Edward Bonettin sirkusketut ja -kissat

Jatketaan vielä edellisen postauksen aloittamalla kettulinjalla. Edward Bonetti oli syntynyt Amsterdamissa, Hollannissa. Hän tuli varsin kuuluisaksi alettuaan 1880-luvulla tehdä esityksiä, joissa hänen lukuisat eri eläimet tekivät jännittäviä temppuja. Erityisesti hän oli tunnettu kissoistaan ja ketuistaan, joita molempia pidettiin haastavina eläinlajeina opettaa. Hänen kerrotaan olleen ensimmäinen henkilö jolla oli temppukissa-show ja moni muu seurasi hänen jalanjäljissään. Eurooppaa kierreltyään hän jatkoi uraansa Amerikassa. Hänen nimensä kirjoitettiin välillä muodoissa Bonnetty tai Bonnette, sekä yleensä häntä kutsuttiin professoriksi, kuten monia muitakin aikakauden eläinkouluttajia.

Bonettin intohimo eläinten koulutusta kohtaan syntyi tavallaan sattumalta. Hänen vanhempansa olivat järjestäneet hänelle työpaikan apulaisena kangaskaupassa. Mutta kun hän luki Buffonin kreivin luonnonhistoriakirjasta ettei kissoja voi kouluttaa ("Ne eivät kykene säännölliseen koulutukseen koska niiden perimmäinen luonne vastustaa kaikkea rajoittamista"), hän päätti todistaa väitteen vääräksi. 

Bonetti alkoi kerätä täysin sattumanvaraisia kissoja kaduilta, ojista, katoilta, ja noin kolmen kuukauden ajaksi laittoi ne suureen huoneeseen, jossa ne saivat elää vapaasti ja hän tarkkaili niiden luonteita ja tapoja. Tämän jälkeen alkoi puolitoista vuotta kestävä koulutusvaihe. Hän piti kissojen tilan erityisen siistinä ja syötti niille maitoa, leipää ja maksaa. Bonetti vietti kaiken vapaan aikansa kissojen kanssa, ja tämä intohimo vaikutti hänen työnkin laatuun, jolloin hän sai lopulta potkut kangaskaupasta. Hänen vanhempansa löysivät hänelle vielä toisen työpaikan, mutta oli selvää, että Bonettin kohtalo oli jo sinetöity.

Bonetti siirsi kissansa suureen vilja-aittaan Amsterdamissa, joka oli täynnä hiiriä ja rottia. Eräänä päivänä hän löysi kahdeksan rotan poikasta, ja päätti totuttaa kissansa niihin. Totta kai kissat ensin yrittivät tappaa poikaset, mutta Bonetti piteli kissoista kiinni, ja pikkuhiljaa kissat menettivät mielenkiintonsa. Seuraavaksi hän totutti kissat kanarialintuun. Koska pedot jättivät saaliiseläimet rauhaan hänen eläimillä mainostettiin olevan omatunto. Bonettin kissat esiintyivät suurelle yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1882, ja eläinten lajikirjo kasvoi pikkuhiljaa sisältämään myös poneja, kettuja, apinoita, korppeja, kanoja, koiria, ankkoja, kyyhkyjä ja kakaduja.

Vuonna 1888 Bonetti mainosti tarjoavansa esitystään kaikenlaisille show-bisneksessä mukana oleville tahoille. Mainoksessa kerrottiin hänen esityksessä olevan mukana 28 kissaa, jotka esiintyisivät avoimessa tilassa, samalla kun niitä ympäröisi 20 rottaa, 18 hiirtä, 12 lintua ja neljä kalaa. Erityisen kauniin Jessie-kissan lupailtiin hyppäävän yhdeksän ponin yli, kaksi kissaa kiipeilisi kymmenen metriä pitkää köyttä pitkin, kaksi ratsasti ponilla, toiset kaksi taas tasapainoilivat poikkipalkeilla, ja neljä valkoista kissaa loikkivat trapetsilla. Esitys sopisi mihin vain tilaisuuteen, kuten teatteriin, sirkukseen tai puistoon. Hänen kerrottiin esiintyneen Pariisissa, Lissabonissa, Madridissa ja Barcelonassa. Kaikkialla hänen näytösaikoja oli lisätty, sillä esitykset olivat olleet jymymenestyksiä.

Menestyksen salaisuus oli miehen loputon kärsivällisyys ja lempeys. Vaikka kissat olivat typeriä, ei niitä missään nimessä saanut lyödä tai muutoin kaltoinkohdella, silloin niistä tuli vieläkin hankalampia. Kun kissa päätti ettei suostu tekemään jotain ei mikään mahti maailmassa saanut sitä enää muuttamaan mieltään. Yksi vaikeimmista kissalle opetettavista tempuista oli saada se hyppäämään paperilla peitetyn renkaan läpi. Ensin paperissa oli suuri reikä, joka vähitellen pieneni, kunnes kissa toivottavasti hyppäsi paperin läpi. Tämän tempun opettamiseen kului viisi kuukautta. Toiset viisi kuukautta kului jos rengas sytytettiin tuleen.

Sitten niihin kettuihin. Myös kettuja pidettiin yleisesti hyvin typerinä eläiminä, ainakin mitä koulutukseen tulee - mutta mikäli kyse olikin kanojen varastamisesta kettuja luonnehdittiin hyvinkin oveliksi ja juonikkaiksi. Bonetti kertoi kouluttavansa kaikki eläimensä täysin samalla tavalla. Väkivalta vain pelottaisi ja hämmentäisi eläimiä. Hän taisikin olla aikaansa edellä ja tänä päivänä hänen metodejaan varmaankin kuvailtaisiin positiiviseksi vahvistamiseksi. Kettujen koulutus kesti kuusi kuukautta. Häkeissään ketut näyttelivät hampaitaan ohikulkijoille, mutta esitysten aikana ne olivat täysin kuuliaita ja kesyn oloisia, eikä niitä olisi uskonut samoiksi eläimiksi.

Ketut hyppivät esteiden yli ja renkaiden läpi. Kissojen tavoin ne oli myös koulutettu jättämään luontaiset saaliinsa rauhaan. Käskystä ne loikkasivat kanojen ja ankkojen yli, seisoivat takajaloillaan kuin kerjäävät koirat, söivät lattialle siroteltua ruokaa täydessä sovussa koirien ja kanojen kanssa, ja kirmasivat ympäri areenaa kettukoirien kanssa, jotka normaalisti olivat niiden arkkivihollisia. Bonetti sai ketun ajamaan kolmipyörää samalla kun koirat työnsivät pyörää eteenpäin, ja ketut ja koirat valjastettiin vetämään eläimiä kuljettavaa kärryä. Jopa pieni apina saattoi ratsastaa ketulla tai koiralla.

Tammikuussa 1896 Bonetti laajensi reviiriään Amerikkaan asti ja debytoi Koster & Bial's Music Hallissa, New York Cityssä. Mukana oli koko eläinkatras ja esityksen kerrotaan olleen oikein onnistunut.

Lähteet:

*The Era 1.9.1888

*Famous Pets of Famous People (Eleanor Lewis, 1892)

*New York Clipper 1.11.1896

*The Strand Magazine volume 8 1894