Hopeanuolen historia Suomessa

Joitain suomennettuja Yoshihiro Takahashin teoksia

Tämä juttu ilmestyi Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n Tähdenlento -jäsenlehdessä nro 10. Joitain kohtia on hieman muuteltu ja käytän eri kuvia. Koska lehdessä oli Raezlan kirjoittama artikkeli Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n historiasta en tähän artikkeliin ottanut yhdistyksen historiaa mukaan ollenkaan, vaikka sekin on merkittävä osa suomalaista Ginga -fandomia ja yhdistys täytti tänä vuonna peräti kymmenen vuotta. Kertokaa ihmeessä jos mukana on virheellistä tietoa.

Nykyään Yoshihiro Takahashin suomennetut mangat ovat kuin itsestäänselvyys. Ne ilmestyvät kerran kuussa kauppoihin (tai Noah -sarjan tapauksessa joka toinen kuukausi), ja uusia sarjoja julkaistaan säännöllisesti. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut ja Hopeanuolella on ollut hyvin pitkä taival Suomessa. Niin pitkä, että ensimmäisillä faneilla voi olla jo omia fanitusta jatkavia lapsia. Mistä kaikki sai alkunsa?

Hopeanuoli julkaistiin Suomessa ensin leikattuna ja dubattuna animena. Ensimmäinen VHS-julkaisu tapahtui vuonna 1989 Screenet Ay:n toimesta. Videokasetteja oli neljä ja vuosien varrella niistä tehtiin useita julkaisuja. Takakansien tekstit olivat kuuluisia virheistään, tapahtumapaikaksi väitettiin Alaskaa ja hahmojen nimet oli kirjoitettu väärin. Suomijulkaisusta oli leikattu hyvin paljon materiaalia, josta suuri osa oli liian väkivaltaisiksi todettuja kohtauksia, mutta myös paljon muutakin oli päätynyt leikkauspöydälle. Tiettyjen kohtauksien puuttuminen aiheutti väärinkäsityksiä, esimerkiksi oli yleistä ajatella Rikin kuolleen uudelleen avautuneiden vanhojen haavojen takia, koska oikeaa kuoloniskua ei näytetty. Dubbauksen laatu oli kehnoa ja koomista. Mukana oli vain kourallinen ääninäyttelijöitä ja monella oli usea hahmo vastuullaan. Näitä VHS-julkaisuja ei mainostettu lähes ollenkaan.

VHS-kasettien ajalta ainut suomalainen oheistuote oli ensimmäisen kasetin kansikuvalla varustettu palapeli, joka on tänä päivänä hyvin harvinainen. On jäänyt mysteeriksi saiko palapelejä videon mukana kaupanpäällisinä vai erikseen ostettuina.

Kaikesta huolimatta Hopeanuoli sai suuren suosion osakseen ja muodostui kulttisuosikiksi. Suosion myötä fanit alkoivat perustaa sarjalle nettisivuja ja selvitellä sen alkuperää. Nettisivuille kertyi tietoa leikatuista kohtauksista, mangasta ja etenkin sen mysteerisestä susisaagasta, oheistuotteista ja Takahashista itsestään.

Hopeanuoli innoitti faneja julkaisemaan fanitaidetta netissä, sekä myös luomaan omia tarinoita, sarjakuvia ja roolipelejä, joihin otettiin selkeitä vaikutteita sarjasta. 2000-luvun alku oli netissä Ginga -fanien kulta-aikaa. Koska Hopeanuolesta tiedettiin melko vähän, oli siinä kiehtovaa mystisyyttä, mikä innoitti faneja ottamaan sarjasta lisää selvää. Uusia fanisivuja pystytettiin harva se päivä. Todennäköisesti merkittävin fanisivusto, Hopeanuoli.com, perustettiin vuonna 2001. Sivun perustajan, Moonin, haastattelu löytyy Tähdenlento 8:sta. Hopeanuoli.com sisälsi hyvin paljon tietoa sarjasta, sen jatko-osasta Weedistä sekä Takahashin muista töistä. Sivusto tarjosi myös foorumin, joka toimi pitkän aikaa tärkeänä kokoontumispaikkana faneille. Tällä ajalla oli myös paljon muita merkittäviä Ginga -sivuja, kuten skannattuja mangakohtauksia sisältänyt Kipsun Hopsu-sivut, sekä ulkomaalainen Gingasite.net.

Kipsun Hopsu-sivut löytyvät arkistoituna versiona täältä.

Mangan ja oheistuotteiden keräilystä tuli hyvin suosittua 2000-luvun alussa. Näitä myytiin oheistuotteiden jälleenmyyntiä varten perustetussa Bemmun kaupassa (joka omistajavaihdoksen jälkeen toimi nimellä Hopeanuoli-kauppa), sekä netin huutokaupoissa. Tuotteilla oli erittäin korkeita hintoja, koska oheistuotteiden saanti Suomeen oli hankalaa, eikä aluksi ollut selvyyttä kuinka yleisiä jotkin tavarat olivat. Epätietoisuuden vuoksi osaa tuotteista taas myytiin aluksi pilkkahintaan. Fanit olivat kuitenkin valmiita maksamaan Hopeanuoli -tuotteista lähes mitä tahansa. Mangoista suosituimpia olivat susisaagan osat, ja niistä skannattiin kohtauksia nettiin kaikkien luettaviksi. 2012 -2016 oli olemassa myös yritys Ginga.fi, joka Bemmun kaupan tavoin jälleenmyi Gingaan liittyviä tuotteita. Ginga.fiä ylläpitivät nimimerkit Kamome ja Sukka. Tällä hetkellä ainut yritys, joka myy Gingan vanhoja oheistuotteita ja japaninkielisiä mangoja on Urumi.

Fanien keskuudessa alkoi tapahtua tietynlaista jakaantumista keräilijöiden, fanitaiteilijoiden ja muiden fanien välillä, mistä syntyi elitismisyytteitä. Tänä päivänä erimielisyydet eivät vaikuta olevan pinnalla enää.

Leikkaamatonta versiota toivoneet suomalaiset fanit tekivät nettiadressin, joka keräsi yli 1300 nimeä. Tämä herätti huomiota, ja Hopeanuoli julkaistiin leikkaamattomana versiona DVD:llä vuonna 2003. DVD-boksi oli erittäin suosittu, kovasta, jopa yli 80€ hinnastaan huolimatta. Sarja on sittemmin julkaistu DVD:llä useamman kerran, myös leikattuna versiona. Kesti kuitenkin vielä monta vuotta, että alkuperäinen manga saatiin suomennettua. Tämä haave toteutui viimein vuonna 2010, kun Punainen Jättiläinen julkaisi ensimmäisen Hopeanuoli -pokkarin. Julkaisu oli supersuosittu ja seuraavana vuonna Hopeanuoli oli Suomen myydyin mangasarja. Myös jatko-osat, oheiskirjat ja Takahashin muut sarjat on otettu hyvin vastaan. Esimerkiksi tietokirja Meteor Ginin ensimmäinen painos myytiin loppuun parissa viikossa.

Siinä missä fanien tekemien kotisivujen suosio oli lähtenyt hiipumaan, oli 2010-luvulla tulleet tilalle Ginga-blogit. Mangan suomennos aiheutti useamman vuoden kestävän voimakkaan buumin sarjan suosiossa, minkä ansiosta moni fani perusti blogin, joka oli kotisivujen tekoon verrattuna huomattavasti helpompaa. Tämä villitys on nyt lähtenyt laskuun, mutta ken tietää mikä saa fanit taas innostumaan tulevaisuudessa. Yhä päivittyviä, merkittäviä Ginga -blogeja ovat Hopeatiikeri ja Kaksoissolan blogi.

Oheistuotenäyttely Gingaconissa vuonna 2017

Hopeanuolen yllättävä suosio herätti huomiota myös Japanissa. Samanlaista maanista suosiota sarja ei ole saanut osakseen edes kotimaassaan. Mangan suomennoksen kunniaksi Yoshihiro Takahashi matkusti Helsinkiin vuonna 2011 tapaamaan fanejaan Traconin kunniavieraana. Fanit olivat tätä ennen onnistuneesti keränneet rahaa Takahashin limusiinikyytiin lentokentältä hotellille. Samana vuonna päivänvalon näki myös fanien järjestämä Hopeanuoli!musikaali, jonka Takahashi pääsi itse näkemään. Takahashi palasi Suomeen myös vuonna 2012 Animeconin kunniavieraana. Yleisön pyynnöstä Hopeanuoli!musikaali esitettiin myös tässä tapahtumassa uudistettuna versiona.

Takahashi on kertonut Suomen vierailuistaan useaan otteeseen mangojensa takasivuilla, sekä omistanut Suomelle tarinan Namonaki Inu no Uta. Tarinaa ei ole vielä suomennettu. John -hahmon syntymäpaikaksi hän oli alunperin kertonut olevan Tokio, mutta kiitoksena Suomelle hän muutti syntymäpaikan Suomeksi. Viimeisin kunnianosoitus on Johnin veljenpoika, Andy Valkama -niminen hahmo, jonka sukujuuret vievät Suomeen ja joka sai nimensä Punaisen Jättiläisen Antti Valkaman mukaan.

Hopeanuolen fanit ovat yhä hyvin aktiivisia järjestämään erilaisia projekteja. Yhtenä osoituksena tästä ovat tietenkin Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n eri projektit, kuten Gingacon -tapahtumat, keräilykortit ja värityskirja. Muita fanien projekteja ovat olleet esimerkiksi Weed - Kaksoissolan legenda -musikaali vuoden 2016 Hypeconissa, vuonna 2016 avattu Gingapedia -tietosivusto, sekä vuonna 2016 lanseerannut kotimainen virallisia Ginga -oheistuotteita valmistava PurePlastic, jonka valikoimassa on tällä hetkellä muun muassa pehmoleluja ja julisteita. PurePlasticin haastattelu löytyy Tähdenlennon 5. numerosta.