Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hopeanuoli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hopeanuoli. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. huhtikuuta 2026

Top 15 Gingan karmeimmat kuolemat

Tämä juttu on julkaistu alunperin Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n Tähdenlento-jäsenlehdessä nro 20. Lehdessä olin nurinkurisesti listannut kuolemat alkaen ykkösestä ja päättyen viiteentoista, joten korjaan virheen blogiversioon.

Ginga-sarja on harvinaisen väkivaltainen eläintarina, jossa ei säästellä tuskallisissa ja graafisissa kuolemissa. Kun kamalia kuolemia onkin niin paljon, on vaikeaa valita, mikä niistä olisi se kaikista hirvittävin kohtalo. Yritetään silti! Varmasti moni kauhea kuolema on jäänyt listasta, ja kannattaa muistaa, että listaus on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni.

Arvioinnissa otetaan huomioon kuoleman kivuliaisuus, kitumisen kesto sekä se, tunteeko uhri paljon nöyryytystä ja pelkoa. Myös kuoleman näyttävyydellä on väliä, mutta huomattavasti vähemmän kuin edellä mainituilla asioilla.

Sulkuihin on merkitty pokkari, jossa kuolema tapahtuu!

15. Shuuga (Hopeanuoli 15)

Shuuga oli susi, joka seivästi vastustajansa bambupuihin ja jätti ruumiit mätänemään bambuun. Taistelussa Akamea vastaan Akame esitti tekevänsä Raikaken-iskun ylhäältäpäin muiden ninjakoirien kanssa, mutta muut koirat olivatkin ruumiita Shuugan kokoelmasta. Shuuga yritti iskeä Akameksi luulemaansa koiraa ilmassa, mutta Akame olikin käyttänyt raatoa kilpenään. Akame otti Shuugasta kiinni ja heilautti tämän terävästä bambusta läpi. Shuugan kuolema oli nopea, mutta oli makaaberia kuinka hän lopulta liittyi omaan kokoelmaansa.

14. Akakabuton poika (Hopeanuoli 2)

Täysikasvuinen Akakabuton pentu oli hyökännyt vuorimajaan ja tappanut kaksi miestä. Gin lähti muiden metsästäjien kanssa etsimään Akakabutoksi luultua karhua. Johnin harhauttaessa karhua Hidetoshi ampuu sitä kiväärillään, jolloin iskun voimasta karhu kaatuu useita metrejä mäkeä alas ja törmää puuhun. Karhu ei kuitenkaan kuollut, vaan yritti vielä hyökätä Hidetoshin kimppuun. Hidetoshi ehti ampua sitä päähän, jolloin karhun vasen puoli kallosta hajoaa ja veri suihkuaa dramaattisesti. Tunnekuohuissaan Hidetoshi ampuu ruumista vielä kahdesti.

13. Kurojaki (Hopeanuoli 7)

Kurojakin kuolema on yksi Hopeanuolen muistettavimmista kohtauksista. Akamen polttaessa Iga-kartanon Kurojaki juoksi palavaan taloon anastaakseen havittelemansa salaiset kääröt. Todennäköisesti Kurojaki ei edes uskonut voivansa pelastaa kääröjä, vaan halusi kuolla niiden mukana. Kurojaki huusi palaessaan kuoliaaksi, ja osa hänen alaisistaan seurasi johtajansa perässä. Tämä kuolema oli varmasti erittäin kivulias. Meille lukijoille/katsojille se on hyvin uniikki ja näyttävä kuolema, mutta sijoittuu näin alas listauksessa siksi, että Kurojaki heittäytyi vapaaehtoisesti tuleen ja kuoli täyttääkseen elämäntehtävänsä. Kyseessä on Kougien näkökulmasta ihailtava sankarikuolema.

12. Pentusotilaat (Hopeanuoli 18)

Mustien susien imperiumin valtiaalla, Gaialla, oli käytössään keskenkasvuisista susista koostettu taistelujoukko, joka oli valmis tekemään Gaian vuoksi mitä vain. Pentusotilaiden ainoa tehtävä oli vartioida laavakuopan vieressä ja uhrata omat henkensä tarttumalla vihollisesta kiinni samalla heittäytyen laavaan. Kaikki pentusotilaat kuolevat tällä tavoin, ja he onnistuivat viemään mukanaan Suigan ja muutaman muun Ouun soturin. Osa pentusotilaista tosin ei edes saanut vietyä vastustajaa mukanaan, vaan he tippuivat kuplivaan laavaan saavuttamatta mitään. Akame itki nuorukaisten kohtaloa, he kuolivat täysin turhaan, sokeasti totellen alhaista keisariaan. Kuolema oli onneksi nopea.

11. Kamakiri (Weed 26)

Hougen-sodan loppupuolella Hougenin ja Ouun armeijat olivat jakautuneet ryhmiin, jotka taistelivat keskenään. Hiro oli päätynyt kasvokkain Kamakirin, Hiron isän murhaajan kanssa. Kamakiri hyökkäsi Hiron päälle ylhäältä, mutta Hiro heilautti päätään viime hetkellä, ja Kamakirin torahampaat katkesivat. Kuului tuskaisa huuto, ja kaksi verestävää palluraa lensi ilmassa, toinen lentäen GB:n suuhun. GB yökki pallon ulos ja kauhukseen tajusi sen olevan Kamakirin kives, jonka Hiro oli repinyt irti! Kamakiri voihki kivuissaan maassa. Hiro tiesi voittaneensa ja aikoi jo lähteä, mutta Kamakiri yritti vielä purra häntä niskaan. Ilman torahampaita Kamakirin ote vain lipesi, ja hän jäi avuttomana maahan itkemään katkeria kyyneleitä. Kuohittu ja nöyryytetty Kamakiri jätettiin kuolemaan yksin haaskalintujen kerääntyessä taivaalle.

10. Genba (Weed 20)

Tesshin oli tehnyt uhkarohkean hyökkäyksen Genban kimppuun. Hän tähtäsi Genban päähän, ja koirien liike synnytti lumivyöryn, joka nieli Genban alleen, ja Tesshin pääsi pakoon. Kun Hougenin soturit saivat kaivettua Genban esiin, hänen vammansa kävivät ilmi. Genban takajalat olivat halvaantuneet ja kallo oli murtunut, minkä seurauksena Genba oli menettänyt järkensä. Hyökättyään ensin voimattomasti omien soturiensa kimppuun Genba menetti tajunsa, ja hänet kannettiin Vuorilinnalle veljensä luo. Genba ei enää tunnista Hougenia. Hän virtsaa allensa ja hekottaen nuolee pissaansa, jolloin Hougen päättää päästää veljensä tuskistaan. Hougen repi Genban kallon auki. Genban kuoltua surun murtama Hougen syleili veljensä ruumista ja nuoli hänen vertaan suoraan avonaisesta kallosta, muiden koirien kauhistukseksi. Genban kuolema on paitsi verinen, myös karmiva siksi, ettei hän kallonsa murruttua ollut enää oma itsensä. Toisaalta tässä vaiheessa hän tuskin tunsi enää kipua.

9. Masashige (Orion 18)

Masashige oli pettänyt Kurohabakin armeijan, jolloin Kurokirimaru, Kousetsu ja Tsumuji kävivät hänen kimppuunsa. Masashige taisteli urhoollisesti kolmikkoa vastaan, mutta lopulta kaatui uupuneena, yltäpäältä veressä. Kousetsu aikoi viimeistellä tapon samalla tavalla, miten hän tappoi talviunta nukkuvia karhuja, vaikka eihän hän millään voisi mahtua Masashigen sisälle. Kousetsu alkoi repiä Masashigen mahaa auki, jolloin Masashige vielä jaksoi syöksähtää puremaan häntä niskaan. Kousetsun veljet repivät Masashigen irti, mutta hän oli onnistunut murtamaan Kousetsun niskanikamat. Veljien ihmetellessä Kousetsun tilaa Masashige makasi maassa ja näki harhanäyn Unsaista, joka antoi Masashigelle neuvoja oikeudesta. Viimeisillä voimillaan Masashige karjaisi ettei taipunut pahan edessä, yskäisi verta ja kuoli.


8. Hayato (Hopeanuoli 6)

Hayato oli nuori Iga-soturi, jota pelotti taistella Kougia vastaan. Aluksi hän yritti paeta taistelusta, mutta Kouga-koira saartoi hänet. Hayaton isoveli näytti pikkuveljelleen mallia, miten Iga-soturin kuuluu taistella, ja hukutti Kouga-koiran ja samalla itsensä Hayaton nähden. Tämän jälkeen järkyttynyt Hayato johdattaa Kougan ansakuoppaan, jonka pohjalla on piikkejä. Molemmat koirat seivästyvät hengiltä, ja juuri ennen kuolemaansa Hayato huutaa isoveljensä perään. Tämä kuolema on traaginen Hayaton tunteman intensiivisen pelon ja surun vuoksi sekä siksi, että hän tiesi kuolevansa. Lohdutuksena hän kuitenkin kuoli heti, ilman kitumista. 7. Akatora (Hopeanuoli 13)

Mangassa Akatoran kuolema on hieman raa'empi kuin animessa. Akakabuton henkivartijakarhu oli puhkaissut Akatoran silmän. Tästä huolimatta hornanhurtta jatkoi taistelua ja hyökkäsi itse Akakabutoa kohti suoraan edestä, eikä silmäpuolena osannut väistää karhun lähestyvää käpälää. Akakabuton kynnet lävistivät Akatoran rinnan, ja koira roikkui kynsistä avuttomasti, minkä jälkeen kynnet kiskaisivat Akatoran toisen etujalan kokonaan irti. Tästä huolimatta Akatora pääsi puremaan Akakabuton silmän puhki. Karhu läimäytti koiran maahan, ja Akatora kuoli pian verenhukkaan. Akatoran kuolema oli varsin graafinen, mutta lieventävänä tekijänä hänen ei tarvinnut kärsiä kauaa.

6. Masamune (Orion 29)

Kun Ouun ja Kurohabakin armeijat ottivat viimeistä kertaa yhteen, Masamune sai kimppuunsa yhtäaikaisesti usean Ouun valiosoturin. Hän jäi alakynteen, eikä enää kyennyt tekemään vastarintaa. Myös Orion iski häntä Battougalla takaraivoon. Weed kuitenkin halusi antaa Masamunelle armoa. Orionin ja Weedin kinastellessa Masamune oli yhä elossa ja koki tappiostaan niin suurta häpeää, että repi oman vatsansa auki ja kiskoi suolensa ulos. Masamune oli koko elämänsä elänyt kuin muinaiset samurait. Kunniansa menettäneet samurait olivat tehneet rituaalisen itsemurhan, eli seppukun, jossa maha viilletään auki. Kamala, mutta samalla kunniakas tapa lähteä.

5. John (Weed 9)

John oli paennut Hougenin piirittämästä vuorimajasta Leftyn, Tommyn, Rossin, Hiron ja Reikan kanssa. Hougenin alaiset lähtivät heidän perään, jolloin Reika ja Hiro jatkoivat pakoa ja muut jäivät hidastamaan takaa-ajajia. John tiesi kuolevansa kuitenkin, sillä hänen vatsassaan oli haava, josta suoli näkyi. John ja kolme liittolaistaan taistelivat sitkeästi ylivoimaa vastaan. Taistelun aikana osa Hougenin alaisista puri Johnin ulkona roikkuvaa suolta. Lefty, Tommy ja Rossi kuolivat, mutta John oli yhä hengissä, kun Hougen viimein saapui paikalle. John yritti haastaa Hougenia kaksintaisteluun, mutta Hougen vain istui katsomaan, kun alaisensa repivät Johnia, ja hän odotti, että John itkisi ja anelisi armoa. John pysyi lujana, ja viimein Hougen alkoi itse repiä Johnia. Hougen veti Johnin suolta, jolloin John puri oman suolensa poikki. Enää Johnilla ei ollut voimia vastustaa Hougenia, ja tanskandoggi riuhtoi hänen ruumistaan, kunnes kyllästyi ja jätti Johnin kuolemaan. Johnin kuolema oli pitkä ja brutaali, mutta hän säilytti arvokkuutensa loppuun asti. Juuri ennen kuolemaansa hän pääsi myös puhumaan Weedille, ja valkoisena valheena hänelle kerrottiin, että tuhatpäinen Ouun armeija olisi tulossa päihittämään Hougenin.

4. Hirviö (Weed 6)

Taistelu Hirviön, Ouun soturien ja Jeromen iskuryhmän välillä vaikutti kestävän tunteja. Pitkän taistelun aikana Jerome ohjasi alaisiaan tähtäämään Hirviön ainoaan heikkoon kohtaan: paljaaseen rintaan, jota kautta he voisivat päästä käsiksi Hirviön valtimoon. Yksi kerrallaan iskuryhmän jäsenet kävivät kiinni Hirviön rintaan, kukin syventäen hieman haavaa, kunnes vain Jerome oli enää hengissä. Jerome sai koko kuononsa syvälle Hirviön rintaan, mutta siinä vaiheessa taistelua Jerome oli jo täysin uupunut. Vaikka Jerome saikin kiinni valtimosta ja sai vedettyä sen roikkumaan kehon ulkopuolelle, ei hänellä enää ollut voimaa katkaista sitä. Koirat saivat kuitenkin tiputettua Hirviön rotkoon, jossa hän seivästyi alla odottavaan terävään puun oksaan. 3. Nero (Weed 4)

Neron kuolema on paljon kamalampi mangassa. Nero oli hävinnyt nolosti Ginille, Akamelle ja Johnille ja raportoi tappiostaan Hougenille. Nero kertoi, että haluaisi katkoa kolmikon jalat ja kusta heidän päälleen. Hougen oli kyllästynyt Neron pelkuriluonteeseen ja sai tästä idean. Hän käski alaisensa repimään Neron kaikki raajat irti, ja koiraparan yhä hengittäessä Hougen nosti jalkaansa lorottaakseen suoraan Neron naamalle, kaikkien nähden. Tämä kuolema oli erittäin nöyryyttävä, ja todennäköisesti kesti kauan ennen kuin Nero viimein kuoli verenhukkaan.
2. Kurohabakin uhriksi jäänyt karhu (Orion 3)

Tämä nimettömäksi jäänyt karhu oli talviunilla, kun Kurohabakin klaaniin kuuluvat Kurokirimaru, Kousetsu ja Tsumuji kävivät sen kimppuun. Karhun yhä nukkuessa Kousetsu repi sen peräpään auki ja tunkeutui sitä kautta karhun sisälle. Karhu heräsi tähän, pystyi juoksemaan karkuun hetken, kunnes Kousetsu repi sen sisuskalut ja ilmestyi vatsan kautta ulos. Hyvin erikoinen ja varmasti kivulias kuolema! Voi vain kuvitella, mitä karhun päässä liikkui viimeisillä hetkillään, kun se tunsi vieraan olennon liikkuvan sisuksissaan.
1. Akakabuto (Hopeanuoli 13)

Akakabuton kuolema herättää harvassa sääliä, sillä karhu oli niin raaka ja pelottoman oloinen. Hirviömäisyytensä alla Akakabuto oli kuitenkin myös tunteva olento siinä missä muutkin eläimet. Suuri taistelu kesti kauan, todennäköisesti usean tunnin, jonka aikana Akakabutoa runneltiin pahasti, ja hänellä oli varmasti hirvittäviä kipuja. Taistelun aikana sadat koirat repivät Akakabutoa, Akatora puhkaisi hänen ainoan silmän, Riki ja Gin katkaisivat hänen selkälihakset, Gohee ampui häntä useaan kertaan, ja näidenkin jälkeen Akakabuto jaksoi vielä hyökätä viimeisen kerran, jolloin Gin iski hänen päänsä irti Zetsu Tenrou Battougalla. Tämä kuolema oli erittäin hidas, kivulias ja dramaattinen. Vain Akakabuton kaltainen hirviö pystyi selviämään tällaisessa retuutuksessa näin pitkään ja näyttämättä heikkouden merkkejä. Sopiva loppu Ginga-saagan pahimmalle pahikselle!

torstai 12. maaliskuuta 2026

Tähdenlento 24

Kannen tekijä BanaaniTassu
Uusin Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n jäsenlehti ilmestyi postilootaan eilen. Teemana oli conit ja tapahtumat, mikä ei etukäteen ollut minulle kiinnostava teema ja minulla oli vaikeuksia keksiä siihen aiheita. Enhän minä juuri missään käy! Mutta kun jäsenet nämä teemat äänestävät niin ne on pakko toteuttaa. Ihan hyvä lehti tästä tuli ja teemakin pääsi kiitettävästi esille. Ei tämä numero omiin suosikkeihin yllä, mutta mukana oli kuitenkin artikkeleita, jotka erottuivat edukseen.


Itse kirjoitin tähän numeroon ennätyksellisen vähän! Vain kuusi artikkelia - kyllä, se on "vain", koska tyypillisesti kirjoitan noin puolet lehtien sisällöstä. Tosi hyvä kun tällä kertaa oli äänessä enemmän ääniä. Toki osa uusista kirjoittajista oli yhä minun rektytoimia, mutta viis siitä. Teemaan liittyen sain tekosyyn kirjoittaa Dramacon-mangasarjasta, jossa ei ole eläinhahmoja, mutta otin sen mukaan koska se on erittäin viihdyttävä conien ympärillä pyörivä sarja. Viime vuonna julkaistusta Banken John -sarjasta tein lyhyen esittelyn. Sarja on koominen Gingaan liittyvä spin-off, jonka tekijä on Takahashin assistentti Tsuji Tsukasa. Hahmoesittelyyn päätyi vaihtelun nimissä karhu Madara. Karhujen parissa jatkettiin vielä "Punaselkäiset karhut" -artikkelissa, jossa mietin mitä lajia Akakabuton suku edustaa.

Kutsuin Zeralexin kirjoittamaan Hopeanuolen maailmaan sijoittuvasta Uusi Legenda -roolipelistä, joka on ollut aktiivinen jo yli 15 vuoden ajan. Tämä on huikea suoritus. Ihanaa, että yhä on olemassa edes muutamia aktiivisia faniprojekteja. Tästä roolipelistä oli yhden sivun esittely vuonna 2017, mutta koska tuosta oli kulunut jo monta vuotta ajattelin, että aihe olisi tervetullut lehteen uudestaan. Tämä uusi artikkeli on paljon syvällisempi, pidempi ja sisältää paljon kirjoittajan omia kokemuksia.

Jostain Facebookin Hopsu-ryhmästä bongasin Susanna K:n kirjoittaman kokemuksen, ja se oli mielestäni niin ainutlaatuinen, että halusin hänen kirjoittavan siitä Tähdenlentoon. Hän on näkövammainen nainen, joka oli Animecon Worldissa antanut Takahashille lahjan, jonka jälkeen hänen kuva oli julkaistu japanilaisessa pokkarissa ja hän sai Japanista ison lahjapaketin. Tekstistä tuli niin pitkä, että päätettiin jakaa se kahtia. Kakkososa ilmestyy loppuvuoden lehdessä. Tällaisia henkilökohtaisia fanikokemuksia haluaisin ehdottomasti lisää mukaan - mistä löytyikin sopiva aasin silta, sillä pyysin myös SnowPawia kirjoittamaan hänen kokemuksista yhdistyspöydän pidosta. Toivon, että tämä oikein positiivinen artikkeli houkuttaisi mukaan lisää vapaaehtoisia.

Koko lehden merkittävin artikkeli oli vanhassa Hopeanuoli-suomidubissa ääninäyttelijänä toimineen Erkki Murron haastattelu. Juhomoro oli jollain ilveellä saanut Murtoon yhteyden ja sai hänet puhelinhaastatteluun. Hän myös organisoi faniprojektin, jossa yhdistyksen jäsenet saivat lähettää Murrolle kirjeitä ja piirroksia. Tämä oli todella hieno saavutus yhdistykselle ja se oli täysin Juhomoron ansiota! Haastattelu oli oikein mielenkiintoinen. Voi olla, että saamme vielä tulevaisuudessa haastatella erästä toistakin ääninäyttelijää, mutta en vielä uskalla luvata mitään konkreettista.

Teemaan liittyen lehdessä oli tiivistelmä vuoden 2024 Gingaconin nimenomaan Gingaan liittyvistä ohjelmista ja erikseen artikkeli siellä järjestetystä AMV-kilpailusta. Yhdistyksen blogissa on aiemmin julkaistu artikkeli jossa käsiteltiin Gingaconin historiaa, joten tätä aihetta ei sitten käytetty lehdessä. Lehdessä esiteltiin myös turriväen Finfur Animus -tapahtuma ja My Little Pony -fanien Poniconi. Lyhyt muistelu löytyi myös yhdistyksen tasan kerran järjestämästä Hopeatähti-tapahtumasta.

Mukana oli myös viime hetken lisäyksenä Nemin kirjoittama artikkeli WolfQuest-pelistä, jota olen myös pelannut viime aikoina paljon ja aion kirjoittaa siitä jossain vaiheessa blogiin. 


Lehti näyttää jälleen oikein hyvältä. BanaaniTassun kansi on oikein söpö ja hänen tyyli on uniikki, mutta harmittavasti kuva oli piirretty turhan pienenä. Tämän takia kannessa on pikselisyyttä, mutta tämä ei onneksi näy heti ensivilkaisulla. Kiva, että kansissa on täysin erilaisia tyylejä, lehti on faniensa näköinen. Lehden sivuilla kuvien asettelu on välillä vähän kömpelöä, silmään ottivat tyhjät alueet Dramacon- ja magneettiartikkelissa, sekä epäsymmetrisesti asetellut vaakakuvat WolfQuest-jutussa. Toinen kuvista leijuu ylempänä ja toinen on kiinni sivun alareunassa. Mutta nämä ovat hyvin mitättömiä pikkuvikoja. Taittaja oli jälleen nopea ja teki hyvää työtä. Todella miellyttäviä taustoja oli WolfQuest- ja Uusi Legenda -artikkeleissa. Jäsenlehdeksi Tähdenlento on harvinaisen laadukas ja tämäkin numero oli oikein hyvä, vaikkei yllä omiin suosikkeihini.

Samalla postituksella tuli myös pienempi Jäsenposti, Tukiekstra (jos on tukijäsen) ja kaikki jäsenet saivat yllätyslahjana magneetin, jossa oli Gingaconin maskotti Routa. Loppuvuodesta ilmestyy numero, jonka teemana on Japani ja japanilaisuus.


tiistai 3. maaliskuuta 2026

Shiron värin mysteeri

Tämä juttu on alunperin julkaistu Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n Tukiekstrassa nro 1/2021.

Ennen Ginga Densetsu Rikin ilmestymistä Rikin isästä ja Ginin isoisästä Shirosta tiedettiin hyvin vähän. GDR:n myötä Shiro sai hieman lisää huomiota osakseen, mutta pysyi yhä karhukoirasuvun yhtenä mysteerisimpänä hahmona. Niinkin olennainen asia kuin hahmon väri on jäänyt hämärän peittoon.

Hopeanuoli-mangassa Shiro esiintyi heti ensimmäisessä luvussa takaumassa, jossa Akakabuto ja Shiro putosivat jyrkänteeltä alas. Alun perin Weekly Shōnen Jumpissa ilmestyessään luvun ensimmäiset sivut ovat olleet vesivärein maalattuina kokoväreissä, sekä loput sivuista punaisen sävyissä. Shiro pääsi esiintymään vasta näillä punasävyisillä sivuilla. Koska ihan kaikki hahmot ovat olleet punaisella sävytettyjä, ei tähän värimaailmaan voi suhtautua kirjaimellisesti, mutta jotain kertoo kuitenkin se kuinka Shiron selkämys on sävytetty punaisella. Mustavalkoisessa pokkarissa tämä näyttää tietenkin harmaalta. Heti seuraavassa luvussa Shiro esiintyy muistona taivaalla ja onkin jo täysin eri näköinen - urokselle on piirretty musta kuono. Vaikuttaisi ettei Takahashi tässä vaiheessa uskonut Shiron olevan hahmo, jonka pariin hän tulisi vielä palaamaan.


Seuraavan kerran Shiro esiintyykin Hopeanuoli-animessa. Takaumakohtaus on toteutettu voimakkaissa vihreän sävyissä, joten koiran todellista väriä ei voi varmuudella sanoa. Anime kuitenkin näyttää myöhemmin Shirosta kaksi still-kuvaa, joissa koira on valkoharmaa ilman valkoisia otsapilkkuja.

Myöhemmin Ginga Densetsu Riki hämmensi kolmannen japanijulkaisun takakannen kuvalla, jossa Shiro oli vitivalkoinen. Itse mangassa hahmo oli kuitenkin sävytetty tummemmaksi selkäpuoleltaan. Nimi Shiro tarkoittaa valkoista, joten valkoinen väri toki sopisi hahmolle. Muita vitivalkoisia hahmoja, kuten Akamea, ei kuitenkaan ole koskaan sävytetty samalla tavalla. Lisäksi Shiron puoliso Yamabuki oli valkoinen eikä kaksi valkoista koiraa voisi saada muun värisiä pentuja, tosin Gingan koirien värit eivät monessa muussakaan tapauksessa ole olleet oikean maailman genetiikan lakien mukaan mahdollisia.


Mikäli Shiro on harmaa, onko hän sitten Ginin tapaan hopeinen brindle (tiikeriraita)? Puhdasta harmaata ilman raidoitusta ei esiinny oikean maailman akita inulla. Fiktiomaailmassa kaikki on tietenkin mahdollista. Hopeanuoli-animessa Ginillä oli selviä raitoja vain pentuna, aikuisiällä ne hävisivät (todennäköisesti animoinnin kustannussyistä). Silti hänestä puhuttiin tiikeriraitana. Tällä logiikalla kenties Shirokin voisi olla brindle? Mangassa kuitenkin Shiron kehossa ei ole samaa tiheää viivoitusta kuin Ginillä, Weedillä ja muilla brindleillä karhukoirasuvun jäsenillä. Tämä viivoitus on Takahashin pelkistetty tyyli piirtää brindle akitoilleen.

Shiron väritys verrattuna Giniin, Weediin, Siriukseen ja Joeen.
Karhukoirasuvun ensimmäisen tiedossa olevan jäsenen väritys jäänee ikuiseksi mysteeriksi. Anime-versio vaikuttaa olevan ylivoimaisesti suosituin fanien keskuudessa. Ulkomaisilla foorumeilla Shiron värin selvittämiseksi on vertailtu mangan rasterisävyjä eri hahmojen kesken ja osa on sitä mieltä, että rasterien perusteella Shiro voisi olla jopa kultainen.

sunnuntai 30. marraskuuta 2025

Hopeanuoli-musikaali, osa 1: Ystävyyden siteet


NIMI: Hopeanuoli-musikaali, osa 1: Ystävyyden siteet (Ginga: Nagareboshi Gin - Kizuna Hen / 銀牙流れ星銀 絆編)
VUOSI: 2019
OHJAAJA: Maruo Maruichiro
PÄÄOSISSA: Hiroki Sana, Naoya Gomoto, Kenji Sakamoto, Hirofumi Araki, Yuya Asato, ja monia muita.

Suomalaisia Hopeanuoli-faneja on hemmoteltu ihan hirveästi. Siis ajatelkaa, että 80-luvun aikaiseen, lähes kaikkialla muualla tuntemattomaan animeen perustuva japanilainen musikaalinäytelmä näytettiin täällä elokuvateattereissa vuonna 2022. Pienen teatterikierroksen jälkeen se julkaistiin täällä DVD:llä ja Blu-raylla. Hopeanuolen sitkeä suursuosio Pohjolassa on ollut hyvin poikkeuksellista. Katsoin tämän musikaalin heti kun DVD ilmestyi postilaatikkoon, mutta kuten monen muunkin arvostelun kanssa, jokin kirjoitusblokki vaan iski. Aikaa kului ja muistoni hämärtyivät. Nyt olin monta päivää sairaana ja tyhjän panttina, joten päätin viimein ottaa musikaalin uusintakierrokselle.

Musikaali sijoittuu Hopeanuolen Akakabuto-saagaan, mutta rajallisen ajan vuoksi moni tapahtuma ja hahmo on jäänyt pois. Ehkä suurimpana karsintana Ginin toinen omistaja Daisuke ei ole mukana. Tämä on sääli, sillä Ginin ja Daisuken syvä ystävyys ja kunnioitus toisiaan kohtaan on sarjan alkupuolella katalysaattori monille koskettaville kohtauksille, sekä ylipäänsä yksi tärkeä motivaattori Ginille lähteä villikoirien mukaan - jotta hän voisi suojella Daisukea. Minulle ihmisten ja koirien välinen side on aina ollut tärkeä osa Hopeanuolta, mutta tämä osa-alue tuppaa aina jäämään jännien villikoiraseikkailujen varjoon.

Sentään ikivanha karhuntappaja-äijä Gohee Takeda on mukana, yhä karuna ja karismaattisena, mutta huomattavasti kesympänä versiona, sillä häntä ei nähdä pätkimässä koira- ja ihmispentuja turpaan. Gohee toimii paljon kertojan virassa. Myös moni koirahahmo on karsittu pois. Selkein poissaolo kuuluu Crossille, jonka kunniana oli olla villikoira-armeijan ainoa narttu. Ottakaa kuitenkin huomioon, että tämä näytelmä on kaksiosainen, ja osa puuttuvista hahmoista tulee esiintymään jatko-osassa.


Musikaali hyppää Ginin pikkupentuajan yli ja kertoo sarjan alkupään tapahtumat hengästyttävällä ja kieltämättä hämmentävällä pikakelauksella. Koko ajan mietin ymmärtäisinkö tarinaa jos se ei olisi jo entuudestaan tuttu? Sen lisäksi, että kerronta on todella nopeatempoista, häärää taustalla välillä sellaisia hahmoja laulamassa, jotka eivät OIKEASTI ole kohtauksessa mukana. Esimerkiksi heti alussa kaikki koirahahmot, jopa pahaa Kurojakia myöten, ovat laulamassa alkuasetelmasta, vaikka oikeasti kohtauksessa pitäisi olla paikalla vain Riki ja Gohee Takeda. Samaten "kuollut" Riki käy taustalla laulamassa jo ennen kuin paljastuu, että hahmo onkin yhä elossa. Mutta miten kasuaali katsoja voisi tietää kuka hahmo on oikeasti kohtaukselle relevantti? Valitettavasti en usko, että musikaalista saisi paljoa selkoa ilman vahvaa taustatietämystä. Kiirehtivä kerronta onneksi hidastuu viimein kun Gin liittyy villikoiralaumaan. Sen jälkeen musikaali seuraa kuinka lauma värvää Tiikeriveljekset, Mossin lauman ja Igan ninjat mukaansa.

Lopetus tulee töksähtäen. Musikaalin tarina jää pahasti kesken, eikä toimi itsenäisenä teoksena. Jatko-osa, Linnakkeen taistelu, ei kuitenkaan päässyt Suomessa teatteri-, DVD- tai Blu-ray-levitykseen. Tätä oltiin alunperin luvattu, mutta kaikessa hiljaisuudessa Linnakkeen taistelu päätyi vain Elisa Viihteen suoratoistoon, jossa sen voi vuokrata 4,10 €:lla tai ostaa digiversiona 7 €:lla. Varsin kohtuullisia hintoja kumpikin, mutta oli silti harmittavaa ettei luvattua fyysistä julkaisua koskaan ilmestynyt. Ilmeisesti ensimmäinen osa ei ollutkaan ihan niin suuri menestys kuin oletettiin, eikä fyysistä julkaisua nähty kannattavana.

Fyysinen media on nykyään nopeasti uhanalaistumassa, ja olen seurannut tätä kehitystä huolissani. Kyllä, suoratoistopalvelut ovat varmaan käteviä (en itse käytä niitä juuri koskaan), mutta ne voivat milloin vain poistaa leffan tai sarjan valikoimastaan. Pahimmillaan osasta teoksista ei ole fyysistä julkaisua olemassa, ja jos sitä ei löydy suoratoistostakaan, jäljelle jää vain piratismi - siis jos joku on edes vaivautunut julkaisemaan sitä piraattisivuilla. Moni teos uhkaa kadota täysin tämän takia. Yritetään siis tukea fyysisiä julkaisuja vielä kun se on mahdollista!



Koska kyseessä on musikaali, on mukana vähän turhankin paljon laulua. Tarina ei oikein saa tilaa hengittää, kun laulua pukkaa laulun perään. Kappaleiden laatu vaihtelee. Pääasiassa kipaleet ovat ihan komean kuuloisia, mutta osa kuulostaa turhan samanlaisilta, ja osa ehtii soida aivan liian vähän aikaa. Linkkaan kappaleiden studiossa äänitetyt soundtrack-versiot tekstiin. Ne poikkeavat musikaaliversioista hieman, mutteivät oleellisesti.

Sanotaan ne positiiviset ensin. Koko musikaalin tunnusbiisiksi muodostui Chigasawagu, jossa on ah niin eeppisen miehekkäät sanoitukset uhrauksesta ja taistelusta, ja joka ehtii soida erilaisina variaatioina pitkin musikaalia. Tässä on onnistuttu luomaan jotain ihan uutta, mutta samalla sarjan tunnelma on kiteytetty täydellisesti. Ehkä suurin suosikkini Ōugunka esittelee villikoirat reipasta yhteishenkeä hehkuvalla armeijamarssilla. Se erottuu täysin muista biiseistä, ja sitä vetävällä Benin näyttelijällä on mielestäni kaikista komein ääni, mutta biisi kestää aivan liian vähän aikaa. Olisin halunnut paljon pidemmän version! Olisihan tässä pitänyt tulla kertsi edes toisen kerran. Pidin myös Johnin GSD-tunnaribiisistä, siinä oli hahmolle sopivat itserakkaat lyriikat ja oli muutenkin melkoista saksanpaimenkoirien ylistystä. Olin yllättynyt, että John sai tällaista erikoiskohtelua, mutta en tietenkään valita, sillä hän on yksi lempihahmoistani. Tiikeriveljesten Kai no Rapper vaati ensin totuttelua punkin ja räpin yhdistelmällään, mutta onhan tässä hahmoilleen sopivaa asennetta. Pidän siitä enemmän jokaisella kerralla.

Sitten niihin huonompiin kipaleihin. Hopeanuoli-animessa on yksi parhaimmista tunnareista ikinä, oli kyseessä sitten mikä tahansa genre tai aikakausi. Tunnari saa aina sydämen pamppailemaan ja adrenaliinin virtaamaan. Poikkeuksetta. Olinkin aluksi ilahtunut, että tunnari oli otettu musikaaliin mukaan, mutta siitä tulikin inhokkini. Uusi versio Nagareboshi Ginistä on yksinkertaisesti kaamea. Se alkaa lupaavan rock-henkisesti, mutta toiseen kertosäkeeseen mennessä taantuu epämääräiseksi kaaokseksi. Siinä on aivan liikaa kerroksia, liikaa taustaääniä laulamassa yhtäaikaa. Nostalginen tunnari olisi voinut olla koko musikaalin kohokohta, mutta tämä versio oli hyvin kömpelösti rakennettu, tunkkainen sekamelska. Ei myöskään auta, että Ginin laulajalla ei ole mielestäni mitenkään erityisen hyvä ääni. Akamen tunnusbiisi Shinobi jäi mitäänsanomattomaksi ja paikoitellen kuulosti liian samanlaiselta kuin osa muista kappaleista.


Musikaalissa ei selvästikään ole ollut erityisen iso budjetti, mutta siinä on käytetty välillä kiinnostavia ratkaisuja. Pääasiassa sama vuorikyhäelmä toimii lavasteina kohtauksesta toiseen, mutta välillä taustakankaalle ilmestyy esimerkiksi animaatiota juoksevista koirista tai valikoituja paneeleja mangasta. Eräässä kohtauksessa hahmot ovat veden alla, jolloin heidän liikkeet hidastuvat, taustalle heijastetaan sinisiä aaltoja ja kajareista kuuluu veden pulinaa. Rajallisista lavasteista huolimatta tarinaa saadaan kuljetettua luovuuden ja mielikuvituksen avulla.

Karhut ovat kuitenkin suuri pettymys. Näinkin oleellinen asia tarinaa on toteutettu hyvin kömpelösti ja keskeneräisen näköisesti. Karhut esiintyvät tässä musikaalissa vain isojen, painavien käpälien muodossa, joita näyttelijät kantavat selissään vaivalloisesti. Mikä vielä pahempaa, käpälien kehikot ovat täysin näkyvissä. Miksi ihmeessä näitä ei ole voitu peittää karvakankaalla? Ilmeisesti Akakabuton pääksi tarkoitettu kehikko ei näytä yhtään miltään. Hirviökarhu Akakabuto on tärkeä osa tarinaa ja ikimuistoinen pahis, joten on suuri sääli miten puolivillaisesti hänet on toteutettu.

Koirahahmojen puvut ovat mielenkiintoisia ja erilaisia. Kaikilla on pieniä yksityiskohtia, jotka kertovat jotain hahmon luonteesta. Rikillä ja Benillä on armeijahenkisiä takkeja, Ginillä on metsästyskoiralle sopivasti karhunkynsikoru kaulassaan, ja Tiikeriveljesten vaatteet ovat sopivan rentoja ja rähjäisiä. Hahmoille on myös meikattu tärkeimpiä värimerkkejä ja arpia. Näissä on käytetty paljon mielikuvitusta ja kukaan ei näytä mitenkään typerältä, vaikka koirastailauksista olisi hyvin helposti voinut tulla vain koomisen näköisiä.

Pidin myös hahmojen koreografiasta. Äijät liikkuvat täydellä tunteella ja loputtomalla teatraalisuudella pikemminkin ketterien kissojen tavoin, mutta musikaalissa on panostettu siihen, että koirien liikkeet ovat selkeästi erilaisia kuin ihmisillä. Nostan hattua sille, että aikuiset ukkelit uskaltavat heittäytyä tällä tavalla. Myös taistelukohtaukset toimivat. Koirien hyökkäykset on saatu toimimaan ihmisten elekielellä, ja iskujen osuessa kuuluu sopiva ääniefekti. 




Näyttelijöistä/laulajista ehkä parhaimman roolin vetää Smithin esittäjä. Hänellä on hyvin sulavat tanssiliikkeet, hahmosta oikein huokuu rentous ja huumorintaju. Hän selkeästi erottuu joukosta, vaikka rooli onkin pieni. Pidin myös Benistä todella paljon, hänessä oli rauhallista auktoriteettiä, hahmo oli monesti kärsivällisen, toruvan isähahmon roolissa yrittäessään paimentaa riehakkaita alaisiaan. Ben oli mielestäni paljon magneettisempi kuin Riki, näiden näyttelijät olisi ehkä kannattanut vaihtaa. Ei tämä Riki mitenkään huono ollut, mutta hahmolta vaadittava ylitsepursuava miehekkyys jäi uupumaan. Sen sijaan sitä karismaa löytyi vaikka muille jaettavaksi Beniltä - hahmolta, johon en normaalisti ole kiinnittänyt paljoa huomiota.

Kehuttava on myös musikaalin taltiointia. Yleisön läsnäoloa ei kuule ollenkaan, eikä suurimmaksi osaksi myöskään huomaa. Kameroita on monta ja aina välillä mukana on jokin kohtaukseen erityisen hyvin sopiva perspektiivi. Hahmojen ilmeet pääsee näkemään paljon selkeämmin kuin jos olisi ollut yleisön joukossa.

Musikaalissa on vielä yksi suuri synti, mikä jäi mainitsematta... ja se on Gin. Itse päähenkilö on aivan liian hajuton ja mauton! Olin suorastaan loukkaantunut kuinka musikaalin Gin on joka kohtauksessa epävarman oloinen nysväri. Ei minun Gin ole tällainen! Johnin laulun aikana Gin piilottelee kiven takana ja tuijottaa kilpailijaansa silmät lautasen kokoisina. Mitä ihmettä, alkuperäisessä sarjassa Ginhän heitti Johnin komeasti kumoon ja oli aina päättäväinen ja uhkarohkea. Kyllä isän kaipuu vaivasi häntä, mutta ei hän sentään nyyhkinyt kippurassa. Tuntuu kuin musikaalin Ginissä olisi keskitytty aivan liikaa näyttämään hahmo söpönä. Tunsin kipeää myötähäpeää katsoessani, kuinka Ginin näyttelijä keimaili ja kieriskeli oudon eroottisesti lattialla. Ginin kuuluu olla kova karhukoira! Tällainen ei vetele! Tämä Gin ei pääse ollenkaan erottumaan monen huomattavasti voimakkaamman persoonan joukosta, ja välillä oikein ihmettelin onko tässä muka tarinan päähenkilö.

Musikaali on mielenkiintoinen lisäys Hopeanuoli-fanitukseen, mutta todennäköisesti ilahduttaa vain suurimpia superfaneja. Kyllähän tämä kannattaa katsoa edes kerran, puhtaasta uteliaisuudesta, mutta vain jos tarina on ennestään tuttu. Upouusia faneja tällä ei synny. En ole vieläkään katsonut jatko-osaa, mutta kaipa sekin on pakko tsekata lähiaikoina. Koskaan ei tiedä milloin on jo myöhäistä, sillä mikään ei estä Elisa Viihdettä poistamaan sitä valikoimastaan vaikka heti huomenna!

TÄHDET: **1/2



perjantai 20. kesäkuuta 2025

Rikin ääninäyttelijät

Tämä juttu on aiemmin julkaistu Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n jäsenlehdessä nro 19.

Ketkä ääninäyttelijät ovatkaan Rikin miehisen äänen takana, joka saa soturit itkemään ja viholliset vapisemaan? Tarkastellaan suomalaisen fanin näkökulmasta kolmen tärkeimmän dubin ääninäyttelijöitä - eli japanilaisesta, ruotsalaisesta ja suomalaisesta dubbauksesta tuttuja nimiä. Hopeanuoli-anime julkaistiin myös korean, norjan, tanskan ja unkarin kielellä, mutta nämä ovat suomalaisille faneille vieraampia tapauksia, ja näistä dubbauksista on myös vaikeampaa löytää tietoa.

Banjō Ginga

Rikin erityisen vaikuttavan japanilaisen äänen takana on Banjō Ginga - onpa sopiva nimi Ginga-sarjan esiosaan! Ääninäyttelijänä (joita kutsutaan sanalla seiyū) hän käyttää taiteilijanimeä. Hänen virallinen nimensä on Takashi Tanaka. Hänen vaimonsa, Gara Takashima, on myös ääninäyttelijä. Gingan ääninäyttelyroolit ovat tyypillisesti hyvin maskuliinisia, sillä hänellä on voimakas ja syvä ääni.

Vuonna 1948 syntynyt Ginga on ääninäyttelyn veteraani, jolla on ollut lukemattomia rooleja animeissa, videopeleissä sekä länsimaalaisten elokuvien japanidubbauksissa. Rikin ohella hänet voi tunnistaa esimerkiksi animeista Mobile Suit Gundam (hahmot Gihren Zabi ja Cozun Graham), Sandybell (Edward), Cobra (eversti Vega), Fist of the North Star (Souther), Matka maailman ympäri (Willy Fog), Saint Seiya (Cassios ja Jango), Dragon Ball Z (Bora, Kuningas Vegeta ja Moai) sekä One Piece (Axe Morgan ja Riku Dold III).

Pelaajat voivat tunnistaa hänet muun muassa seuraavista pelisarjoista (mikäli siis pelaavat japanilaisilla äänillä): Tekken (Heihachi Mishima, Ganryu ja Jack), Metal Gear (Zero ja Liquid Ocelot) sekä Dead or Alive (Bayman).

Länsimaalaisten elokuvien ja tv-sarjojen japanidubbauksissa häntä voi kuulla esimerkiksi näissä teoksissa: Star Trek -sarja (Worf), Avengers-elokuvat (Thanos) sekä The Adventures of Batman -animaatiosarja (Batman). 

Hänen työnäytteisiin lukeutuu paljon muitakin erittäin kovatasoisia teoksia, eikä uralle toistaiseksi näy loppua. Vuoden 2020 marraskuussa Ginga sairastui koronavirukseen, mutta selvisi tästä onneksi pelkällä säikähdyksellä.

Gunnar Ernblad

Vuonna 1946 syntynyt Ernblad oli melkoinen ääninäyttelyn konkari, ja hän toimi myös näyttelijänä ja kääntäjänä. Hopeanuoli-anime saapui ensiksi Ruotsiin, ja sen dubbauksesta vastasi Videobolaget-yritys. Ernblad sai tehtäväkseen kääntää sarja ruotsiksi japanilaisten lähettämän englanninkielisen käsikirjoituksen perusteella. Hän oli myös osallinen animen leikkaamisessa, vaikka väkivaltainen sisältö ei häntä itseään niin haitannut, ja tätä ruotsalaisten leikkaamaa versiota käytettiin kaikissa pohjoismaissa. Ernblad on siis ollut hyvin merkittävässä asemassa Hopeanuolen historian luomisessa, vaikkei hänellä ollut aavistustakaan sarjan tulevasta suosiosta. Hän toimi Rikin, Benin, Gohee Takedan, Kurojakin ja sekalaisten hahmojen äänenä.

Hänen muita ääniroolejaan voi kuulla muun muassa näissä sarjoissa ja elokuvissa: He-Man (Skeletor), Kreivi Duckula (Igor), Ankronikka (Ankenström), Hotel Transylvania (Frankenstein), Spies-tytöt (Jerry Lewis) sekä Pyjamabanaanit (B2).

Ernblad menehtyi syöpään vuonna 2021.

Silver Fang Network on julkaissut kaksi englanninkielistä Ginga-fanilehteä, joissa on ollut Ernbladista artikkeleita. Häntä haastateltiin numeroon 1, ja muistokirjoitus hänestä löytyy numerosta 3. Silver Fang Magazine -lehteä voi lukea netissä ilmaiseksi osoitteessa https://magazine.silverfang.net/

Pertti Nieminen

Hopeanuolen suomidubin takana oli Golden Voice Oy. Suomidubissa oli mukana vain neljä henkilöä, joilla jokaisella oli monta roolia, ja monesti hahmojen ääninäyttelijät vaihtuivat sattumanvaraisesti. Rikin äänestä vastasi pääasiassa Pertti Nieminen. Hänen rooleihin kuuluivat myös (ainakin välillä) Gin, Daisuke, Daisuken isä, Ben, Moss, Gohee Takeda ja monia sivurooleja. Nieminen perusti Golden Voice Oy:n ja oli sen omistaja ja puheenjohtaja vuosina 1989-2007.

Niemisen muita ääninäyttelyrooleja voi kuulla esimerkiksi seuraavissa teoksissa: He-Man (He-Man, Skeletor, Zobak ja muita rooleja), Ankronikka (Pelle Peloton ja sivurooleja), Flash Gordon (Flash Gordon ja kuningas Vultan) sekä Olipa kerran... -sarjat (useita rooleja). Melkoisena suorituksena Nieminen suoritti kaikki ääniroolit Yakari-piirretyssä.

Nieminen teki myös pieniä näyttelyrooleja suomalaisissa elokuvissa, tv-sarjoissa ja teatterissa. Hän kuoli 68-vuotiaana sydänkohtaukseen kesken kesäteatteriesityksen vuonna 2007.

Myös Erkki Murto oli välillä Rikin äänenä. Hänestä on hankalampaa löytää tietoa, mutta hän oli useassa Golden Voice Oy:n dubbauksessa mukana. Voi hyvin olla, että hän on tehnyt ääninäyttelyä taiteilijanimen alla.

sunnuntai 4. toukokuuta 2025

Hopeanuoli: Kuka oli oikeasti maailman vahvin koira?

Tämä juttu julkaistiin Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n jäsenlehdessä nro 19

Hopeanuoli-sarjassa koirataisteluiden raskaan sarjan mestari Benizakuraa kutsutaan maailman vahvimmaksi koiraksi. Tämä titteli perustuu kuitenkin koirataisteluareenoiden tuloksiin. On täysin mahdollista, että sarjan villikoirien joukosta voisi löytyä joku yhtä vahva tai jopa vielä vahvempi hahmo.

Tähän vertailuun otin mukaan vain Hopeanuoli-sarjan aikaisia hahmoja, olihan tämä väite vahvimmasta koirasta esitetty silloin, ja muuten olisin joutunut ottamaan mukaan hirvittävän määrän koiria loputtomilta tuntuvista jatko-osista. Johonkin on pakko vetää raja. Jotta koira voitaisiin laskea kaikkein vahvimmaksi, on sen pystyttävä voittamaan kaikki muut koirahahmot reilussa yksi vastaan yksi taistelussa ilman aseiden ja liittolaisten apua. Voiman lisäksi vaaditaan kestävyyttä, nopeutta ja älykkyyttä. Apuna käytän sarjan tapahtumien lisäksi Meteor Gin -tietokirjaa, johon Takahashi on kätevästi merkinnyt tilastot hahmojen taidosta ja voimasta, ja kirjasta löytyy muutakin sekalaista tietoa.

Benizakura

Käydään ensin läpi Benizakuran meriittejä, ja aletaan sitten etsimään hahmoa, joka voisi päihittää hänet. Hänestä tuli Koillis-Japanin mestari jo kolmevuotiaana, ja koirataisteluissa hän oli voittamaton, lukuun ottamatta tasapeliin päättynyttä ottelua Tsuna Arashia vastaan. Hän on jo 12-vuotias liittyessään Ouun armeijaan, mutta ikä ei näytä vähentäneen hänen voimiaan lainkaan. Kun Gin näkee hänet ensimmäistä kertaa, Benizakura taistelee härkää vastaan. Koira heilauttaa hyökkäävän härän helposti selälleen, ja isku katkaisee sen selkärangan. Härän painoa ei mainita, mutta taistelurotuiset härät painavat noin 600-700 kiloa. Jotkin lypsyrodun härät voivat kuitenkin painaa yli 1000 kiloa. Oli miten oli, tämä on melkoinen suoritus. Myöhemmin pahoista haavoistaan huolimatta Benizakura pystyy vetämään köytettyä tuhatkiloista Mosaa perässään jopa veden alla pitkän matkaa, mikä on paljon raskaampaa kuin kuivalla maalla. Tässä on todellakin hirviömäisen vahva koira!

Ehdokkaat

Ketkä sitten olisivat sopivia ehdokkaita Benizakuran päihittäjiksi? Päädyin seuraaviin hahmoihin: Akame, Ben, Gaia (hän on tosin susi, mutta silti koiraeläin), Gin, Moss, Riki ja Tsuna Arashi. He ovat kaikki osoittaneet ilmiömäisiä taistelutaitoja ja taidonnäytteitä. Kukin on soturien eliittiä, ja tulee olemaan hyvin vaikeaa päättää, kuka on vahvin.

Myös koirataisteluiden keskiraskaan sarjan mestari Musashi olisi ollut mahdollinen kandidaatti, mutta hän itse puhuu Benizakurasta maailman vahvimpana koirana, joten lienee turhaa väitellä hänen omia sanojaan vastaan. Susisaagasta löytyy monta kovatasoista soturia, jotka kuitenkin putoavat karsinnasta, koska he hävisivät taistelussa jotain toista soturia vastaan - esimerkiksi Gin voitti Jugan, Gaia voitti Reiman, Ben voitti Mukongan ja niin edelleen.

Käydään ehdokkaat läpi aakkosjärjestyksessä.

Akame

Igan ninjakoirien johtaja Akame on ketteryydessä ja kekseliäisyydessä vertaansa vailla. Hän hyppii vaivatta puissa ja osaa useita salaisia ninjatekniikoita, joihin lukeutuvat muun muassa Raikaken (käyttäjä roikkuu puussa takajalkojen varassa ja tiputtautuu vihollisen kimppuun), Rasenshuisha (käyttäjä kieppuu vedessä vesirattaan tavoin) ja Zanzō Sanbushin (käyttäjä luo itsestään harhauttavia kuvajaisia). Susisaagassa hän paljastuu yhdeksi Siriuksen koirasoturiksi voittaessaan Shū Tossō Battōgan hallinneen Shūgan. Erikoisiskua tehdessään Shūga käytti hyväkseen katkottua ja teroitettua etujalkaansa. Uusi Siriuksen koirasoturi perii erikoisiskun aiemmalta esikuvaltaan, mutta Akamen versiota Shū Tossō Battōgasta ei voi kutsua aidoksi, sillä hän joutui käyttämään apuvälineitä, ja kuten alussa sanottiinkin, aseiden käyttö on tässä vertailussa kiellettyä. Muut Akamen erikoisiskuista ovat erittäin taidokkaita, mutta eivät erityisen tappavia, ja osa niistä vaatii tietynlaisen ympäristön.

Suurista taidoistaan huolimatta Akame ei ole fyysisesti kovinkaan vahva, ja Meteor Gin antaa hänelle voimaksi vain kolme tähteä viidestä. Ilman aseiden ja ympäristön tuomia etuja hänellä olisi suuria vaikeuksia pärjätä vertailun muille hahmoille. Hän tippuu jatkosta.

Ben

Ben on hyvin vahva ja etenkin kestävä soturi. Hän sietää kipua hyvin. Esimerkiksi kun John hyökkäsi hänen kimppuunsa Ben rauhallisesti sanoi sen vain kutittavan häntä. Taistelussa Mossin laumaa vastaan Ben jäi suuren kiven alle, mutta ei kuollut, eikä lohkare edes katkaissut tai murtanut hänen luitaan. Ben oli tajuton pitkän aikaa, mutta lopulta heräsi ja heitti kiven pois päältään omin avuin. Tämän jälkeen Ben heilautti noin 85-kiloisen Mossin pää edellä kiveen. Ollessaan eläinlääkärin hoidossa Ben puski itsensä kalterihäkistä läpi. Benin suurin voimannäyte tapahtui varmasti Suuren taistelun aikana, kun hänen onnistui yksin vetää Akakabuton suuri henkivartijakarhu alas Vuorilinnasta. Tämä lienee verrattavissa Benizakuran viskomaan härkään. Taistelussa Siriuksen soturi Mukongaa vastaan Ben otti vastaan monta Geki Sentsūhi-Battōgaa ja selvisi niistä hengissä, sekä oppi myös tämän iskun.

Ninjakoirien sodassa Ben valitettavasti sokeutui, ja vaikka hän sai välillä näkönsä hetkellisesti takaisin ja oppi tulkitsemaan ympäristöä "mielen silmien" avulla, alensi yhden aistin katoaminen hänen taistelukykyään merkittävästi. Jää epäselväksi, kuinka vahva Ben voisikaan olla, jos hän ei olisi sokeutunut. Meteor Gin ilmoittaa Benin voimaksi täydet viisi tähteä. Benistä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista vastusta Gaialle, jonka vuoksi hänet on pakko pudottaa tästä vertailusta.

Gaia

Sitten onkin vuorossa melkoinen pirulainen, myös jumalkeisariksi kutsuttu Gaia. Mustien susien imperiumissa oli lukuisia kovatasoisia sotureita, mutta Gaia johti heitä kaikkia tyrannin ottein. Gaia hallitsi Zetsu-Tenrō Battōgan ja tiesi muiden Battōga-iskujen heikkoudet. Hänellä oli erittäin terävät hampaat, joilla pystyi hetkessä katkaisemaan ruumiinosia. Hän repi Reiman etujalan sekä Raigan, Sakonin ja Ukonin päät irti. Hän sieti kipua hyvin, jatkaen taistelua, vaikka Kurotora vei hänen korvansa ja Akame lävisti hänen kainalonsa oksalla, ja jopa sen jälkeen hän jatkoi taistelua, kun Ginin Battōga oli paljastanut osan hänen aivoistaan. Gaia päihittää helposti Reiman, Hyōman, Kurotoran, Benin, Johnin, Raigan... Ainoastaan Gin ja Akame tarjoavat hänelle vastusta, mutta hekin olisivat todennäköisesti hävinneet ilman liittolaistensa apua.

Vaikka moni Ouun valiosoturi ja Reiman susi kävi Gaian kimppuun yhtä aikaa ja vuorotellen, Gaian kuolemaksi koitui lopulta purkautuva tulivuori. Taistelun loppupuolella Gin iskee uupunutta Gaiaa yhä uudestaan eri Battōgoilla, mutta susi ei millään kuole. Olisiko hän voinut voittaa kenet tahansa, jos olisi käyty vain reiluja kaksintaisteluita? Gaia pääsee helposti jatkoon.

Gin

Vaikka Gin on sarjamme päähenkilö, emme silti ole nähneet häntä vahvimmillaan. Hopeanuoli-sarjassa hän oli keskenkasvuinen ja Weed-sarjassa jo vanhus. Hänen oletettavasti vahvimmista vuosistaan on nähty vain pikaisia takaumia. Mutta jo nuorena Gin teki lukuisia urotöitä. Hän nosti Mossin ilmaan heidän kaksintaistelussaan, voitti Kougan ninjakoirien johtaja Kurojakin, ja suurimpana tekonaan leikkasi Akakabuton pään irti Battōgalla. Gin haastoi myös Benizakuran taisteluun, ja taistelun aikana nosti paljon suuremman koiran korkealle ilmaan. Hän tosin hävisi, mutta oli taistelun aikana hyvin nuori ja ei vielä osannut Battōgaa.

Gaiaa vastaan taistellessaan Gin olisi mielestäni hävinnyt ilman ystäviensä apua. Taistelussa Gaia paiskaisee Ginin päin puuta, jolloin Gin ei pysty hetkeen liikkumaan ja pelastuu Gaian hampailta vain Benin ansiosta. Gaia on lopulta monen soturin hyökkäyksen jäljiltä uupunut ja runneltu, joten voittoa ei voi merkitä puhtaasti Ginin ansioksi, eikä Gaia vieläkään kuollut, vaikka Gin iski häntä monella Battōgalla peräkkäin. Koska Gaia kuoli tulivuoressa, ei Ouun armeija teknisesti voittanut häntä.

Gin oppii monenlaisia erikoisiskuja, hän on kestävä, nopea ja nokkela, mutta raa'assa voimassa hän saa Meteor Ginissä vain kolme tähteä - tosin Weed-sarjaan keskittyvä tietokirja Taisteluiden aika korotti tähtiä viiteen. Onkin siis vaikeaa arvioida, kuinka vahva Gin on vahvimmillaan. Akakabuton pään irti leikkaaminen oli huikea teko, mutta vastaavanlaista ei ole tapahtunut sittemmin. Susisaagassa Ginin battōga oli huomattavasti tehottomampi. Oliko Akakabuton tappanut Battōga onnistunut vain tunnekuohun, onnenpotkun tai karhun heikentyneen tilan takia? Gin putoaa jatkosta, mutta jätän oven raolleen aikuiselle-mutta-ei-ikälopulle Ginille.



Moss

Moss on osoittanut huimat voimansa moneen kertaan, ja Meteor Ginissä hän saa voimassa täydet pisteet. Taistellessaan Ouun armeijaa vastaan hän pystyi työntämään suuren kivenlohkareen alas vuorelta. Myöhemmin hän yksin selätti ja tappoi itseään isomman villisian. Taistelussa Madaraa vastaan Gin sai idean käyttää terävää oksaa aseena ja pyysi Mossia katkaisemaan paksu oksa irti puusta. Mikäli Gin olisi pystynyt tähän, hän olisi varmasti tehnyt sen itse. Tämän perusteella Moss oli raa'assa voimassa vahvempi kuin kukaan muu paikalla ollut, joihin kuuluivat ainakin Gin, Akame ja Hakurō.

Taistelussa Mosaa vastaan Gin ja Ben jäävät romahtaneeseen majaan vangeiksi, ja Benizakura käskee Mossia auttamaan, sillä hänen mukaansa vain Moss olisi tarpeeksi vahva nostamaan hirsiä. Tarkoittiko Benizakura tällä, ettei hänkään olisi pystynyt siihen? Vai johtuiko tämä Benizakuran pahoista haavoista tai siitä että hänellä oli kiire päästä tappelemaan Mosan kanssa, vai eikö hän olisi täysin terveenäkään pystynyt nostamaan hirsiä? Mainittakoon, etteivät loukussa olleet Gin ja Ben olleet pystyneet vapauttamaan itseään.

 Susisaagassa Kurotora oli häviämässä Siriuksen koirasoturi Raigalle (ja hänen sisällään oleville Sakonille ja Ukonille), mutta Moss ryntäsi väliin ja pätkäisi Raigaa kuonoon, tosin Raiga oli tässä tilanteessa yllättynyt ja sai (veljineen) kimppuunsa heti perään muita Ouun sotureita. Nämä kaikki ovat suuria saavutuksia, mutta Mossin suurin voiman näyte tapahtui Suuressa taistelussa. Akakabuto seisoi takajaloillaan ja Moss veti karhun takajalkaa kunnes jättiläinen kaatui. Tämä vaati varmasti uskomattomat voimat, mutta muistetaan kuitenkin, että Moss ei kannatellut Akakabuton painoa, Akakabuton kimpussa oli samalla muitakin koiria ja karhu saattoi livetä lumessa.

Veikkaisin, että Moss todella voi olla kaikista vahvin puhtaassa voimassa, mutta häviää muille nopeuden, ketteryyden, taktiikan ja erikoisiskujen puutteen vuoksi. Hän ei pääse jatkoon.


Riki

Ouun ensimmäinen ylipäällikkö sai jopa Benizakuran itkemään ja tärisemään pelkällä olemuksellaan. Mutta kuinka paljon Rikin kohdalla on kyse karismasta ja hypetyksestä? Hän selvisi syvään rotkoon putoamisesta ja puunrunkojen alle hautaamisesta. John haastoi Rikin kamppailuun johtajuudesta, mutta Riki voitti hänet yhdellä salamannopealla iskulla - mainittakoon, ettei John ole mikään turha nyrkkeilysäkki, sillä Meteor Gin antaa hänelle neljä tähteä voimaa. Zetsu-Tenrō Battōgan Riki oppi pelastettuaan Fuugan tätä jahdanneilta susilta, jotka olivat varmasti eliittisotureita nekin. Tietokirjan mukaan Rikin Battōga saattoi lopulta olla Fuugankin iskua tarkempi ja voimakkaampi, vaikka Fuuga oli kohtalon valitsema Siriuksen koirasoturi, jonka bravuuri tämä isku nimenomaan oli. Liittyessään Suureen taisteluun Riki iski Akakabuton henkivartijakarhun pään irti Shiroi Senkō -iskulla ja katkaisi Akakabuton selkälihakset Battōgalla.

Riki on varsin mysteerinen hahmo, mutta näkemiemme urotöiden perusteella hän pääsee jatkoon.

Tsuna Arashi

Kuusinkertainen koirataisteluiden mestari Tsuna Arashi oli ainoa koira, joka taisteli tasapelin Benizakuran kanssa. Benizakura oli tuolloin vasta 3-vuotias ja Tsuna Arashi 8-vuotias. Uusintaottelua ei koskaan tapahtunut, koska Tsuna Arashi sokeutui ja eläköityi kilpailuista. Emme yksinkertaisesti tiedä Tsuna Arashista tarpeeksi, jotta voisimme arvioida hänen voimiensa rajoja. Olisiko Benizakura voittanut Tsuna Arashin, jos hän olisi ollut hieman vanhempi? Tasapelin jälkeen Benizakura janosi kostoa ja kouli itsestään vielä kovemman taistelijan. Voidaan siis olettaa, ettei Benizakura 3-vuotiaana ollut vielä voimiensa ja taitojensa huipulla ja olisi varmaan voittanut, jos uusintaottelu olisi järjestetty. Täten Tsuna Arashi tippuu karsinnasta.

Loppupäätelmät

Jatkoon ovat siis selvinneet Gaia ja Riki. Kumpi heistä onkaan vahvempi, ja voiko kumpikaan voittaa Benizakuraa? Tässä vaiheessa onkin hyvä hetki kaivaa Meteor Gin jälleen esille ja lukea, miten Takahashi itse on kommentoinut asiaa. Totta kai häneltäkin on monesti kysytty vahvimmasta koirasta. Gaian hahmoesittelyssä lukee näin: "Mahdollisesti ainoa nelijalkainen, joka voisi haastaa Akakabuton yksin." Huh, melkoinen väite, jota en purematta niele! Tähän Riki tarvitsi kokonaisen armeijan, ja Goheekin kävi mukana tyhjentämässä aseensa karhuun. 30 kysymystä Hopeanuolesta -osiossa kysytään suoraan, kuka on koirista JA susista vahvin, johon Takahashi vastaa Rikin olevan. Kuinka Gaia voi sitten olla ainut, joka voisi haastaa Akakabuton yksin, mutta Riki on silti myös Gaiaa vahvempi? Aivothan tässä nyrjähtävät, mutta sensein sana on laki ja sen mukaan Riki on vahvin. Huomioitavaa on myös, että vaikka Gin hävisi Benizakuralle, mainitsee Takahashi Battōgan Ginin ja Rikin eduksi, jolloin he olisivat Benizakuraa vahvempia.

Näiden pähkäilyjen jälkeen tulin tulokseen, että koirista vahvin on Riki, jonka kannoilla vainoaa hyvin lähellä Gaia, jonka takana on Battōgan oppinut Gin, ja vasta neljäntenä on Benizakura. Satavarmaa nokkimisjärjestystä on mahdotonta antaa, mutta täysin varmaa on, ettei Benizakura todellisuudessa ollutkaan kaikista vahvin.

Mielenkiintoisesti Takahashi oli ottanut omaan vahvimpien koirien vertailuunsa mukaan Akamen, Benin, Benizakuran, Fuugan, Gaian, Ginin, Johnin, Jugan ja Reiman. Vertaillessaan kuka voitti kenetkin hän kuitenkin unohti ottaa huomioon monen taistelun olleen asetelmaltaan epäreilu, usean hahmon käydessä yhden kimppuun.