Bonon arkinen järki

Bono oli maailman komein ja kiinnostavin koira, mutta ei antanut sen nousta päähänsä.

Sekalaiset Bonon muistelut jatkuvat. Kaikenlaisia isompia ja vähäpätöisempiä muistoja on lukemattomia, ja niille toki pitää keksiä jokin punainen lanka. Tällä kertaa langaksi päätyi koiran älykkyyden näkyminen täysin tavallisessa arjessa. Tiedostin aina Bonon olevan toinen elävä, hengittävä ja ajatteleva olento, siinä missä minäkin. Me ajattelimme eri asioita, mutta ajattelimme kuitenkin. Ja sillä oli selvästi myös rikas tunnemaailma, kaikki samat tunneskaalat, mitä ihmiselläkin on.

Vietin tuntikausia vain seuraamalla koiran touhuja vierestä. Mentiin jonnekin hevonkuuseen, istuin mättäälle ja katselin, kuinka Bono etsi ja kaivoi myyriä esille. Näin kuinka se kuuli tai haistoi myyrän maan sisällä, ja hetken kaivettuaan alkoi systemaattisesti taputtelemaan maata hieman eri kohdista, samalla katsellen lähtisikö myyrä liikkeelle. Se selvästi tiesi mitä teki. Elämänsä aikana se söi lukemattomia myyriä ja päästäisiä, kunnes iän myötä kuulo- ja hajuaisti heikentyivät eikä se enää löytänyt niitä.

Näin Bonon synnynnäisen älykkyyden esiintyvän täysin arkisissa ja muiden mielestä varmasti mitättömissä asioissa. Bonoa oli ilo kouluttaa ja se oppi kaikenlaista, mutta siinä oli jo tehdasasetuksena valmiina omaa itsenäistä järjen käyttöä. Esimerkiksi se osasi väistää puita ja tolppia, jotta hihna ei jäisi kiinni niihin. Vaikka näytti, että hihna tulisi sotkeentumaan, en kävellessä väistänyt estettä. Jos Bono ei väistänytkään ajoissa itse, sanoin "kierrä" ja niinpä Bono kääntyi takaisin ja kiersi. Syrjäseuduilla käytin pääasiassa 10 metrin pituista Flexiä, joten kohta, josta hihna oli jäänyt kiinni saattoi olla jo kaukana, mutta Bono osasi seurata hihnaa katseellaan. En koskaan opettanut tätä Bonolle mitenkään, se oli itse tajunnut tämän.

En koskaan saanut opetettua Bonolle oikeasti luotettavaa ja takuulla toimivaa noutoa. Se osasi miljoona turhaa temppua, mutta joko tämä ei sitä kiinnostanut, tai minä en vaan osannut. Bono ei ollut kovinkaan leikkisä, joten ehkä tämä oli sen tosikolle sielulle liian typerää toimintaa. Joskus se saattoi innostua noutamaan muutaman kerran peräkkäin, mutta suurimmaksi osaksi se vaan flegmaattisesti katsoi noudettavaa esinettä ja ilmoitti, että pidä akka tunkkisi. Mutta vedestä nouto toimi poikkeuksetta aina. En tiedä miksi. Veteen heitettävä keppi oli pakko noutaa joka kerta, vaikka sata kertaa putkeen.

Alla pari vuotta sitten kuvattu video, jossa olin heittänyt ison kepukan jokeen. Bono oli tässä jo vanha mies, sillä oli kaikenlaisia vaivoja ja ei enää juurikaan energiaa. Sen takajaloissa ei enää ollut voimaa. Mutta keppi oli heitetty veteen, joten se piti hakea. Asiaa piti kuitenkin miettiä ensin. Joku voisi katsoa videota ja nähdä laiskan tai epävarman koiran. Minä taas näen Bonon vanhuuden takia hitaana ja varovaisena. Virtaus ja jalkasijan menettäminen syvässä vedessä mietityttivät sitä. Se ei välttämättä saisi keppiä kiinni, jos lähtisi suoraan uimaan sitä kohti. Videossa se pitää koko ajan kepukkaa silmällä, mutta päättää kävellä matalassa vedessä tarpeeksi sen edelle, jotta voi uida sen kiinni.

En juurikaan mainitse kissoistani mitään, mutta Bono eli aina kissojen kanssa. Se ei ollut juurikaan niistä kiinnostunut, vaikka ulkona kaikki vieraat kissat olivat kovin houkuttavia saaliita. Monesti kerrotaan, että kissat pomottaisivat saman talouden koiria. No, ei meillä ainakaan. Bono oli selvästi toteemipaalun numero kakkonen ja kissat olivat jaloissa pyöriviä tyhjäntoimittajia, joiden olemassaoloa pääasiassa ei huomioitu, paitsi silloin, kun Bonon teki mieli hetken kiusata kissaa tökkimällä sitä kuonollaan. Edesmennyt Rusakko sentään toimi Bonon tyynynä, ja Bono pitikin tästä kissasta paljon enemmän kuin Napalmista.

Aina kun Napalmi ja Rusakko painivat Bono piti niitä huolestuneena silmällä, ja lopulta meni erottamaan ne. Huomasin, että joka kerralla Bono "syytti" Napalmia. Se meni kissojen väliin ja aina eristi nimenomaan Napalmin ja mulkoili sitä. Se teki tämän hellästi, mutta päättäväisesti. Alla olevassa videossa yksi tällainen tilanne. Bono laittaa Napalmin häpeänurkkaan, ja vähän hätkähtää kun Napalmi sähisee sille, jonka jälkeen hellästi painostaa kissan matalaksi.

Hauskana muistona tuli myös mieleen kuinka olimme olleet muutaman kuukauden koulun asuntolassa ja tulleet takaisin kotiin. Kotimatkalla olimme ottaneet hoidossa olleet kissat mukaan. Kotona avasin kissojen kantokopan ja roikotin toista kissaa Bonon edessä. Vaikka se ei ollut nähnyt perheenjäseniään kuukausiin, ei sitä olisi voinut vähempää kiinnostaa. Höpötin "Kuka se on? Katso, kuka tuli kotiin?" Bono säntäsi saman tien ikkunalle katsomaan onko joku tulossa.

Minua monesti harmitti etten koskaan vienyt Bonoa mihinkään älykkyystestiin. Pääsin kerran videoimaan toisen koiran SmartDOG-testausta, ja tämä olisi ollut hirvittävän kiinnostavaa tehdä Bonon kanssa. Mutta olihan se kallista lystiä, minä olin tuolloin työtön, ja en edes tiennyt, että testaaja oli tullut kaupunkiini, ennen kuin minua pyydettiin videoimaan. Koulussa luokkakaverien koirille tehtiin myös jotain sekalaisia älykkyystestejä, ja ai että kun harmitti, etten ollut ottanut Bonoa mukaan. Seurasin muiden koirien touhuja ja pänni, kun olin täysin varma, että Bono olisi tajunnut testin jujun nopeasti! Seuraavan koiran kanssa joku tällainen testi on ehdottomasti toivelistalla. Toki voi olla, että seuraava koira onkin täysi nuija.