoira (59,85 $). Arvokkaimpiin hurttiin kuuluivat yorkshirenterrieri (269,95 $), skyenterrieri (239 $), rhodesiankoira (179,50 $), basenji (179,50 $), ja afgaaninvinttikoira (199,95 $). Typistettävien rotujen typistys jätettiin tilaajan järjestettäväksi.
 |
| 1963 Spiegelin kevät-kesäkuvasto |
 |
| 1963 Spiegelin kevät-kesäkuvasto |
Eksoottisten eläinten puolella kuvastossa oli tarjolla kolme erilaista apinaa, pyhämaina ja laaja valikoima quarter-hevosia.
 |
| 1963 Spiegelin kevät-kesäkuvasto |
Vilkaistaan vielä millaista tarjonta on ollut Searsin vuoden 1961 kesäkatalogissa. Artikkelin ihan ensimmäinen kuva edustaa katalogin koiratarjontaa. Saatavilla oli kolmetoista rotua: cockerspanieli, beagle, pomeranian, karkeakarvainen kettuterrieri, keskikokoinen villakoira, bokseri, weimarinseisoja, kiinanpalatsikoira, mäyräkoira, chihuahua, basset hound, pitkäkarvainen collie, saksanpaimenkoira ja shetlanninlammaskoira. Myös Searsin koirat olivat rekisteröitävissä, rokotettuja ja terveystarkastettuja. Väriä ei saanut valita, mutta pennun väri tulisi olemaan rotumääritelmän mukainen. Osamaksu oli mahdollinen, aloitusmaksu oli vain 10% koiran hinnasta. Kaupan päälle tilaaja sai kupongin, jolla sai lähimmästä ruokakaupasta kahden kilon Purina-koiranruokasäkin.
Searsilla oli myös muitakin eläimiä. Tarjolla oli kolme apinalajia (ilmeisesti apinat ovat olleet hyvin yleisiä lemmikkejä), hamstereita, kaneja, kyyhkyjä, mainoja ja kanarialintuja. On yllättävää ettei apinoiden sukupuolta saanut valita. Apinan hankinta tuntuu niin merkittävältä tapahtumalta, että luulisi ostajan saavan päättää näin oleellisen asian.
 |
| 1961 Searsin kevät-kesäkatalogi |
En tiedä mistä postimyyntifirmojen koirat olivat peräisin. En kuitenkaan usko niiden olleen pentutehtaiden pentuja. Näin suuret firmat tuskin haluaisivat mainehaittaa myymällä aliravittuja, pelokkaita, rakennevikaisia tai rotumääritelmään sopimattomia pentuja. Pennut todennäköisesti tulivat yksityisiltä kasvattajilta, joilta yritys osti pennut ja myi eteenpäin suuremmalla hinnalla. Huippukasvattajat tuskin myivät pentujaan postimyyntiin, jolloin pentu saattoi päätyä millaiseen kotiin tahansa, mutta pentujen vakuutettiin olevan hyvistä suvuista ja erinomaisia rotunsa edustajia, joten ne varmaan olivat rodussaan hyvää keskitasoa. Pennuille tehtävä terveystarkastus oli varmasti vain hyvin pinnallinen tarkastus juuri ennen pennun lähettämistä uuteen osoitteeseen, mutta pitää muistaa, että näihin aikoihin koiria ei terveystutkittu paljoa muutenkaan. Fanaattinen koiraihminen, joka halusi koiran juuri tiettyyn tarkoitukseen ja tietystä suvusta voisi hankkia koiran suoraan kasvattajalta, mutta tavallinen pulliainen voisi olla tyytyväinen katalogikoiraan. Ongelmallisena tällaisessa myyntitavassa en automaattisesti pidä itse yritystä, uskoisin heillä olleen samanlaista laadunvalvontaa koirien suhteen kuin muidenkin tuotteidensa kanssa, mutta pikemminkin ostajat mietityttävät. Kuka tahansa sai tilata koiran helposti, eikä yritys tarkistanut tilaajan sopivuutta omistajaksi. Osa myydyistä roduista oli hyvin haastavia kouluttaa ja osan turkinhoito oli vaativaa. Olivatko kaikki tilaajat varmasti varautuneita haasteisiin?
Pentuja myytiin myös lemmikkikaupoissa, ja löytyi myös pelkästään koirien myymiseen erikoistuneita liikkeitä. 1910-luvulla muoti- ja kulttuuritietoisille naisille suunnatussa Vanity Fair -lehdessä oli paljon koirankasvattajien ja koirakauppojen mainoksia. Tyylikäs rotukoira oli mitä mahtavin asuste yläluokkaiselle neidille ja koiranäyttelyt olivat suosittu harrastus. Muun muassa rouva D. D. Dunnin The Dog Shop mainosteli tarjontaansa säännöllisesti, kauppa erikoistui aikansa muotirotuihin chow chowiin ja bostoninterrieriin, mutta vakuutteli myös kaikkia muitakin rotuja olevan tarjolla. Koirat olivat rekisteröityjä ja hienoja rotunsa edustajia. Kauppiaan omia, näyttelyissä menestyneitä uroksia oli tarjolla jalostukseen maksua vastaan.
 |
| (Vanity Fair lokakuu 1916) |
 |
| (House and Garden tammikuu 1917) |
 |
| Colonial Dog Mart mainostaa olevansa New Yorkin suurin koirakauppa, mikä viittaisi siihen, että samanlaisia kauppoja oli monta. (House and Garden tammikuu 1917) |
Osa koiramaailman ammattilaisista tienasi elantonsa toimimalla koirien välittäjänä. Tiedonhankinta aikana ennen nettiä oli haasteellista aiheessa kuin aiheessa. Oli vaikeaa tietää jonkin kennelin olemassaolosta, ellei olisi sattunut näkemään heidän mainosta lehdessä tai törmännyt heihin näyttelyssä. Ulkomaiden tarjonnat ne mystisiä olivatkin! Kenties haaveilet tietystä rodusta, mutta et tunne ketään kasvattajaa, tai haluat löytää sopivan jalostuskumppanin koirallesi, muttet tunne muiden koirien sukuja, tai haluat tuoda koiran ulkomailta, mutta et tiedä mitä tehdä - ei hätää, ota yhteyttä koiravälittäjään! Näyttelytuomarinakin toiminut Frank S. Sternberg kertoi mainoksessaan hänellä olevan suhteita parhaisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin kenneleihin, ja mainitsi esimerkkeinä maahantuomistaan koirista kolme hyvin menestynyttä kiinanpalatsikoiraa. The Springside Dog Palace taas kertoi erikoistuneensa kiinanpalatsikoiriin, pomeranianeihin, chow choweihin, saksanpaimenkoiriin, skotlannin- ja länsiylämaanterriereihin, mutta lupasi hankkia asiakkaalleen minkä tahansa koiran, asiakkaalle sopivalla hinnalla.
 |
| (Vanity Fair huhtikuu 1916) |
 |
| (Vanity Fair tammikuu 1916) |
 |
| (Vanity Fair lokakuu 1915) |
Koiriin suhtauduttiin välillä enemmän liiketoimintana kuin harrastuksena tai intohimona. On ymmärrettävää, että koirakaupat tietenkin yrittävät saada "tuotteitaan" myytyä, sehän se kaupan idea on. Etenkin joulun lähestyessä joululahjapentuja mainosteltiin ahkerasti, mutta pentuja tyrkytettiin lahjaksi muinakin juhlapäivinä, kuten pääsiäisenä vaihtoehtona pääsiäistipuille. Eikä tähän syyllistyneet vain päivänselvästi kaupalliset koirakaupat, vaan myös yksityiset kasvattajat. Koiranpentujen ostaminen yllätyslahjoiksi oli monesti mukana kasvattajien mainoksissa. Tänä päivänä moinen ehdottelu olisi suuri tabu. Syystäkin, elävää ja tuntevaa eläintä ei kannata ostaa harkitsematta. Ties kuinka moni pennun lahjana saanut lapsi onkin pian kyllästynyt koiraan.
 |
| (Vanity Fair huhtikuu 1917) |
 |
| "Koiranpennut pääsiäislahjoina ovat paljon parempia vaihtoehtoja kuin hyödyttömät tivut tai kanit, jotka ennen häiritsivät huushollia." (Vanity Fair huhtikuu 1917) |
 |
| "Ihanimpia sylikoiria jouluksi, vaimollesi, tyttärellesi, kullallesi tai pojallesi!" (House and Garden tammikuu 1917) |
Tänä päivänä on päivänselvää, että rotukoiraa ostaessa kannattaa kääntyä ensimmäisenä yksityisen kasvattajan puoleen. Nykyään hyvän kasvattajan merkkinä pidetään terveystutkimuksia, pientä koiramäärää kotona ja maltillista pentuemäärää vuodessa. Koirien kasvatus ammattimaisesti ainoana elinkeinona on nykyään erittäin harvinaista ja tällaisia kasvattajia karsastetaan, sillä tänä päivänä taloudellinen hyötyminen lemmikistä tuntuu pahalta, eikä uskota, että suurta koira- ja pentuemäärää pystytään hoitamaan kunnolla. Ennen oli kuitenkin yleistä, että koirakasvattajilla oli jättikenneleitä, joissa saattoi olla jopa satoja koiria. Tietenkään kukaan ei voi yksin hoitaa näin suurta koiramäärää, siksipä kenneleissä oli monesti palkattuja apulaisia. Oli todella yleistä, että kennelien mainoksissa painotettiin koiria olevan AINA saatavilla. Tämä ei ollut häpeän aihe, vaan menestyksen merkki. Joissakin mainoksissa kerrottiin vieläpä, että kaikenikäisiä, eri värisiä, ja eri koulutustasolla olevia koiria on aina saatavilla. Myös edullisia hintoja painotettiin.
 |
| 45 saksanpaimenkoirapentua saatavilla lapsosten joulua varten! (Vanity Fair tammikuu 1916) |
 |
| Seitsemän saksanpaimenkoiran pentuetta saatavilla yhtäaikaa. (Vanity Fair marraskuu 1918) |
 |
| Viisi borzoipentuetta yhtäaikaa. (Vanity Fair tammikuu 1916) |
 |
| "Amerikan suurin kiinanpalatsikoirakenneli - monta tuontikoiraa - joululahjat varattu! 50 koiraa joista valita, kaikenikäisiä!" (Vanity Fair tammikuu 1916) |
Ei ollut myöskään harvinaista, että sama kenneli kasvatti hyvin montaa rotua. Tämäkään ei ollut laaduttomuuden merkki. Kansainvälinen näyttelytuomari Reuben Clark mainosti ylpeästi hänen kennelissään olevan sadan koiran valikoima kaikenlaisia rotuja, joiden hintataso vaihteli 10 dollarista 500 dollariin.
 |
| (Vanity Fair huhtikuu 1916) |
 |
| (Vanity Fair lokakuu 1915) |
 |
| (Vanity Fair elokuu 1914) |
Koirien kasvatuksen taloudellisista hyödyistä puhuttiin avoimesti, sitä käytettiin jopa myyntivalttina. Suosittuja valkoisia collieita kasvattanut The Island White Collie Kennels julkaisi lukuisia hieman erilaisia mainoksia eri lehdissä, joissa kaikissa yksi houkutin koiran hankintaan oli rahan tienaaminen pennuilla. Mainoksissa lupailtiin muun muassa tällaisia asioita:
"Collie-pari kasvattaa 300-400 dollarin verran pentuja vuodessa, sillä ne voivat saada kaksi suurta pentuetta joka vuosi (pentueessa voi olla jopa kaksitoista pentua). Erinomaisia lahjoja ystävillesi!" Toki nämäkin koirat olivat hinnoiltaan halpoja ja pentuja löytyi jouluksi.
 |
| (House and Garden huhtikuu 1912) |
 |
| (House and Garden marraskuu 1912) |
 |
| (Vanity Fair lokakuu 1916) |
Myös airedalenterriereitä kasvattanut Vibert Kennel käytti taloudellista hyötyä valttina mainoksessaan:
"Tuottoisin eläin mitä voit kasvattaa... Hyvä narttu tienaa yli 200 dollaria vuodessa. Voin myydä sinulle jalostusmateriaaliksi parhainta airedalenterrierin verta koko maailmassa, neuvon sinua miten niitä jalostetaan ja kasvatetaan, sekä voin auttaa sinua myymään jokaisen kasvattamasi pennun."
 |
| (Vanity Fair huhtikuu 1916) |
Koiramaailma on todellakin muuttunut paljon melko lyhyessä ajassa, sekä tulee vielä muuttumaan. Ken tietää mitä tulevaisuuden ihmiset ajattelevat tänä päivänä yleisessä käytössä olevista jalostus- tai koulutusmenetelmistä. Pääasiassa kehitys on mennyt parempaan suuntaan, mutta täytyy myöntää, että osa minusta tuntee kaipuuta yksinkertaisempiin aikoihin, jolloin koiran omistaminen ei ollut rakettitiedettä, ja jolloin laadukkaiden koirien haluttiin olevan helposti saatavilla myös pienituloisille ihmisille.
.png)
.png)
