Wolfull Moon

NIMI: Wolfull Moon
VUOSI: 2012
KUVITTAJA: Yu Tomofuji

Ihanaa kuinka Suomeen tuodaan yhä näitä aivan tuntemattomia ja halvalla ostettuja muutaman osan mittaisia shoujosarjoja joista kukaan ei ole koskaan edes kuullut, tässähän tulee ihan nostalginen fiilis. Ilmeisesti kaikki Arina Tanemuran "mestariteokset" on jo julkaistu täällä ja teinitytöille pitää saada jotain muuta aivotonta romanssihömppää?

Wolfull Moon on yhden pokkarin pituinen tarina yksinäisestä Yaya-tytöstä joka on aina kyennyt näkemään yliluonnollisia olentoja ympärillään, nyt nuo demonit ovat alkaneet käyttäytyä väkivaltaisesti häntä kohtaan ja apuun kiiruhtaa valkoinen pieni koiranpentu. Pentu osoittautuukin loitsun pauloissa olevaksi susikuningas Fenririksi jonka Yaya on edellisessä elämässään loihtinut kahlituksi tuohon nöyryyttävään olomuotoon. Fenririn suunnitelma on suojella Yayaa muilta demoniotuksilta kunnes tytön voimat heräävät, silloin Fenrir syö hänet ja loitsu raukeaa.

Juoni on häpeilemättömästi varastettu Inuyashalta. Kummassakin päähenkilö on tyttö jota auttaa valkohiuksinen koira-/susidemoni joka on äreästä luonteestaan huolimatta totta kai komea ja mahdollinen romanssin kohde tytsylle. Kummassakin sarjassa päähenkilö on edellisessä elämässä ollut jokin merkittävä papitar-tyyppinen hahmo. Inuyashassa vaan tämä juonikuvio oikeasti toimi.

En siedä 90% näistä muka söpöistä chibityylisistä eläimistä. Chibimuodossa Fenrir näyttää todella vammaiselta vaahtokarkki-viirusilmä-ranskanbulldogilta ennemminkin kuin suloiselta koiranpennulta. Tässä muodossa hahmo myös pysyy suurimman osan ajasta, toiseksi eniten hän esiintyy perusnättinä teinipoikana ja kunnollisena demonisutena häntä nähdään vaan muutamassa ruudussa kun muistellaan menneisyyttä. Tämähän on aivan kusetusta. Ja miksi ihmeessä yli tuhat vuotta vanhan susidemonin ihmismuoto on tälläinen ruipelo teinipoika? No tietenkin että kirjaa lukevan kohderyhmän pikkarit kostuisi, eihän se nyt kävisi laatuun että ihmismuoto olisi oikeasti katu-uskottavan näköinen lihaksekas ärisevä äijä.

Tarina saati kuvitus eivät ole kummoisia, mutta huonompaakin on tullut luettua. Tarina kestää vain kolmen luvun verran ja loppuu yhtäkkiä kuin seinään, ilman mitään odotettua loppukliimaksia. Olisin odottanut tarinan lopussa Yayan voimien heräävän kunnolla ja loitsun raukeavan jollain tavalla, mutta varsinaista loppua tarinalle ei ole. Veikkaisin ettei Wolfull Moonille riittänyt lukijoita tarpeeksi ja tarina sitten lopetettiinkin jo kolmen luvun jälkeen ilman kunnollista lopetusta ja lätkäistiin sitten tähän pokkariin. Jotta pokkari ei olisi liian ohut filleriksi laitettiin vielä lisätarina Wolf's Familia.

Tämä toinen tarina kestää vain yhden luvun ja on itse asiassa paljon parempi kuin Wolfull Moon. Se ei vaikuta suoralta kopiolta jostain toisesta teoksesta ja se on paljon tunnelmaisempi. Wolf's Familia kertoo koirasuden kasvattamasta pojasta nimeltä Shiroo, sekä häneen tutustuvasta Sawako-tytöstä. Sawakon surkea juoppo-isä on kadonnut kuka ties minne ja tyttö muuttaa setänsä luo maaseudulle. Setä on ottanut kasvatikseen myös susipoika Shiroon joka yrittää sopeutua ihmisten maailmaan, samalla kun Sawako kokee ensimmäistä kertaa kuuluvansa jonkinlaiseen perheeseen.

Shiroon koiramaiset piirteet on hyvin tuotu esille tässä tarinassa, paljon paremmin kuin kopean ja esittävän Fenririn aiemmassa tarinassa. Tämä tarina on suloinen ja ei yritä liikaa, olisin toivonut että pikemminkin tätä olisi ollut kolme lukua ja Wolfull Moonia vain yksi.

Piirrosjälki on molemmissa perushyvää, hyvin tyypillistä shoujomangaa jonka unohtaa pian lukemisen jälkeen. Kuvitus on välillä vähän sekavaa ja välillä en saa selvää mitä tapahtuu. Kyllähän tämän yhden kerran lukee, mutta en voi erityisemmin suositella. Tekijä osaa piirtää ihan mukiin menevän näköisiä susia joten ärsyttää kuinka vähän niitä pokkarissa esiintyy, etenkin Fenririn chibimuoto on typerä.

TÄHDET: **