torstai 11. joulukuuta 2025

Nara piertelee, osa 33: Ukkelit, hukkelit ja tiikerit

Mitäh, minäkö piirrän vielä? Ihmeellistä, mutta totta. En ole pitkiin aikoihin piirtänyt mitään vakavaa, mutta julkaistaan nyt niitä vähemmän vakavia sitten.

Ensimmäisenä uusin ja selkeästi parhain kuva. Katsoin muutama päivä sitten Gridlocked-elokuvan, joka oli todella, todella huono, mutta siinä oli suuri rakkauteni Stephen Lang upean tyylikkäänä hopeakettupahiksena. Miten uljas ilmestys! Huokaus. Leffan aikana sain parin tunnin sisällä tehtyä yllättävän yksityiskohtaiseksi päätyneen portraitin. Oikeasti hämmästyin miten nopeasti ja vaivattomasti tämä syntyi, jokin suuri tunteiden palo valtasi minut! Koska mallikuva oli niin epäselvä jouduin keksiä kasvojen yksityiskohtia päästäni. Ehkä ukkeli lopulta rypistyi liikaa.

Ukko on ensin piirretty uskollisella Pirkka-kynällä (välineurheilu taas huipussaan!) ja sitten sävytetty mustalla vesivärillä. Olin kovasti odottanut, että saisin tehdä partaan ja hiuksiin harmaita karvoja, mutta tätä varten kaikki valkoiset geelikynäni olivat kuivuneet pilalle, ja mikään muu ei olisi erottunut tumman päältä - paitsi toki maali, hmm. Yksi geelikynä suostui pitkin hampain toimimaan joten kuten, jättäen nykivää ja kuivaa jälkeä, kunnes sekin kuoli. Olkoon. Tästä tuli siis huomattavasti tummaverisempi kuin mallikuvasta, mutta ehkä korjaan tilanteen joskus kun ostan uusia geelikyniä.

Nautin tämän piirtämisestä ihan hirveästi! Minä olen normaalisti vältellyt ihmisiä ja kaikkia muitakin vaikeita aiheita. Mutta ukkelit! Ukkelit ovat vastustamattomia ja heidän piirtäminenkin on suuri ilo. Olin muuten aiemmin piirtänyt saman äijän tässä postauksessa, ja on rohkaisevaa nähdä, että jälki on nyt huomattavasti paremman näköistä. Toki silloinen suttu oli tehty kuulakärkikynällä, mutta silti.




Mallikuva
Joskus kesällä äitini innostui Finstones-villityksestä, jossa siis maalataan kiviä ja jätetään ne julkisille paikoille muiden löydettäviksi. Minäkin sitten maalasin tasan yhden kiven, enkä edes raaskinut piilottaa sitä minnekään. Se on toistaiseksi kirjahyllyllä. Halusin vain kokeilla millaista olisi maalata kivelle, mitä olin viimeksi tehnyt varmaan 15+ vuotta sitten. Ihan hauskaa, muttei koukuttavaa. Valitsin hyvin helpon aiheen. En sentään ainaisia susia, mutta ei hätää, niitäkin tulee tämän jälkeen.


Sitten ne lain säätämät vihaiset ja lemmenkipeät sudet. Näistä ei ole mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Eka on piirretty MS Paintilla. Viimeinen on tehty eilen baarissa. Onhan se sopivan krapulaisen näköinen.