Näytetään tekstit, joissa on tunniste piirtäminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste piirtäminen. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. marraskuuta 2026

Nara piertelee, osa 34: Lämpöiset hukkelit

Voiko tämä olla tottakaan? Olenko minä piirtänyt jotain!? Eräs henkilö yllätti neulomalla minulle kaksi pipoa. Olin eleestä kovin yllättynyt ja liikuttunut, joten halusin antaa hänelle jotain takaisin. Olemme molemmat koiraihmisiä, joten aihetta ei tarvinnut paljoa miettiä.

Aloitin syksyllä työväenopiston taidekurssin, jossa ei ole mitään varsinaista opetusta, vaan kaikki tulevat työstämään omia projektejaan ja tekevät mitä haluavat. Opetuksen puute on tavallaan ollut harmillista, sillä kurssin myyntipuheissa kerrottiin kurssilla käytettävän eri välineitä ja tekniikoita. Sain siitä mielikuvan, että niitä oikeasti esiteltäisiin. Noh, on kurssi kuitenkin ollut hyvä juttu, koska olen sen muodossa saanut konkreettisen syyn piirtää. Menen kerran viikossa paikkaan, jossa on "pakko" piirtää, muita keskittymiskykyä harhauttavia asioita ei ole, ja muiden läsnäolo herättää jonkinlaista halua näyttää "hei minäkin osaan". Tein tätä kuvaa kurssilla. Kotona en koskenut siihen ollenkaan.


Olemme molemmat lemmenkipeitä ja epäonnisia, joten tein vähän lällyn kuvan. Hahmot esittävät meitä - tavallaan. En ole vieläkään päässyt aivojeni kanssa yhteisymmärrykseen millainen väritys alter egollani on. Voin suunnitella kaikenlaisia hienoja värityksiä hahmon reference sheetille, mutta on ihan eri asia onko väritys sitten luontevaa tehdä uudestaan ja uudestaan. Kun tämän kuvan kanssa pääsin väritysvaiheeseen, huomasin, että aiemmin suunnittelemani kuvioinnit hahmolleni eivät vaan onnistuneet tässä kuvassa. En alkanut tapella asian kanssa, vaan tein sitten hahmolle pelkistetymmän värityksen. Eipä sillä ole niin väliä. Hän oli toivonut koirahahmonsa olevan väriltään hyvin tumma, lapinporokoiran riistaparkkia muistuttava. Molemmat ovat jonkinlaisia koirasusisekuleita.

Hyppäsin nyt asioiden edelle, eihän vielä olla väritysvaiheessa. Luonnokseen päätyi taustalle epämääräistä pihlajan alkua. En ollut aluksi ollenkaan varma millainen tausta tulisi olemaan. Menin tässä fiiliksen pohjalla. Kun oli aika aloittaa taustan piirtäminen, koin pihlajan liian vaikeaksi. Siinä olisi paljon erilaisia kerroksia, lehtiä, oksia, marjoja. Taustalle piti keksiä jotain yksinkertaisempaa. Sitä mietiskellessä voisin ainakin puhtaaksipiirtää koirat ensin. Luonnollisesti pipo tuli kuvaan mukaan. Jostain syystä istuvien koirien takajalat ovat minulle vaikeita piirtää, ja tässäkään kuvassa anatomia ei tunnu toimivan.


Piirsin kuvan läpi kahdesti, sillä ensimmäisessä yrityksessä (en ottanut siitä kuvaa) jälki oli jäykkää ja olin pahasti ruosteessa. Toisella yrityksellä olin päässyt taas jyvälle piirtämisestä. Käytän mustaa värikynää ääriviivoihin, sillä lyijykynän lyijy aina kiiltää häiritsevästi.



Taustalle ilmestyi kuu ja kuiva puu. Tässä mentiin turvallisesti mukavuusalueella. Olen piirtänyt kuun jo miljoona kertaa, joten tämä oli yliturvallinen pelkurin vaihtoehto. Myös karahka oli helppo vaihtoehto, kun siinä ei olisi kerroksittain lehtiä.

Aloin sävyttämään kuvaa värikynillä ensin sinisellä, onhan kyseessä yökohtaus. Kuva oli todella jännittävän ja dramaattisen näköinen vielä kun kaikki oli vain sinistä. Tavallaan toivon, että olisin ollut tarpeeksi rohkea jättämään taustan vain siniseksi ja hukat olisivat olleet normaalisti väritettyjä, siinä olisi voinut syntyä tosi mielenkiintoinen kontrasti.


Värikynäkerroksen päälle lisään Copic-tussia, joko blenderiä tai värikynän värin vaaleampaa versiota. Tämä korostaa värikynävärityksen voimakkuutta ja samalla tasoittaa paperin tekstuurin aiheuttamat valkoiset pisteet. Sininen sävytys voi näyttää pelottavan voimakkaalta, mutta uskokaa vaan, kyllä se jää vielä muun värityksen alle (valitettavasti?). 


Hmm tein ehkä virheen, kun väritin uroshurtan turkin ruskealla Copicilla, turkki oli hienomman näköinen kun oli vielä voimakkaasti sini-musta. Ajattelin ruskean sävyn olevan kuitenkin luonnollisempi vaihtoehto ja lähempänä haluttua riistaparkkia. Kuussa on käytetty Copicin blenderiä reilusti, jotta sen väritys olisi pehmeämpää.

Väritys on nyt lähes valmis, mutta ääriviivat ovat jääneet epäselviksi värien alle. Tein viivat uudelleen tussilla. Lisäsin myös valkoista geelikynää sinne sun tänne tuomaan hohtoa. Kuussa on myös paljon geelikynää, jota lisäsin kirkkaimpiin kohtiin ja sitten nopeasti levitin sormilla, jotta jälki olisi sellaista hämyistä. Väritys on minulle aina pelottavaa touhua, ja jokaisessa vaiheessa on hetkiä, jolloin kuva näyttäisi menevän pilalle. Näiden epävarmuuksien yli pitää vain jatkaa, kunnes kuva yhtäkkiä näyttääkin taas hyvältä. Olen lopputulokseen tyytyväinen, vaikka nyt toivonkin, että olisin uskaltanut jättää taustan pelkästään siniseksi.

Minulla ei vieläkään ole skanneria ja kirjaston skannerilla sain taas tökerön pikselimössöskannin. Epätoivoissani sitten kysyin lahjan saajalta olisiko hänellä skanneria. Ei ollut, mutta hänellä olisi hyvä kamera. Hän sai otettua kuvasta oikein hyvän valokuvan, vaikka eihän se kunnon skannausta voita. Silti olen kiitollinen siitä, että tämän kuvan teosta jäi todiste käteen!


torstai 11. joulukuuta 2025

Nara piertelee, osa 33: Ukkelit, hukkelit ja tiikerit

Mitäh, minäkö piirrän vielä? Ihmeellistä, mutta totta. En ole pitkiin aikoihin piirtänyt mitään vakavaa, mutta julkaistaan nyt niitä vähemmän vakavia sitten.

Ensimmäisenä uusin ja selkeästi parhain kuva. Katsoin muutama päivä sitten Gridlocked-elokuvan, joka oli todella, todella huono, mutta siinä oli suuri rakkauteni Stephen Lang upean tyylikkäänä hopeakettupahiksena. Miten uljas ilmestys! Huokaus. Leffan aikana sain parin tunnin sisällä tehtyä yllättävän yksityiskohtaiseksi päätyneen portraitin. Oikeasti hämmästyin miten nopeasti ja vaivattomasti tämä syntyi, jokin suuri tunteiden palo valtasi minut! Koska mallikuva oli niin epäselvä jouduin keksiä kasvojen yksityiskohtia päästäni. Ehkä ukkeli lopulta rypistyi liikaa.

Ukko on ensin piirretty uskollisella Pirkka-kynällä (välineurheilu taas huipussaan!) ja sitten sävytetty mustalla vesivärillä. Olin kovasti odottanut, että saisin tehdä partaan ja hiuksiin harmaita karvoja, mutta tätä varten kaikki valkoiset geelikynäni olivat kuivuneet pilalle, ja mikään muu ei olisi erottunut tumman päältä - paitsi toki maali, hmm. Yksi geelikynä suostui pitkin hampain toimimaan joten kuten, jättäen nykivää ja kuivaa jälkeä, kunnes sekin kuoli. Olkoon. Tästä tuli siis huomattavasti tummaverisempi kuin mallikuvasta, mutta ehkä korjaan tilanteen joskus kun ostan uusia geelikyniä.

Nautin tämän piirtämisestä ihan hirveästi! Minä olen normaalisti vältellyt ihmisiä ja kaikkia muitakin vaikeita aiheita. Mutta ukkelit! Ukkelit ovat vastustamattomia ja heidän piirtäminenkin on suuri ilo. Olin muuten aiemmin piirtänyt saman äijän tässä postauksessa, ja on rohkaisevaa nähdä, että jälki on nyt huomattavasti paremman näköistä. Toki silloinen suttu oli tehty kuulakärkikynällä, mutta silti.




Mallikuva
Joskus kesällä äitini innostui Finstones-villityksestä, jossa siis maalataan kiviä ja jätetään ne julkisille paikoille muiden löydettäviksi. Minäkin sitten maalasin tasan yhden kiven, enkä edes raaskinut piilottaa sitä minnekään. Se on toistaiseksi kirjahyllyllä. Halusin vain kokeilla millaista olisi maalata kivelle, mitä olin viimeksi tehnyt varmaan 15+ vuotta sitten. Ihan hauskaa, muttei koukuttavaa. Valitsin hyvin helpon aiheen. En sentään ainaisia susia, mutta ei hätää, niitäkin tulee tämän jälkeen.


Sitten ne lain säätämät vihaiset ja lemmenkipeät sudet. Näistä ei ole mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Eka on piirretty MS Paintilla. Viimeinen on tehty eilen baarissa. Onhan se sopivan krapulaisen näköinen.








torstai 7. marraskuuta 2024

Nara piertelee, osa 32: Kuulakärkikynäkakkaa

Tämä on aika söpö, sen voisi piirtää "kunnolla" myöhemmin.


En ole tänä vuonna piirtänyt melkein ollenkaan. Ei vaan ole huvittanut. Olen kyllä ajatellut piirtämistä, mutta se on aina jäänyt vain ajattelun tasolle. Postaan tänne nyt kuitenkin edes jotain suttuja, joita olen tehnyt viime aikoina (ajallisesti hyvin venyvä käsite). Onhan tämäkin parempi kuin ei mitään. Pahoittelen huonoja kännykkäkuvia. Skanneria ei vieläkään ole, enkä näitä aio mennä kirjastoon skannaamaan. Kännykällä on todella haastavaa saada tasaisesti valaistuja kuvia.

Nämä on kaikki tehty luonnostelematta kuulakärkikynällä, ilman mitään malleja. Anatomia on siis mitä on. Suurin osa postauksen kuvista on tehty tällä viikolla kun olin tekemässä trukkikorttia (poikkeuksena muutama alimmaksi tuleva). 90% yhden päivän kurssista oli pelkkää liibalaabaa ja on aivan liikaa vaadittu, että voisin vain rauhassa istua ja kuunnella. Vaikka muuten ei olekaan tehnyt mieli piirtää, silloin oli pakko kaivaa kynä ja paperi esille etten lähtisi kiipeilemään pitkin seiniä. Oli helpottavaa huomata, etteivät vanhat taidot ole kadonneet vaikken olekaan harjoittanut niitä.

Lain säätämä pakollinen vihainen susi.

Epämuodostuneita kissoja.

Steroideja vetänyt pussijukka.

Tässä on ihan hauska ilme.






Tässä vaiheessa kynästä alkoi loppua muste ja jäljestä tuli nykivää.

Sitten loput pierut ovatkin vanhempia, ja piirretty lähinnä lievittämään lemmenkipujani. Yhä haaveilen ja vingun ja vongun vanhemman herrasmiehen perään, ja tämä tietty heijastuu kuvissani. Korostan kokoeroa tahallaan ja hyvin tyypillisesti kuvissani nartut ovat onnessaan mielisteleviä, ihailevia ja luikertelevia. 





Nämä rakit olivat eri papereilla, mutta pääsivät yhteen kun yhdistin puhelimella.

Oho, turreja. Mietin aika kauan kehtaanko edes julkaista näitä kahta, koska koin ne niin noloina ja henkilökohtaisina. Mutta paskanmarjat, julkaisen mitä huvittaa.

Tällä äijällä on typistetyt korvat, jos mietit miksi näyttää oudolta.

Ehkä jokin ihme vielä tapahtuu ja piirrän jotain kunnolla! Toivoa ei ole vielä menetetty!

maanantai 12. helmikuuta 2024

Nara piertelee, osa 31: Kisaragi

 Piirsin tämän kuvan Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n tulevaa muistipeliä varten. Olen yleensä valinnut tällaisissa projekteissa vähemmän suosittuja hahmoja, mastiffeja ja jopa ihmisiä, koska tiedän pystykorvien olevan muiden suosikkeja ja helpoimpia piirrettäviä. Tällä kertaa kuitenkin valitsin hahmoista Kisaragin, koska halusin kokeilla värittää revontulia. Noh, ne eivät onnistuneet toivotusti, mutta ensimmäiseksi yritykseksi tästä tuli ihan kelvollinen.

Itseltään varastaminen on aina ok! Häpeilemättä läpipiirsin koirani kuvan. Onpa kätevää kun on oma malli kotona.


Kun luonnos oli valmis piirsin sen uudelleen valopöydällä. Vähän harmittaa etten jaksanut tehdä värillisiä ääriviivoja, ne olisivat voineet tehdä kuvasta eloisamman ja näyttävämmän. Totta puhuen minulla ei ole ollut paljoa piirtoinspistä viime aikoina, mutta tein tämän kuvan puoliväkisin kun halusin kuitenkin olla projektissa mukana.


Pelkästään sinisävyinen kuva oli yllättävän hieno! Oikeastaan harmitti alkaa värittämään sitä enemmän, varsinkin kun en tiennyt onnistuisivatko revontulet ollenkaan.


Pelkäsin käyttää vesivärejä taivaaseen, vaikka niillä olisi varmasti voinut saada aikaan luonnollisemmat revontulet. Vesiväreissä on kuitenkin aina tietty kontrollin puute, mikä pelotti liikaa uutta juttua värittäessä. Käytin vain puuvärejä mahdollisimman paljon, mutta kuten lähes aina mukana on myös hieman vesiväriä ja Copic-tussia.

Lisäsin vielä geelikynällä lumihiutaleita. En nyt ole erityisen tyytyväinen mutten pettynytkään kuvaan. Suhtaudun siihen neutraalisti. Revontulet eivät sulaudu taivaaseen tarpeeksi, ne ovat nyt vain tommoisia värikkäitä möykkyjä... Silti opin tästä paljon ja kenties seuraavalla kerralla niistä tulee luontevamman näköisiä. En aio yrittää parannella tätä kuvaa tai tehdä sitä uudelleen, ihan hyvä se näin on, eikä sitä tarvitse hävetä muiden rinnalla.

perjantai 28. heinäkuuta 2023

Nara piertelee, osa 30: Sekalaista paskelia




Olen viime aikoina piirtänyt harmittavan vähän. Yksi syy on ollut se, etten vieläkään ole saanut hommattua uutta skanneria, minkä vuoksi tässäkin postauksessa on vaan kökköjä kamerakuvia tai sitten olen tuherrellut jotain turhanpäiväistä wanhalla kunnon MS Paintilla. Kuitenkin olen tehnyt edes jotain silloin tällöin ja ylläpitänyt taitoani. Aiheet ovat pääasiassa olleet sellaisia, joista MINÄ olen saanut iloa, vaikkeivät ne kiinnostaisi ketään muuta. Hopeanuoli-yhdistyksen muistipeliä varten olen tehnyt yhden kuvan valmiiksi ja jopa muistanut ottaa vaihekuvat siitä, joten teen siitä joskus myöhemmin oman postauksen.

Alla todella sekalaista settiä.
 

Tämä oli jo viime vuoden puolelta, mutta laitetaan silti mukaan. Olen jo kauan halunnut uusia alter egoni ulkonäön, mutta toisaalta asia ei ole ollut mitenkään kiireellinen tai tärkeä. Kaikki aiemmat alter egoni (tai "fursonat") ovat olleet koirasusia, pois lukien viimeisin, joka oli amerikanpitbullterrieri (todennäköisesti aion kuitenkin pitää pittiversion yhä olemassa jollain tapaa, koska pidän siitä). Haluan jälleen palata koirasuden pariin, vaikka se onkin tylsempi ja kliseisempi vaihtoehto. Ja sen pitäisi olla punaruskea. En tiedä pidänkö tästä värityksestä. Se on ollut toistaiseksi todella vaikea muistaa ulkoa, joten varmaankin palaan tämän pariin ja yritän yksinkertaistaa merkkejä. Käytän Painttia paljon uusien hahmojen suunnitteluun koska sillä voi kokeilla eri värejä nopeasti.

Tätä oli kivaa tehdä. Nyt on ollut pitkän aikaa tauolla ja saatan tehdä koko kuvan uudestaan toiselle paperille, koska nykyinen on niin suttuinen. Suhtaudun tähän luonnoksena vaikka olen mennyt hulluksi yksityiskohtien kanssa. Ihan ensimmäinen luonnos oli vähän tylsän näköinen, tiesin, että voisin saada hukasta vaikuttavamman näköisen ja kuun ympäri kiertyvä kieli tekisi siitä mielenkiintoisemman. Halusin myös viimein oppia piirtämään rakkien huulipoimut realistisemmin. Jotkut varmaan tietävät mytologian Fenrir-suden, joka söi auringon. Tässä kuvassa tulee olemaan kaverini hahmo syömässä kuun.


Myös työn alla oleva kuva, tai osa sitä.


Katsoin Avatar 2:n ja pahis oli ollut hotti edellisessäkin osassa, mutta nyt hänestä tehtiin anime-kissapoika (lol). Ihastuin täysillä, joten oli aika yrittää piirtää Avatarin na'vi-avaruusolioita. Tämä oli hyvin haasteellista! Ylipäänsä ihmisten piirtäminen on minulle vaikeaa ja nyt piti piirtää ihminen, joka ei olekaan... ihminen... mutta kuitenkin ei saa olla liian eläinkään. Vaikeaa löytää se tasapaino ja tajuta miten nuo kasvot toimivat.



Avaruuskisulit alkoivat sujua huomattavasti paremmin kun siirryin sarjakuvamaisempaan tyyliin. Ehkä saan vielä piirrettyä jotain "vakavaa" tämän aiheen parissa.

Aloin miettiä missä muualla tämän hahmon näyttelijä olikaan ollut, ja muistin Terra Nova -sarjan, jota olin yrittänyt katsoa kun se alkoi pyöriä Suomen telkkarissa vuonna 2012. Olin niin innostunut sarjasta, se kuulosti todella hyvältä, olihan siinä luvattu olevan scifiä, aikamatkustusta, dinosauruksia ja tuottajana oli Steven Spielberg. Mutta jätin sarjan kesken muutaman jakson jälkeen, se olikin typerää skeidaa. Nyt sitten yli kymmenen vuoden jälkeen otin sarjan uusintakatseluun ja noh, olihan se vieläkin pääasiassa pöljää, osa jaksoista oli tyhjänpäiväistä filleriä, mutta loppua kohden pääjuonesta tulikin yllättävän kiinnostavaa. Sarja loppui täysin keskeneräisesti juuri silloin kun aloin aidosti kiinnostua siitä, eikä sille aiota tehdä jatkoa. Mutta Stephen Lang oli törkeän komea hopeakettu siinä, joten turhauttavasti päättynyt katselukokemus ei haittaa.

Yritän saada itseäni piirtämään ihmisiä ja mikäpä motivoisi enemmän kuin hienot ukot. Tästä tuli nuhjuisen näköinen, valppaus ja terävyys kasvoista katosi johonkin. Mutta kyllä tämän ihmiseksi ja kenties jopa henkilöksi tunnistaa, ja kyseessä on vain nopea kuulakärkikynäsuttu (mukana myös valkoista geelikynää), joten otan tämän onnistumisena.



Oho onpa noloa, jatketaan äkkiä eteenpäin.

ETEENPÄIN!

Rakkauteni Mads Mikkelseniä kohtaan jatkuu. Hän on tunnettu luisesta naamasta ja pahisrooleista, joten olin jo jonkin aikaa halunnut piirtää tälläisen kuvan. Ja muutenkin mikä vaan tekosyy piirtää kalloja on tervetullut, ne ovat oikein hauskoja piirrettäviä. Kiitos teknologian ihmeiden pystyin yhdistämään mallikuvat ja helpottamaan huomattavasti piirrosprosessia. Tykkään tästä suherruksesta todella paljon ja tekee jo mieli tehdä sen perusteella "kunnon" kuva.