Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terrie Smith. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terrie Smith. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. marraskuuta 2018

Pelikortit: The 6th Extinction


NIMI: The 6th Extinction
VUOSI: 2018
TEKIJÄT: Useita

Tämän upouuden korttipakan teemana ovat jääkauden jälkeen sukupuuttoon kuolleet eläimet. Pakan valmistamiseen kerättiin varoja Kickstarter -kampanjan avulla ja pääjärjestäjänä toimi paljolti furry-piireistä tuttu Roz Gibson, joka on ollut mukana lukemattomissa furry- ja eläintaideprojekteissa aiemmin.

Mukana on 34 artistia, joista moni nimi on tullut tutuksi furry-taiteen parissa. Huomattava määrä näistä piirtäjistä on vanhan linjan turreilijoita, ollen mukana Pohjois-Amerikan furry-skeneissä jo 80-luvulta ja 90-luvun alulta asti. Tälläisiä nimiä ovat Gibsonin lisäksi esimerkiksi Dark Natasha, Heather Bruton, Sandy Schreiber, Scott Ruggels, Diana Harlan Stein, Terrie Smith, Steve Gallacci, sekä valitettavasti tänä vuonna menehtynyt Vicky Wyman. Mukana on yksi lempiartisteistani ikinä, Synnabar, jota ei netissä näe juuri ollenkaan enää! Näiden tuttujen nimien näkeminen oli oikein mieluisaa ja jälleen tajusin, että minun pitäisi vielä joskus kirjoittaa jotain furry-fandomin historiaan liittyen, mutta se tarkempi aihe on hakusessa.

Pakan koirulaiset: Falklandinsusi (Redcoatcat), japaninsusi (Terrie Smith), floridanmustasusi (Dark Natasha)





Ylärivi: Uuden-kaledonianjättiläiskana (Roz Gibson), haastinkotka (Brenda Lyons "Windfalcon"), sarasirkkunen (J.C. Amberlyn). Alarivi: Huia (Char Reed), muuttokyyhky (Kory Bing), dodo (Stephne Boutcher).

Pidin teemasta todella paljon, mutta itselleni tuli pettymyksenä lintujen liialliselta vaikuttava määrä. Vai mitä te olette mieltä, kun pakan 54:stä kortista 26 (eli 48%) on lintuja? Mukana on vain 1 sammakkoeläin ja ei yhtäkään matelijaa, kalaa tai hyönteistä. Valikoima jää yllättävän yksipuoliseksi. Kivana ajatuksena pidin kuitenkin sukupuuttoon kuolleiden ihmislajien ottamista mukaan jokereina. Kuvitukset ovat oikein nättejä ja pidin eniten korteista, joista käy ilmi jotain eläimen elintavoista, elinympäristöstä tai sukupuuttoon kuolemisen syystä. Mukana on useampaa erilaista tyyliä, mutta tyylierot eivät onneksi särähdä liikaa.

Kickstarterin kautta olisi myös voinut ostaa lisämaksusta korttien lisäksi kirjasen, jossa kuvitukset olisivat näkyneet isompina ja mukana olisi ollut jotain lyhyttä sepustusta eläinlajeista. Päätin kuitenkin jättää kirjan väliin, sillä mukana ei olisi tullut (tietääkseni) mitään uutta kuvitusta ja olin myös perus persaukinen. Pakkaa ei voi enää ostaa Kickstarterin kautta, enkä ole varma saako sitä enää mistään. Paras keino lienee kysyä joltain piirtäjältä suoraan jos hänellä on ylimääräisiä kopioita.

TÄHDET: ***

Ylärivi: Neandertalinihminen (Donna Barr), meriminkki (Azalea), kvagga (Vicky Wyman). Alarivi: Kaspiantiikeri (Foxfeather Zenkova), pussihukka (Diana Harlan Stein), amerikangepardi ja amerikanleijona (Stephanie Bittler "Synnabar").

perjantai 1. tammikuuta 2016

Anubis Dark Desire Anthology

Kansi by Dark Natasha & Blotch
NIMI: Anubis Dark Desire (Anthology)
VUOSI: 2015
TEKIJÄT: Useita

Tätä kirjaa varten kerättiin varoja Kickstarter -kampanjan avulla ja olen huhtikuusta lähtien odotellut kirjan valmistumista. Ja täytyy sanoa tämän olevan odotuksen arvoinen! Kirja on aivan älyttömän laadukas, paksu ja hyvän näköinen. Kyseessä on siis kokoelmakirja, joka sisältää 19 tarinaa, jotka on aikaisemmin julkaistu vuosina 2002-2008 ilmestyneissä Anubis Dark Desire -lehdissä. Mukana on myös kaksi uutta sarjakuvaa, sekä yksittäisiä kuvituksia (kuten kannet) ja pientä triviaa hahmoista. Parhain juttu kirjassa on uudet värit. Kaikki sarjakuvat ovat nyt upeissa väreissä, sillä alunperin ne ilmestyivät mustavalkoisina. Kuvitus oli jo valmiiksi hyvän näköistä, mutta väritys tuo tarinoihin aivan uuden ulottuvuuden. Skannaukset tässä postauksessa ovat aika kökköjä sillä tappelen uuden skannerin kanssa.

ADD koostuu lyhyistä eroottisista tarinoista, jotka saattavat liittyä toisiinsä löyhästi, mutta niitä voi hyvin lukea erikseen missä järjestyksessä tahansa (tai skipata osan jos sisältö ei miellytä). Kaikki tarinat liittyvät jotenkin Egyptin mytologiaan, mutta voivat sijoittua nykyaikaankin. Jotkin hahmot esiintyvät tarinoissa useamman kerran, kuten leikkisästi kinastelevat sakaalit Duamutef ja Khaybat ja Anubista nöyrästi ihaileva kissa. Itse Anubis on jokaisen artistin käsissä hieman erilainen.

by Dark Natasha
by Heather Bruton
by Diana Harlan Stein
En itse viitsisi tälläistä materiaalia kutsua pornoksi, sillä sanalla kun on niin arvoa alentava vaikutus. Tarinoissa on mukana hyvä annos muinaisen Egyptin mystiikkaa ja vaikka lukijalle anteliaasti näytetään paljasta pintaa touhu on kuvattu mässäilemättä. Mukana on heteroilua, homoilua, lesboilua, ristiinpukeutumista ja ihmisiäkin, eiköhän jokaiselle löydy jotain kiinnostavaa. Mitään erikoisempia fetissejä ei ole luvassa. Kohtaukset ovat usein unenomaisia ja piirroksista löytyy paljon symboliikkaa ja tulkinnan varaa. Vaikka tähän aihealueeseen saisi liitettyä paljon synkkyyttä, väkivaltaa (onhan Anubis kuoleman jumala) ja orjien kaltoinkohtelua on tarinoissa menty mieluummin kepeään ja humoristiseen suuntaan.

by Diana Harlan Stein
by Michele Light
by Dark Natasha
Mukana on materiaalia Dark Natashalta, Heather Brutonilta, Terrie Smithiltä, Sara Palmerilta, Michele Lightilta ja Diana Harlan Steinilta. Alkuperäisissä lehdissä oli muutama muukin vieraileva taiteilija, mutta muiden materiaali ei ollut ainakaan muistaakseni juuri mistään kotoisin, joten ihan hyvä päätös ottaa mukaan vain laadukkaimmat teokset. Michele Lightin osuus on pienin yhdellä sarjakuvalla ja yhdellä yksittäisellä kuvalla, hänen tyylinsä on hyvin söpöilevä, mutta sopii kuitenkin näin pienenä määränä mukaan. Sara Palmerin tarinat ovat viihdyttäviä, hänen piirrosjälkensä vaan tuppaa olemaan turhan suttaista välillä. Terrie Smith on ihan jees. Diana Harlan Stein tekee erittäin omaperäistä ja nättiä jälkeä, vaikka välillä hahmojen ilmeet ovat outoja ja asennot jäykkiä. Omasta mielestäni heikoin lenkki on Heather Bruton laatikkokuonoineen, derppaavine ilmeineen ja sottaisine väreineen. Bruton turhauttaa minua suunnattomasti, sillä olen nähnyt häneltä paljon vanhoja huolellisesti tehtyjä teoksia, mutta nykyään hän tuntuu hutaisevan kaiken. Kirjan paras anti tulee Dark Natashalta, jonka kuvitus on aina yksityiskohtaista, realistista ja unenomaisiin asetelmiin on monesti nähty paljon vaivaa. Siis katsokaa nyt tätäkin (*osoittaa alla olevaa kuvaa*), aivan järjettömän upeaa jälkeä! Dark Natashan sarjakuvissa ei monesti puhuta ollenkaan, vaan taiteilija osaa näyttää kuvillaan kaiken tarpeellisen.

by Dark Natasha
Kickstarter -kampanjan mukana tulleita tarroja, näitä ei tietääkseni tule enää normitilauksen mukana.

by Dark Natasha
Olisin mielelläni maksanut pelkistä Natashan töistä, suhtauduin muiden artistien teoksiin lähinnä kivana bonuksena vaikka mielelläni niitäkin katsoin. Kirja on tosiaan hyvin paksu, yli 180-sivuinen ja kokonaan väreissä. Rahoille saa todellakin vastinetta. Painojälki on pääasiassa hyvää. Muutama sarjakuva on vähän suttuisen ja suurennetun näköinen, mutta tämä on anteeksi annettavissa kun ottaa huomioon uudelleen väritetyn materiaalin olevan hyvin vanhaa ja taiteilijoilla ei välttämättä ollut alkuperäisiä sivuja enää tallessa. Pari tarinaa on painettu turhan tummaksi. Tätä suurempaa moitetta on kuitenkin hirveän vaikea löytää kirjasta. Lopussa olevat hahmoesittelyt olivat mielestäni turhia, mieluummin olisin lukenut artistien esittelyitä ja mietteitä, mutta ihan kiva kun jotain ekstraa on väsätty mukaan.

Kerta kaikkiaan upea kirja! Rakastan tälläisiä furrymaailman suurprojekteja, joissa on mukana monia lahjakkaita artisteja. Harmittaa kuinka seuraamani Werewolf Calendar ja Anthro Calendar kumpikin ovat nyt lopettaneet toimintansa, mutta kiva tietää, että tämä kirja ainakin on menestynyt hyvin. Toivottavasti vastaavia projekteja siis järjestetään lisää.

Kirjan voi tilata Sofawolfilta.

TÄHDET: *****

by Terrie Smith
by Heather Bruton

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Incontinent Student Bodies


NIMI: Incontinent Student Bodies
VUOSI: 2001 - 2012 (jatkuu?)
TARINA: Karis
KUVITTAJA: Marci McAdam, Terrie Smith, Dormy

Voi apua mistä taas kirjoitan... onhan tässä blogissa aikaisemminkin kirjoitettu omituisista tarinoista (kuten Kennel Tokorozawa), ja jo monen monta furryerotiikkateostakin on tultu luettua, mutta tämän kohdalla tuntui kuin olisin vajonnut entistä enemmän johonkin pimeään häpeän kuoppaan. Jotta saisitte kunnollisen kuvan siitä mikä tämä teos on suosittelen lukemaan Associated Student Bodies -arvostelun, sillä ISB on parodia ASB:stä. Tai ainakin tarkoitus olisi ollut olla keveää ja hassua parodiaa supersuositusta furrysarjakuvasta, mutta ISB jatkuikin aivan liian pitkälle ollakseen vain pelkkää parodiaa.

ASB kertoi melko epäuskottavasti, mutta silti viihdyttävästi yliopiston asuntolasta, jossa kaikki asukit sattuivat olemaan homoja. ISB vie asetelman vielä pidemmälle ja kaikki asukkaat ovat sekä homoja että vaippafetissistä kiinnostuneita. ASB:n lukeneille asetelma voisi olla ihan hauska, mikäli ISB suhtautuisi hahmoihinsa naurettavina friikkeinä ja jos mukana olisi muutakin huumoria, joka ei keskittyisi vain niihin vaippoihin.

by Marci McAdam
by Dormy
ISB ei kuitenkaan uskalla nauraa hahmoilleen, mikä parodiassa olisi suotavaa, vaan on päivänselvää, että teoksessa naureskellaan hahmoille vain keveästi ja siinä sivussa samalla yritetään esittää vaippailuintoilijat täysin normaaleina ja hienoina tyyppeinä. Tämäkin voisi toimia, sillä periaatteessa minulla ei ole mitään kaiken maailman vaippafetissejä vastaan. Mitäs se minulle kuuluu mistä ihmiset innostuvat sängyssä? Mutta näiden asioiden pitäisikin jäädä sänkyyn ja yksityisasioiksi. Sarjassa hahmojen JOKA IKINEN TEKO liittyy jotenkin housuihin kusemiseen, ne vaipat pitää olla päällä joka hetki, henkilödraamaa syntyy vain vaipoista ja niin edelleen. Fetissit ovat ihan jees, koko elämän määrittävät pakkomielteet taas eivät. Sarjassa selvästi koetetaan salavihkaa saada "normaalit" lukijat hyväksymään, ehkä jopa liittymään vaippailijoiden joukkoon, mutta fetissin normalisointi epäonnistuu täysin. On päivänselvää, että tekijät ovat intohimoisia aiheensa suhteen, eivätkä olleet tehneet sarjaa vain random vitsinä. Random vitsinä se olisi nimittäin toiminut.

Käsikirjoittaja Karis onkin itse tämän fetissin harrastaja ja on julkaissut useita aiheeseen liittyviä sarjakuvia. Tähän mennessä ilmestyneistä viidestä lehdestä Marci McAdam on kuvittanut kolme. McAdam on erittäin lahjakas piirtäjä, mutta ainakin omasta mielestäni harmittavasti hän piirtää suurimmaksi osaksi tähän fetissiin liittyviä kuvia. Wikifurin mukaan hän on ollut aikoinaan Karisin vaimo. Kaksi muuta piirtäjää, Terrie Smith ja Dormy, ovat kumpikin loistavia sarjakuvapiirtäjiä ja heidän työpanoksensa on varmasti ollut Karisille hintavaa. Pelkkään parodiaan on siis laitettu paljon aikaa, vaivaa ja rahaa. Ulkoisesti ISB onkin yllättäen paljon laadukkaampi kuin ASB!

by Marci McAdam
by Dormy
by Marci McAdam. "Ei vittu Make sähän kusit housuun!"
Juonellisesti sarja on hirveän puuduttavaa ja ällistyttävää luettavaa. Kuten aikaisemmin sanoin KAIKKI liittyy jotenkin niihin vaippoihin. Ensimmäisessä lehdessä ei tapahdu muuta kuin muutama hahmo asuntolassa muistelee kuinka aloittivat vaippaharrastuksensa. Seuraavissa lehdissä alkaa sentään tapahtua enemmän juonen kannalta, mutta kaikki juonenkäänteet liittyvät pidätysongelmiin ja harrastuksen esittämiseen positiivisessa valossa. Asuntolan väki lähtee viidennessä lehdessä lomalle Havaijille ja totta kai heidän oppaansakin sattuu olemaan vaipoissa. He myös tapaavat paikallisen surffarin, joka osaa opastaa väen syrjäisemmälle rannalle, joka on tarkoitettu juuri vaippailijoille. Ööh...? Hahmokaarti on laaja, mutta kukaan ei pääse kunnolla loistamaan persoonallaan.

ISB on hyvin hämmentävä lukukokemus. Koko sarja on toteutettu hyvin naiivilla tavalla ja selkeästi vaippailijoiden fantasiana maailmasta, jossa heidän harrastuksensa olisi valtavirtaa ja normaalia. Parodiana sarja olisi kenties toiminut, mikäli se olisi loppunut heti ensimmäisen numeronsa jälkeen, mutta tyhjänpäiväistä menoa on tähän mennessä ilmestynyt peräti viisi numeroa. Kyllähän näille on yleisö löytynyt, mutta itse en ymmärrä mitä tästä sarjasta voisi saada irti. Kuinka monta kertaa sama toistuva juttu jaksaa viihdyttää? Kuvitus sentään on täysin ammattimaista, joten sarjaa on sentään miellyttävää lukea vaikka aihe onkin mitä on.

TÄHDET: **

by Dormy
by Terrie Smith

maanantai 22. syyskuuta 2014

Havoc Inc.


NIMI: Havoc Inc.
VUOSI: 1998 - (jatkuu)
TARINA: Mark Barnard
KUVITTAJA: Terrie Smith

Tämän käsittääkseni varsin suositun sarjakuvan suhteen minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia, en edes tiennyt mistä se kertoisi. Ostin usean numeron sarjakuvaa oikeastaan vain kuvittaja Terrie Smithin vuoksi, sillä hänen jälkensä on aina miellyttävää katseltavaa. Tähän mennessä sarjaa on ilmestynyt 9 numeroa, joista pari jäi itseltä uupumaan välistä. Lukemista tämä ei kuitenkaan haitannut.

Hyväntuulinen sarja sekoittaa komediaa ja scifiä yhteen viihdyttäväksi paketiksi. Seksiä tai megalomaanisia suhdedraamoja ei sarjassa ole, mikä on virkistävää vaihtelua furrysarjakuvien saralla. Päähenkilöinä toimivat epämääräisessä suhteessa olevat miehekäs pilotti Chris (susi) ja räiskyvä ja nokkela Chester (kissafretti). Yhdessä kaksikko omistaa Havoc Inc. firman, jonka tehtävänä on rahdata tavaroita ja ihmisiä eri puolelle avaruutta. Jatkuvan huonon tuurin ja etenkin Chesterin tuhlaustaipumuksen vuoksi firma on jatkuvasti veloissa, jolloin kaksikko joutuu suostumaan mitä erikoisimpiin työtarjouksiin.


 

Terrie Smithin luoma Chester on amerikkalaisten furryjen keskuudessa hyvin suosittu hahmo, eikä ihme. Chester varastaa shown täysin spontaaneilla päähänpistoillaan ja nokkelilla repliikeillään, jättäen kumppaninsa Chrisin monesti lähinnä statistiksi. Olin aiemmin tutustunut Chesteriin vain yksittäisten kuvien perusteella ja arvelin etten pitäisi hahmon luonteesta ollenkaan. En pidä ollenkaan diivamaisista, turhamaisista ihmisistä, mutta onneksi Chesterin turhamaisuus on vain pieni osa häntä.

Sarjan tarinasaagat ovat noin 2-3 lehden pituisia, eli melko lyhyitä ja kompakteja paketteja. Näiden saagojen aikana kaksikko tapaa muun muassa heitä jumalina palvovia alkuasukkaita, kiukuttelevan ja köyhän japanilaistyylisen prinsessan ja piraatiksi haluavan juopon oravan. Seikkailuissa ei siis ole vakavuuden häivääkään ja tarinat ovat mukavan kevyttä luettavaa aivot narikkaan -meiningillä.



Kuvitus sarjassa on laadukasta, hyvin selkeää jälkeä. Terrie Smithin hahmot ovat aina ilmeikkäitä, joskin hänen piirtämät tekniset laitteet eivät ole kovinkaan uskottavan näköisiä ja hän selkeästi välttää esimerkiksi avaruusalusten piirtämistä, vaikka genre scifi onkin.

Olen tyytyväinen ostokseeni, Havoc Inc on erittäin viihdyttävää luettavaa. Sarjan huumori on oikeasti hauskaa ja hahmojen sanailut nokkelia. Furrysarjakuvat tuntuvat suureksi osaksi keskittyvän suhdedraamoihin ja jostain syystä etenkin homoseksiä löytyy jokaisesta suositusta sarjakuvasta. Tämänkin sarjan päähenkilöt ovat homoja, mutta onneksi edes tämä sarja on seksitön ja siten kaiken ikäisten luettavissa. Pidemmän päälle on nimittäin alkanut tuntua, että seksi on monissa furrysarjoissa vain pakollinen päälle liimattu myyntivaltti.

TÄHDET: ****


tiistai 26. elokuuta 2014

Untamed

Kansi by Heather Bruton.
NIMI: Untamed
VUOSI: 2010 - (jatkuu?)
TARINA/KUVITTAJA: Useita

Untamed on samalta julkaisijalta kuin erittäin mukava pornopläjäys Anubis Dark Desire. Odotukseni olivat tämän julkaisun suhteen melko korkealla. Untamed -sarjaa on ilmestynyt kaksi numeroa, viimeisin vuonna 2012. En ole varma jatkuuko sarja enää. Sarja keskittyy ihmisten ja furryjen välisiin seksisuhteisiin, mikä on yllättävän vähän läpikäyty alue furrypornossa. Lehdissä ei myöskään ole kuin heteroseksiä ja pari biseksuaalista kohtausta, mikä on myös yllättävää hyvin suuren osan furrypornosta ollessa homopornoa.

Lehtien tarinat ovat lyhyitä, mustavalkoisia ja suurimmaksi osaksi juoneltaan yksinkertaisia. Jokaisella artistilla tuntuu olevan täysin omanlaisensa versio miten ihmiset ja furryt elävät yhdessä, eikä tarinoiden juonien välillä ole juuri yhdistäviä piirteitä. Jokainen artisti on kyllä muistanut ihminen+furry -teeman, mutta silti tarinoista jää hyvin hajanainen kuva. Tarinoiden laatu on myös hyvin vaihtelevaa, vaikka mukaan onkin saatu paljon kovia nimiä.

by Roz Gibson.
by Sara Palmer.
by Steve Gallacci & Roz Gibson.

Mukana on sarjakuvia muun muassa artisteilta kuten Diana Harlan Stein, Sara Palmer, Heather Bruton, Roz Gibson, Ebony Leopard ja Steve Gallacci. Yksittäisiä kuvia löytyy Heather Brutonilta, Terrie Smithiltä, Diana Harlan Steiniltä ja Dark Natashalta. Mukana on pari artistia, joiden sarjakuva ei säväyttänyt ollenkaan, toisessa tarina oli hyvä ja kuvitus huonoa, toisessa taas kumpikin oli melko huonoa. Suurimmaksi osaksi kuitenkin lehden kuvitus on hyvää, vaikka osalla kuvitusta ei ole edes tussattu puhtaaksi.

Lehtien tarinoista kuitenkin vain kaksi kiinnitti kunnolla huomioni. Dog House on Steve Gallaccin piirtämä ja kirjoittama tarina, jonka Roz Gibson on tussittanut. Tarinassa tulevaisuudessa elävällä ihmisperheellä on geenimuunneltu koirafurry apulaisenaan. Perheen isä on varsinainen kusipää ja äiti kääntyy koira-apulaisensa puoleen lohdutusta saamaan. Toinen selkeästi parempaa laatua oleva tarina oli Max Blackrabbitin Good Girl, jossa taas geenimuunneltu koirafurry kiintyy omistajaansa tavallista enemmän. Poliisi ja hänen dobermanninsa ovat jääneet talon raunioiden alle ja odottavat apua, jonka aikana dobermannityttö pitää omistajastaan huolta ja paljastaa asioita heidän menneisyydestään. Valitettavasti nämä kaksi jäivät ainoiksi kunnolla kiinnostaviksi tarinoiksi. Heather Brutonin sarjakuva lähinnä vain masensi minua muistuttamalla kuinka naisen taso tippuu vuosi vuodelta.

TÄHDET: ***

by Heather Bruton.
by Max Blackrabbit.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Associated Student Bodies

Kansi by Baron Engel
NIMI: Associated Student Bodies
VUOSI: 1998 - 2000
TARINA: Lance Rund
KUVITTAJA: Chris McKinley, sekä vierailevia taiteilijoita

ASB on yksi tunnetuimmista ja tärkeimmistä furrysarjakuvista. Se ei ole mikään mestariteos, mutta on saavuttanut mainetta olemalla pitkäkestoinen, viihdyttävä ja samaistuttava. Suuri osa furryfandomin jäsenistä on ASB:n hahmojen ikätovereita, taistelemassa hahmojen kanssa samojen ongelmien parissa. Sarja on sekoitus kevyttä komediaa ja draamaa. Sarja keskittyy seuraamaan opiskelijoiden college-elämää, heidän suhteitaan (sekä vakavempia että yhden yön hairahduksia), sekä muun maailman suhtautumista heidän homoseksuaalisuuteen.

Paljon ASB:n vaikutusvallasta kertoo sekin, että se lienee ainut furrysarjakuva joka on saanut oman kokopitkän parodiaversionsa, joka on jopa painettu ja myynnissä. Tämä parodiasarjakuva on Incontinet Student Bodies, jonka hankkimista harkitsen vaikka se keskittyy lähinnä itselleni vastenmieliseen fetissiin. Siinä missä ASB:ssä päähenkilö laitetaan asumaan kenties epärealistisesti täysin homojen asuttamassa asuntolassa, ISB:ssä päähenkilön asuntolan kaikki muut asukit ovat vaippafetisseistä kiinnostuneita. Parodiaversiosta on otettu netissä jo tuttu bawwwww-reaktiokuva.




Tarinan päähenkilö on leijona Daniel, joka tarinan alussa aloittaa collegen ja joutuu asumaan lähes pelkästään homojen asuttamassa asuntolassa. Daniel on hyvin kokematon ja naiivi, eikä tähän asti ole ollenkaan ajatellut omaa seksuaalisuuttaan. Kun hänen kämppiksensä Marcus -susi alkaa lähennellä häntä joutuu Daniel viimein pohtimaan orastavaa homouttaan. Asuntolan ilmapiiri on avoin ja kannustava Danielia kohtaan ja heti ensimmäisellä viikolla koulun edessä kulkee myös prideparaati. Daniel nopeasti hyväksyy homoutensa ja alkaa seurustella Marcuksen kanssa. Valitettavasti kaikki koulun oppilaat sekä Danielin uskovaiset vanhemmat eivät katso pojan touhuja yhtä suopeasti.

Daniel hahmona ei sytyttänyt minua yhtään. Hän on melkoinen hiirulainen ja ainakin aluksi täysin muiden johdateltavissa. En myöskään tajunnut miten muut hahmot kokivat hänet viehättävänä, mielestäni Daniel kun on varsin typerän näköinen naurettavan toiselle puolelle kaartuvan liiskalettinsä kanssa, suureksi osaksi hänen naamansa näyttää myös lähinnä hiiren kuin leijonan naamalta. Tarinan loppupuolella hän onneksi miehistyy vähän ja ei enää anna muiden päättää hänen asioitaan hänen puolesta. Marcuksen hahmo saa ilahduttavasti osakseen hyvää hahmonkehitystä, mutta en vaan tajua mitä hän näkee Danielissa.

Onneksi mukana on paljon kivoja sivuhahmoja, joten Danieliin ja Marcukseen ei tarvitse vain keskittyä. Erityisesti pidin Rickyn ja Stevenin sivutarinasta. Ricky on korostetun tyttömäisesti pukeutuva ja käyttäytyvä pesukarhu, joka on täysin ihastunut Steven -collieen. Steven kuitenkin on umpihetero, vaikka samassa asuntolassa asuukin. Timothy -mangusti on melkoinen tiukkapipo ja aina paasaamassa homojen oikeuksista, hauskana yksityiskohtana hänen t-paitansa teksti vaihtuu joka paneelissa. Gerald -kissa on synkkä gootti, jonka runoiluja eivät muut jätkät arvosta. Sivuhahmoilla on mukavasti persoonallisuutta ja omia pieniä sivutarinoitaan, mutta valitettavasti muutama asuntolan asukki jää täysin tuntemattomiksi.

By Roz Gibson
By Terrie Smith
By Terrie Smith
Kuvituksesta vastaa pääosin Chris McKinley, jonka aluksi haparoiva jälki paranee selkeästi loppua kohden. Loppupuolella hänen kuvituksensa on mukavan selkeää ja ilmeikästä. Tarinan kuvittamiseen on osallistunut myös muutamia vierailevia tähtiä, eniten vierastaidetta on erittäin lahjakkaalta Terrie Smithiltä. Hänen sarjakuviaan on aina ilo lukea, hän jopa sai Danielin hiukset näyttämään hyviltä. Muita piirtäjiä ovat olleet Jonas Silver, Frank Gembeck, Chuck Davies, Zjonni ja Roz Gibson. Näistä ainoastaan Chuck Daviesin ja Roz Gibsonin sarjakuvat tekivät jonkinalaisen vaikutuksen. Daviesin tyyli on hyvin erilainen ja mielenkiintoinen, mutta hänen tekemänsä sarjakuvat olivat kumpikin vain yhden sivun pituisia pätkiä.

ASB oli erittäin mukava lukea läpi. Koko sarja on vuonna 2004 koottu yhteen Yearbook -nimiseen kirjaan, kirjaan on myös saatu mahtumaan luonnoksia, aiempien irtonumeroiden kansia sekä erittäin kivana lisänä tekijöiden kommentteja sarjasta. Kirja on lähes 300 sivuinen.

Juonellisesti ASB on hyvin tyypillistä kevyttä collegekomediaa. Lukijan mielenkiintoa pidetään yllä jatkuvasti vilahtelevilla peniksillä ja seksikohtauksilla, mutta näissä on yleensä mukana niin paljon huumoria etten osaa laskea tätä suoranaiseksi pornoksi. Juoni varmasti uppoaa nuoriin homoihin, koska tarinassa käydään läpi seksuaalisuuden löytämistä ja hyväksymistä, myös asuminen pelkästään muiden homojen kanssa tuntuu tekijöiden haaveilulta ilmapiiristä, jossa oma seksuaalisuus on normi ja ei ole mitenkään ihmeellistä vapaasti halailla ja pussailla toisia randomisti käytävällä. Tarinan uskottavuus kärsi mielestäni liikaa kohtauksessa, jossa asuntolan väki järjestää uuden vuoden kunniaksi homo-orgian asuntolassa. Tämä vaikutti jo liikaa tekijöiden omilta fantasiahaaveiluilta. Kaikki hahmot eivät normaalisti tulleet toimeen toistensa kanssa kitkattomasti, moni hahmoista oli jo selkeästi parisuhteessa ja kyseinen orgia ei tuntunut vaikuttavan hahmokemioihin mitenkään myöhemmin. Minun on vaikea kuvitella, että koko asuntolan väki olisi suostunut ottamaan osaa tälläiseen orgiaan, oli ilmapiiri vaikka kuinka avoin normaalisti. Ehkä takerrun tähän yhteen kohtaukseen liikaa, mutta muuten sarjakuva pysyi melko realistisena. Sarjakuvan pituuden ansiosta melko kevyenä alkanut tarina saa pikkuhiljaa mukaansa kiitettävän syvällistä tavaraakin, eivätkä hahmot jää vain karikatyyrin tasolle.

TÄHDET: ***1/2



tiistai 8. huhtikuuta 2014

Anubis Dark Desire

Kansi by Diana Harlan Stein

NIMI: Anubis Dark Desire
VUOSI: 2002 - 2008
KUVITTAJA/TARINA: Useita

Anubis Dark Desire onkin kunnon pala furryhistoriaa jonka tekoon osallistui usea nimekäs alan taiteilija. Lehteä ilmestyi tietääkseni yhteensä neljä numeroa, joista ensimmäistä en ole harmi vain onnistunut ostamaan. Jokainen lehti koostui 5-6 lyhyestä eroottisesta tarinasta, joissa pää-osassa oli yleensä Anubis tai joku muu anubiansakaali. Tarinoiden teema oli aina syvästi painottunut egyptiläiseen mytologiaan, vaikka osa tarinoista saattoikin sijoittua nykyaikaan.

Artisteiksi lehteen oli saatu useita furrytaiteen kovia nimiä, vakiokuvittajina toimivat Dark Natasha, Terrie Smith, Heather Bruton, Sara Palmer ja Diana Harlan Stein. Lehdessä oli myös useita vierailevia tähtiä, joiden kuvitus ei ollut yhtä laadukasta kuin edellä mainittujen (tämä on tietenkin makuasia).

by Heather Bruton
by Terrie Smith
Tarinat olivat pituudeltaan 6-10 sivuisia lyhyitä ja suoraan asiaan (eli pornoon) meneviä, jotka lukee hetkessä ja joiden välillä oli mukavan paljon vaihtelua. Pidin siitä kuinka artisteilla on selkeästi ollut vapaus keksiä omia tarinoitaan ja hahmoja, sekä kuinka toinen artisti on voinut saada inspiraatiota toisen kollegansa tarinasta. Numerossa 2 esiintyvät Heather Brutonin servaalitytöt päätyivät myös numero 3:n Dark Natashan tarinaan, sekä yhdessä Terrie Smithin tarinassa sai luvan esiintyä artistin oma hahmo Anubiksen rinnalla. Tälläisten vapauksien salliminen artisteille on esimerkillistä.

Plussana pidän myös sitä ettei lehti keskity vain tietynlaiseen seksiin. Jostain syystä homoseksi myy eniten furry- ja mangapiireissä, mutta Anubis Dark Desiressä onneksi suurin osa tarinoista sisältää ah niin harvinaista heteroseksiä ja muutama tarina per lehti on pyhitetty homoilulle tai lesboilulle. Mitään omituisia fetissejä lehdestä ei myös onneksi löydy ja erotiikka on toteutettu hyvällä maulla ja monesti huumorilla. Moni tarinoista perustuu aika kuluneeseen omistaja ja orja-konseptiin, mutta se on ihan oikeutettua kun tarinat pohjautuvat muinaiseen Egyptiin. Vähän häiritsi kuitenkin kun samassa numerossa oli kaksi tarinaa jotka kumpikin päättyivät samaan ideaan, että päähenkilö olikin nähnyt vain unta.

by Michele Light
by Sara Palmer
by Terrie Smith
Luettuani nämä kolme omistamaani numeroa jäi vähän ihmetyttämään miksi lehteä ei ole tehty enempää, sillä ainakin minä pidin kovasti lukemastani eikä lehteä ollut hinnallakaan pilattu. Laatu oli tasaisen hyvää ja artistit maineikkaita, mitä nyt joukossa muutama vähän huonompikin tarina oli. Eikä lehden teemassakaan ollut mitään vikaa, itseäni ei ainakaan haittaa tuijotella niin komeata hahmoa kuin Anubis lehdestä toiseen.

Tätä ennen en ollut kovinkaan innostunut ostamaan sekalaisten artistien tekemiä furrylehtiä, mutta nyt sain innostusta hankkimaan muitakin vastaavia julkaisuja. Näissä lehdissä oli etenkin hienoa nähdä yhden suuren idolini Dark Natashan kuvituksia joita en netissä aiemmin ollut nähnyt.
PS. Lisäsin blogin hakusanoihin furryerotiikkatägin, jolla te perverssit voitte helposti selata arvosteltuja furrypornoja.
TÄHDET: ****
by Dark Natasha