Näytetään tekstit, joissa on tunniste furryerotiikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste furryerotiikka. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Punahilkka & Punaisten lyhtyjen metsätie


NIMI: Punahilkka & Punaisten lyhtyjen metsätie
VUOSI: 2011
TARINA JA KUVITUS: M. Ojanen

Kaikkea sitä löytääkin. Tämä noin 30-sivuinen omakustanne sisältää pääasiassa perushomoilua, mutta myös turreilua, lesboilua ja ristiinpukeutumista. Vähän kaikille kaikkea vissiin. Huonosti skannattu ja epätasaisella käsialalla kirjoitettu kansi lupaa teoksen olevan "eroottinen ja sairas versio Grimmin sadusta, jossa yhdistyy erilaiset seksuaalisuudet." Vihkosta on myyty coneissa ja sitä on painettu pieni määrä, arvioisin ~50, alle 100 kuitenkin.

Punahilkka on poika, jonka isä pakottaa pukeutumaan tytöksi "huvin vuoksi". Tämä viaton ja punasteleva olento lähetetään viemään herkkukoria sairaalle mummolleen pimeän metsän halki. Punahilkka pysähtyy syömään metsämansikoita ja ihmismuodossa oleva Ulv -susi hiippailee ja creeppailee hänen luokseen, antaa kukkasen ja suutelee väkisin. Punahilkkaa kuumotuttaa. Ulv kiiruhtaa mummon mökille ja makaa mummon sängyssä Punahilkan saapuessa paikalle. Tästä tietenkin saadaan aikaan erittäin graafista väkisinmakaamista, jota mummeli katselee vierestä popparit kainalossa. Paneskelun jälkeen Punahilkan badass-äiti saapuu paikalle, seksuaalisesti lähentelee mummelia ja Ulvia, kahlitsee Ulvin ja lähtee Punahilkan kanssa kuljettamaan Ulvia... jonnekin. Vankilaan? Kotiin? Matkalla kolmikko törmää keskellä peltoa tapahtuvaan lesbo-orgiaan, joka saa Ulvin kiihtymään ja muuttumaan ihmissusimuotoonsa, kahleet menevät rikki ja seuraa turripornoa.



Huh huh, mistä edes aloittaisi. Täyttä paskaahan tämä on, mutta tekijä ei selvästikään ole vakavalla mielellä tätä tehnyt. Vaikka kyseessä onkin aivotonta parodiaa ja tekelettä on varmaan myyty muutamalla eurolla olisi tähän sentään jotain vaivaa voitu laittaa. Kuvitus on yksinkertaisesti susirumaa (pun intended). Ääriviivat ovat hutaistuja ja värit valuvat niille tarkoitettujen alueiden yli. Hahmoja ei välillä meinaa erottaa toisistaan kun kaikilla on samanlaiset naamat ja tuuheat animuhiukset. Runkkumateriaalia tästä ei saa kun itse pääasiakin on piirretty niin kamalasti.

Sitten juoni, tai voiko tätä nyt juoneksi edes kuvailla. Randomien tapahtumien sarja pikemminkin. Eniten aikaa on annettu homostelulle, muut aiheet tulevatkin sitten pikaisesti yhdessä rytäkässä, mikä on harmi, koska homostelua kuitenkin riittää jo animu-/mangoskenessä vaikka muille jakaa. Sarjiksessa on aikuisten oikeasti hauskoja hetkiä, etenkin kaikki tahallisen kornit puheet naurattivat. Juoni on ohuen ohut, mutta huumori on tarpeeksi överiä ja absurdia, että lehti oli divarihintansa arvoinen.



Veikkaan tekijän itsekin tienneen tekevänsä nyt täyttä sontaa ja ei tykkää kyttyrää vaikka tätä paskaksi sanottaisiin. Tälläiset hutaistut sarjikset voivat olla ihan hyviäkin harjoituskappaleita ja DeviantArt-kommentteja stalkattuani kävi ilmi, että ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun. Mikäli minä olisin tämän conissa bongannut olisin ostanut sen heti, näin perverssiä, sekopäistä ja yksinkertaisesti avoimen paskaa sarjista harvemmin tulee vastaan.

Loppuun pitää vielä sanoa, että olen aina kiinnostunut ostamaan tälläisiä omakustanteita, mikäli ne liittyvät koiriin/koiraeläimiin/ihmissusiin/furryihin jollain tapaa. Jos nurkista löytyy tälläisiä sarjiksia niistä voi ilmoittaa sähkikseen naravox@gmail.com

TÄHDET: *


perjantai 1. tammikuuta 2016

Anubis Dark Desire Anthology

Kansi by Dark Natasha & Blotch
NIMI: Anubis Dark Desire (Anthology)
VUOSI: 2015
TEKIJÄT: Useita

Tätä kirjaa varten kerättiin varoja Kickstarter -kampanjan avulla ja olen huhtikuusta lähtien odotellut kirjan valmistumista. Ja täytyy sanoa tämän olevan odotuksen arvoinen! Kirja on aivan älyttömän laadukas, paksu ja hyvän näköinen. Kyseessä on siis kokoelmakirja, joka sisältää 19 tarinaa, jotka on aikaisemmin julkaistu vuosina 2002-2008 ilmestyneissä Anubis Dark Desire -lehdissä. Mukana on myös kaksi uutta sarjakuvaa, sekä yksittäisiä kuvituksia (kuten kannet) ja pientä triviaa hahmoista. Parhain juttu kirjassa on uudet värit. Kaikki sarjakuvat ovat nyt upeissa väreissä, sillä alunperin ne ilmestyivät mustavalkoisina. Kuvitus oli jo valmiiksi hyvän näköistä, mutta väritys tuo tarinoihin aivan uuden ulottuvuuden. Skannaukset tässä postauksessa ovat aika kökköjä sillä tappelen uuden skannerin kanssa.

ADD koostuu lyhyistä eroottisista tarinoista, jotka saattavat liittyä toisiinsä löyhästi, mutta niitä voi hyvin lukea erikseen missä järjestyksessä tahansa (tai skipata osan jos sisältö ei miellytä). Kaikki tarinat liittyvät jotenkin Egyptin mytologiaan, mutta voivat sijoittua nykyaikaankin. Jotkin hahmot esiintyvät tarinoissa useamman kerran, kuten leikkisästi kinastelevat sakaalit Duamutef ja Khaybat ja Anubista nöyrästi ihaileva kissa. Itse Anubis on jokaisen artistin käsissä hieman erilainen.

by Dark Natasha
by Heather Bruton
by Diana Harlan Stein
En itse viitsisi tälläistä materiaalia kutsua pornoksi, sillä sanalla kun on niin arvoa alentava vaikutus. Tarinoissa on mukana hyvä annos muinaisen Egyptin mystiikkaa ja vaikka lukijalle anteliaasti näytetään paljasta pintaa touhu on kuvattu mässäilemättä. Mukana on heteroilua, homoilua, lesboilua, ristiinpukeutumista ja ihmisiäkin, eiköhän jokaiselle löydy jotain kiinnostavaa. Mitään erikoisempia fetissejä ei ole luvassa. Kohtaukset ovat usein unenomaisia ja piirroksista löytyy paljon symboliikkaa ja tulkinnan varaa. Vaikka tähän aihealueeseen saisi liitettyä paljon synkkyyttä, väkivaltaa (onhan Anubis kuoleman jumala) ja orjien kaltoinkohtelua on tarinoissa menty mieluummin kepeään ja humoristiseen suuntaan.

by Diana Harlan Stein
by Michele Light
by Dark Natasha
Mukana on materiaalia Dark Natashalta, Heather Brutonilta, Terrie Smithiltä, Sara Palmerilta, Michele Lightilta ja Diana Harlan Steinilta. Alkuperäisissä lehdissä oli muutama muukin vieraileva taiteilija, mutta muiden materiaali ei ollut ainakaan muistaakseni juuri mistään kotoisin, joten ihan hyvä päätös ottaa mukaan vain laadukkaimmat teokset. Michele Lightin osuus on pienin yhdellä sarjakuvalla ja yhdellä yksittäisellä kuvalla, hänen tyylinsä on hyvin söpöilevä, mutta sopii kuitenkin näin pienenä määränä mukaan. Sara Palmerin tarinat ovat viihdyttäviä, hänen piirrosjälkensä vaan tuppaa olemaan turhan suttaista välillä. Terrie Smith on ihan jees. Diana Harlan Stein tekee erittäin omaperäistä ja nättiä jälkeä, vaikka välillä hahmojen ilmeet ovat outoja ja asennot jäykkiä. Omasta mielestäni heikoin lenkki on Heather Bruton laatikkokuonoineen, derppaavine ilmeineen ja sottaisine väreineen. Bruton turhauttaa minua suunnattomasti, sillä olen nähnyt häneltä paljon vanhoja huolellisesti tehtyjä teoksia, mutta nykyään hän tuntuu hutaisevan kaiken. Kirjan paras anti tulee Dark Natashalta, jonka kuvitus on aina yksityiskohtaista, realistista ja unenomaisiin asetelmiin on monesti nähty paljon vaivaa. Siis katsokaa nyt tätäkin (*osoittaa alla olevaa kuvaa*), aivan järjettömän upeaa jälkeä! Dark Natashan sarjakuvissa ei monesti puhuta ollenkaan, vaan taiteilija osaa näyttää kuvillaan kaiken tarpeellisen.

by Dark Natasha
Kickstarter -kampanjan mukana tulleita tarroja, näitä ei tietääkseni tule enää normitilauksen mukana.

by Dark Natasha
Olisin mielelläni maksanut pelkistä Natashan töistä, suhtauduin muiden artistien teoksiin lähinnä kivana bonuksena vaikka mielelläni niitäkin katsoin. Kirja on tosiaan hyvin paksu, yli 180-sivuinen ja kokonaan väreissä. Rahoille saa todellakin vastinetta. Painojälki on pääasiassa hyvää. Muutama sarjakuva on vähän suttuisen ja suurennetun näköinen, mutta tämä on anteeksi annettavissa kun ottaa huomioon uudelleen väritetyn materiaalin olevan hyvin vanhaa ja taiteilijoilla ei välttämättä ollut alkuperäisiä sivuja enää tallessa. Pari tarinaa on painettu turhan tummaksi. Tätä suurempaa moitetta on kuitenkin hirveän vaikea löytää kirjasta. Lopussa olevat hahmoesittelyt olivat mielestäni turhia, mieluummin olisin lukenut artistien esittelyitä ja mietteitä, mutta ihan kiva kun jotain ekstraa on väsätty mukaan.

Kerta kaikkiaan upea kirja! Rakastan tälläisiä furrymaailman suurprojekteja, joissa on mukana monia lahjakkaita artisteja. Harmittaa kuinka seuraamani Werewolf Calendar ja Anthro Calendar kumpikin ovat nyt lopettaneet toimintansa, mutta kiva tietää, että tämä kirja ainakin on menestynyt hyvin. Toivottavasti vastaavia projekteja siis järjestetään lisää.

Kirjan voi tilata Sofawolfilta.

TÄHDET: *****

by Terrie Smith
by Heather Bruton

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Incontinent Student Bodies


NIMI: Incontinent Student Bodies
VUOSI: 2001 - 2012 (jatkuu?)
TARINA: Karis
KUVITTAJA: Marci McAdam, Terrie Smith, Dormy

Voi apua mistä taas kirjoitan... onhan tässä blogissa aikaisemminkin kirjoitettu omituisista tarinoista (kuten Kennel Tokorozawa), ja jo monen monta furryerotiikkateostakin on tultu luettua, mutta tämän kohdalla tuntui kuin olisin vajonnut entistä enemmän johonkin pimeään häpeän kuoppaan. Jotta saisitte kunnollisen kuvan siitä mikä tämä teos on suosittelen lukemaan Associated Student Bodies -arvostelun, sillä ISB on parodia ASB:stä. Tai ainakin tarkoitus olisi ollut olla keveää ja hassua parodiaa supersuositusta furrysarjakuvasta, mutta ISB jatkuikin aivan liian pitkälle ollakseen vain pelkkää parodiaa.

ASB kertoi melko epäuskottavasti, mutta silti viihdyttävästi yliopiston asuntolasta, jossa kaikki asukit sattuivat olemaan homoja. ISB vie asetelman vielä pidemmälle ja kaikki asukkaat ovat sekä homoja että vaippafetissistä kiinnostuneita. ASB:n lukeneille asetelma voisi olla ihan hauska, mikäli ISB suhtautuisi hahmoihinsa naurettavina friikkeinä ja jos mukana olisi muutakin huumoria, joka ei keskittyisi vain niihin vaippoihin.

by Marci McAdam
by Dormy
ISB ei kuitenkaan uskalla nauraa hahmoilleen, mikä parodiassa olisi suotavaa, vaan on päivänselvää, että teoksessa naureskellaan hahmoille vain keveästi ja siinä sivussa samalla yritetään esittää vaippailuintoilijat täysin normaaleina ja hienoina tyyppeinä. Tämäkin voisi toimia, sillä periaatteessa minulla ei ole mitään kaiken maailman vaippafetissejä vastaan. Mitäs se minulle kuuluu mistä ihmiset innostuvat sängyssä? Mutta näiden asioiden pitäisikin jäädä sänkyyn ja yksityisasioiksi. Sarjassa hahmojen JOKA IKINEN TEKO liittyy jotenkin housuihin kusemiseen, ne vaipat pitää olla päällä joka hetki, henkilödraamaa syntyy vain vaipoista ja niin edelleen. Fetissit ovat ihan jees, koko elämän määrittävät pakkomielteet taas eivät. Sarjassa selvästi koetetaan salavihkaa saada "normaalit" lukijat hyväksymään, ehkä jopa liittymään vaippailijoiden joukkoon, mutta fetissin normalisointi epäonnistuu täysin. On päivänselvää, että tekijät ovat intohimoisia aiheensa suhteen, eivätkä olleet tehneet sarjaa vain random vitsinä. Random vitsinä se olisi nimittäin toiminut.

Käsikirjoittaja Karis onkin itse tämän fetissin harrastaja ja on julkaissut useita aiheeseen liittyviä sarjakuvia. Tähän mennessä ilmestyneistä viidestä lehdestä Marci McAdam on kuvittanut kolme. McAdam on erittäin lahjakas piirtäjä, mutta ainakin omasta mielestäni harmittavasti hän piirtää suurimmaksi osaksi tähän fetissiin liittyviä kuvia. Wikifurin mukaan hän on ollut aikoinaan Karisin vaimo. Kaksi muuta piirtäjää, Terrie Smith ja Dormy, ovat kumpikin loistavia sarjakuvapiirtäjiä ja heidän työpanoksensa on varmasti ollut Karisille hintavaa. Pelkkään parodiaan on siis laitettu paljon aikaa, vaivaa ja rahaa. Ulkoisesti ISB onkin yllättäen paljon laadukkaampi kuin ASB!

by Marci McAdam
by Dormy
by Marci McAdam. "Ei vittu Make sähän kusit housuun!"
Juonellisesti sarja on hirveän puuduttavaa ja ällistyttävää luettavaa. Kuten aikaisemmin sanoin KAIKKI liittyy jotenkin niihin vaippoihin. Ensimmäisessä lehdessä ei tapahdu muuta kuin muutama hahmo asuntolassa muistelee kuinka aloittivat vaippaharrastuksensa. Seuraavissa lehdissä alkaa sentään tapahtua enemmän juonen kannalta, mutta kaikki juonenkäänteet liittyvät pidätysongelmiin ja harrastuksen esittämiseen positiivisessa valossa. Asuntolan väki lähtee viidennessä lehdessä lomalle Havaijille ja totta kai heidän oppaansakin sattuu olemaan vaipoissa. He myös tapaavat paikallisen surffarin, joka osaa opastaa väen syrjäisemmälle rannalle, joka on tarkoitettu juuri vaippailijoille. Ööh...? Hahmokaarti on laaja, mutta kukaan ei pääse kunnolla loistamaan persoonallaan.

ISB on hyvin hämmentävä lukukokemus. Koko sarja on toteutettu hyvin naiivilla tavalla ja selkeästi vaippailijoiden fantasiana maailmasta, jossa heidän harrastuksensa olisi valtavirtaa ja normaalia. Parodiana sarja olisi kenties toiminut, mikäli se olisi loppunut heti ensimmäisen numeronsa jälkeen, mutta tyhjänpäiväistä menoa on tähän mennessä ilmestynyt peräti viisi numeroa. Kyllähän näille on yleisö löytynyt, mutta itse en ymmärrä mitä tästä sarjasta voisi saada irti. Kuinka monta kertaa sama toistuva juttu jaksaa viihdyttää? Kuvitus sentään on täysin ammattimaista, joten sarjaa on sentään miellyttävää lukea vaikka aihe onkin mitä on.

TÄHDET: **

by Dormy
by Terrie Smith

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Portfolio - The Disqualified Portfolio

Kansi by Cara Mitten
NIMI: The Disqualified Portfolio
VUOSI: 2007
TEKIJÄT: Useita

Tätä portfoliota ei harmittavasti ole julkaistu kirjana, vaan CD:nä. En piittaa taide-CD:istä, koska mielestäni kirja on arvokkaamman oloinen, mutta pidän tämän portfolion aiheesta ja kun halvalla sai niin tulipahan hankittua.

Teemana ovat koiranäyttelyistä hylätyt koirat, joilla on esimerkiksi jokin värivirhe. Terveenä sanomana on, että jokainen koira on yhä arvokas ja komea yksilö, vaikkei nyt kävisi yhteen rotumääritelmän ahdasmielisyyksien kanssa. Kaikki CD:n furryt ovat uroksia.

Vasen: Miss Monster. Oikea: Thornwolf.
Vasen: Egypt Urnash. Oikea: Cara Mitten.
Mukana on 34 rotua, joissa on vaihtelua tunnetuista kestosuosikeista (Alaskanmalamuutti, akita, rottweiler...) harvemmin nähtyihin rekkuihin (Bostoninterrieri, meksikonkarvatonkoira, bokseri..). Oma suosikkini on tietty yläoikella näkyvä amerikanpitbullterrieri, josta en ennen ollut nähnyt sensuroimatonta versiota. Rotukirjo on siis kiitettävä ja suurin osa koirista näyttää rodultaan. Joka kuvan alla lukee onneksi koiran rotu ja hylkäyksen syy, joskin huomasin turhan monen artistin vähän mielikuvituksettomasti vain antaneen koiralle siniset tai eriväriset silmät hylkäyksen syyksi.

Artisteja on ollut mukana 21. Tunnetuimpia näistä lienevät Zaush, Wolfnymph, Heather Bruton, Bloodhound Omega, Roz Gibson ja Thornwolf. Mukana on myös pienempiä furrytaiteen nimiä. Jokainen on saanut piirtää omalla tyylillään, jolloin kokonaisuus on vähän sekametelisopan puolella osan kuvista ollessa äärimmäisen realistisia, osan taas ollessa lähes abstrakteja/kubistisia.

Mukana on myös jokaisesta kuvasta tehdyt työpöydän taustakuvat. Ihan kiva kokonaisuus, joskin en pääse eroon tästä "yhyy mut kirja ois ollu parempi" päähänpinttymästäni.

TÄHDET: ***1/2

by Damalia

tiistai 26. elokuuta 2014

Untamed

Kansi by Heather Bruton.
NIMI: Untamed
VUOSI: 2010 - (jatkuu?)
TARINA/KUVITTAJA: Useita

Untamed on samalta julkaisijalta kuin erittäin mukava pornopläjäys Anubis Dark Desire. Odotukseni olivat tämän julkaisun suhteen melko korkealla. Untamed -sarjaa on ilmestynyt kaksi numeroa, viimeisin vuonna 2012. En ole varma jatkuuko sarja enää. Sarja keskittyy ihmisten ja furryjen välisiin seksisuhteisiin, mikä on yllättävän vähän läpikäyty alue furrypornossa. Lehdissä ei myöskään ole kuin heteroseksiä ja pari biseksuaalista kohtausta, mikä on myös yllättävää hyvin suuren osan furrypornosta ollessa homopornoa.

Lehtien tarinat ovat lyhyitä, mustavalkoisia ja suurimmaksi osaksi juoneltaan yksinkertaisia. Jokaisella artistilla tuntuu olevan täysin omanlaisensa versio miten ihmiset ja furryt elävät yhdessä, eikä tarinoiden juonien välillä ole juuri yhdistäviä piirteitä. Jokainen artisti on kyllä muistanut ihminen+furry -teeman, mutta silti tarinoista jää hyvin hajanainen kuva. Tarinoiden laatu on myös hyvin vaihtelevaa, vaikka mukaan onkin saatu paljon kovia nimiä.

by Roz Gibson.
by Sara Palmer.
by Steve Gallacci & Roz Gibson.

Mukana on sarjakuvia muun muassa artisteilta kuten Diana Harlan Stein, Sara Palmer, Heather Bruton, Roz Gibson, Ebony Leopard ja Steve Gallacci. Yksittäisiä kuvia löytyy Heather Brutonilta, Terrie Smithiltä, Diana Harlan Steiniltä ja Dark Natashalta. Mukana on pari artistia, joiden sarjakuva ei säväyttänyt ollenkaan, toisessa tarina oli hyvä ja kuvitus huonoa, toisessa taas kumpikin oli melko huonoa. Suurimmaksi osaksi kuitenkin lehden kuvitus on hyvää, vaikka osalla kuvitusta ei ole edes tussattu puhtaaksi.

Lehtien tarinoista kuitenkin vain kaksi kiinnitti kunnolla huomioni. Dog House on Steve Gallaccin piirtämä ja kirjoittama tarina, jonka Roz Gibson on tussittanut. Tarinassa tulevaisuudessa elävällä ihmisperheellä on geenimuunneltu koirafurry apulaisenaan. Perheen isä on varsinainen kusipää ja äiti kääntyy koira-apulaisensa puoleen lohdutusta saamaan. Toinen selkeästi parempaa laatua oleva tarina oli Max Blackrabbitin Good Girl, jossa taas geenimuunneltu koirafurry kiintyy omistajaansa tavallista enemmän. Poliisi ja hänen dobermanninsa ovat jääneet talon raunioiden alle ja odottavat apua, jonka aikana dobermannityttö pitää omistajastaan huolta ja paljastaa asioita heidän menneisyydestään. Valitettavasti nämä kaksi jäivät ainoiksi kunnolla kiinnostaviksi tarinoiksi. Heather Brutonin sarjakuva lähinnä vain masensi minua muistuttamalla kuinka naisen taso tippuu vuosi vuodelta.

TÄHDET: ***

by Heather Bruton.
by Max Blackrabbit.

tiistai 5. elokuuta 2014

Man's Best Friend


NIMI: Man's Best Friend (Inu Mo Arukeba)
VUOSI: 2004
TARINA/KUVITTAJA: Kazusa Takashima

Jälleen kerran annos homoerotiikkaa. Man's Best Friend on yhden pokkarin pituinen tarina poikakoirasta, joka kykenee muuttumaan ihmiseksi. Itse päätarina kestää vain kolmen luvun verran, jonka jälkeen pokkarissa on muutama muu lyhyt tarina, jotka eivät liity koiriin mitenkään.

Kuro on mustavalkoinen kulkukoira, joka tarkkailee joka päivä kadulla kulkevaa ihastustaan, Ukyo -poikaa. Koiran huomaavat ilkeät pikkupojat, jotka alkavat kiusata Kuroa. Ukyo kuitenkin tulee väliin ja vie Kuron kotiinsa. Kuro on onnesta sekaisin ja muuttuukin yhtäkkiä ihmiseksi. Käy ilmi, että rakastunut Kuro on rukoillut kuulta voivansa muuttua ihmiseksi ja nyt joka kerta innostuessaan muuttaa muotoaan hetkellisesti.




Juonen alkuasetelma on ihan mielenkiintoinen, mutta valitettavasti päätyy hyvin ennalta arvattavaksi peruspoikarakkausmangaksi. Kuron koiramaiset piirteet hänen ihmismuodossa ovat viihdyttäviä, mutta minua jäi häiritsemään mitä Kuro alun perin näki Ukyossa. Mikä sai koiran ihastumaan häneen niin voimakkaasti? Mangaa lukiessa kyllä huomaa, että Ukyo on kunnon jätkä, mutta eihän Kuro olisi sitä ennalta voinut tietää. Kuron ja Ukyon tarina myös loppuu liian kesken ja hahmot on keksitty selkeästi vain fetissitarinaa varten. Kaikki kohtaukset johtavat seksiin ja muulla ei juuri ole väliä. Yaoilta ei varmaan kannata edes odottaa syvällisempää, mutta olen silti lukenut yaoita, jossa hahmot tulivat paremmin tutuiksi ja itse tarina oli juonellisesti vahvempaa. Häiritsi myös miksei Ukyo missään vaiheessa pohdiskellut onko oikein paneskella koiraansa, oli hän ihmismuodossa tai ei.

Kuvitus on perushyvää, joskin missään kohdassa en ollut erityisemmän vaikuttunut. Annan plussaa siitä ettei tekijä ole tyytynyt piirtämään Kuron koiramuotoa vain yksinkertaisena chibinä.

Loput tarinoista eivät liity koiriin millään tavalla, joten en niitä sen enempää käy läpi. Yhdessä tarinassa Kuro tosin vilahtaa kadulla koiramuodossaan, mikä oli hauska yksityiskohta. Olin hieman pettynyt tähän pokkariin, koska oletin päätarinan olevan pidempi ja mielenkiintoisempi. Olin nähnyt monta vuotta sitten mainoksen tästä mangasta jonkun muun mangan mainossivuilla ja siitä asti olin mietiskellyt tämän ostamista. Hieman erikoisesta aiheestaan huolimatta manga oli valitettavan tylsä.

TÄHDET: ***


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Coyote River


NIMI: Coyote River
VUOSI: 2005 - (jatkuu)
TARINA/KUVITTAJA: Chris McKinley

Coyote River on vähän aikaa sitten arvostellun Associated Student Bodies -sarjakuvan kuvittajan toinen sarja. Tähän mennessä numeroita on julkaistu kolme, viimeisin vuonna 2007. Vaikuttaa pahasti siltä, että artisti on heittänyt hanskat tiskiin Coyote Riverin suhteen. Toivon kovasti sarjan kuitenkin jatkuvan näin monen vuoden tauon jälkeenkin, koska tykästyin sarjaan ja pidin sitä Associated Student Bodiesia parempana.

Nuori Charles -jänis on tehnyt töissään liiankin paljon ylitöitä eikä ole pitänyt ollenkaan lomaa, mikä huolestuttaa hänen pomoaan. Pomo lähettää Charlesin viikon lomalle syrjäiselle karjatilalle, josta on tullut turistikohde kaupunkilaisille, jotka haluavat leikkiä cowboyta. Nurisevan Charlesin on pakko yrittää saada viikkonsa karjatilalla kulumaan jotenkin, vaikka ikävöi kaupungin sykettä eikä sopeudu maaseudulle. Coyote Riverillä Charles kuitenkin tapaa keski-ikäisen Buck -suden (vai kojootin?), joka työskentelee karjatilalla. Näille kahdelle hyvin erilaiselle heebolle syntyy jonkinlainen romanssi.



Suhde alkaa vain harmittomana paneskeluna. Kumpikin tietää Charlesin lähtevän viikon kuluttua ja muutenkin miesten ikä- ja taustaerot vaikuttavat liian suurilta. Kuitenkin päivien kuluessa kumpikin heistä kiintyy toisiinsa huomaamatta. Buck olisi valmis muuttamaan Charlesin kanssa kaupunkiin, mutta nuori Charles pelästyy moista ja ei vaikuta olevan valmis seurustelemaan vakavasti Buckin kanssa. Kolmas ja tähän mennessä viimeinen osa loppuu raivostuttavaan cliffhangeriin, jossa Buck on tunnustanut rakkautensa Charlesille ja Charles lähtee järkyttyneenä karkuun.

Mukana on myös kiinnostavia sivuhahmoja. Päähenkilöiden touhut ovat aiheuttaneet kränää karjatilan muiden työntekijöiden kanssa, koska Buck on alkanut laiminlyödä tehtäviään ja on meinannut jäädä kiinni kesken homostelun turisteille. Buckin vanha työkaveri Shane saa tästä tarpeekseen ja menee avautumaan pomolle, mutta saakin itse potkut suvaitsemattomuutensa vuoksi. Kaksi muuta työntekijää taas alkavat tuntea toisiinsa vastahakoisesti vetoa päähenkilöiden esimerkin innoittamina.



Tarina etenee hyvällä tahdilla, välillä on pidempiä kohtauksia joiden aikana hahmot saavat tuotua ajatuksensa kunnolla esille ja lukija pääsee mukaan syrjäseudun tunnelmaan. Kaikkien hahmojen motiivit tuntuvat luonnollisilta. Buck on karismaattinen ja kokenut, mutta myös raihnainen ja vähän yksinkertainen. Yksinäinen Charles tuntee häneen seksuaalista vetoa, mutta tuskin saa mieheltä älyllistä haastetta. Lukija ymmärtää miksi pari tuntee toisiinsa vetoa, mutta ymmärtää myös miksi heidän suhteensa vaikuttaa toivottomalta pitkällä tähtäimellä. Myöskään sarjakuvan "pahis" Shane ei jää vain homovastaiseksi kiihkoilijaksi, vaan hänelläkin on oikea syy ärsyyntyä päähahmojen toimista, hän joutuu vähän väliä tekemään ylitöitä Buckin laiminlyöntien takia.

Vahvan tarinan ohella parasta sarjassa on kenties sen huumori. Hahmojen ronski huulenheitto oikeasti naurattaa ja ainakin itse nautin maalaisten erilaisen puhetyylin lukemisesta. Kuvitukseen on myös sinne tänne laitettu hölmön näköisiä yksityiskohtia. Hahmot ovat erittäin ilmeikkäitä ja heidän reaktionsa toistensa puheisiin ovat monesti hauskoja. Coyote Riveriä alettiin tekemään ennen Brokeback Mountainin ilmestymistä ja McKinley katsoi elokuvan kuullessaan siinä olevan paljon samankaltaisuuksia hänen sarjaansa, hämmästyen itsekin yhteläisyyksiä. Niinpä kolmosnumerossa hahmot puhuvat "siitä elokuvasta" useamman kerran ja sarjakuvaan on saatu luontevasti mukaan viittauksia elokuvaan.



Täytyy sanoa, että tykästyin tähän sarjaan täysillä. Tarinassa on sopiva annos oikeasti hauskaa huumoria, vähän erilaisempaa romantiikkaa ja hyvin suunniteltuja hahmoja. Karjatila on kiinnostava ympäristö tarinalle, etenkin kun viime aikoina olen lukenut lähinnä opiskeluun liittyviä furrytarinoita. McKinleyn kuvitus on kehittynyt huimasti ASB:n ajoista. Coyote Riverissä kuvitus on erittäin sulavaa ja luontevan näköistä, taustalla on aina silloin tällöin erikoisia yksityiskohtia, mutta suureksi osaksi taustat ja hahmot ovat mukavan selkeiksi piirrettyjä.

Olen hyvin pettynyt jos sarja ei enää jatku. Coyote River on kerrankin rakkaustarina josta en osaa sanoa miten se päättyy. Hahmot saattavat hyvinkin päätyä omille teilleen, mutta saisinpa tietää varmuudella!

TÄHDET: ****